Olen aikaisemmin kirjoittanut tänne siitä kuinka olin töissä rikkonut erään asiakkaan sädekaihtimen eikä esimies vastannut viestiini mitenkään. No nytpä kerron mitä hän vastsi  minulle ja mitä tuntemuksia ne viestit minussa aiheuttivat.

Vuorokausi myöhemmin kun olin ilmoittanut esimiehelleni viestillä tapahtuneesta vahingosta esimies Kari laittoi illalla viestin

" Kuuluuko työnantajan makaa."

En vastannut sinä iltana viestiin mitään. Ajattelin heti että viestissä on kirjoitusvirhe että hän tarkoittaa että maksaa. Ajattelin että tapaan hänet huomen aamulla (keskiviikkona) toimistolla kun menen sinne hakemaan tavaroita niin samalla voisin keskustella asiasta. Pelkäsin jo aamulla hänen reagtiotaan kun viesti tuntui siltä että se olisi vihaisena kirjoitettu. Aamulla pankilla kirjoitin paperille ylös mitä Karille sanon kun näen hänet. Pelkäsin kovasti. Minulla tuli pahan olon tunnekkin kun pelkäsin sitä mitä hän minulle sanoo. 

Kari laittoi aamulla klo 7 aikaan viestin missä luki " maksaa"

En vastannut siihenkään mitään, vaan menin toimistolle. Karia ei näkynyt toimistolla. Kyselin työnjohtajalta työnantajan vakuutuksista jos jonkin menee rikki. Työnjohtaja kertoi että työnantajalla on jokinlainen vakuutus tälläisiä vahinkoja varten. Hän ei tiennyt paljonkon vakuutuksen omavastuu on ja kertoi että se riippuu varmaan vahingon suuredesta, että kuinka kallis vahinko on. 

No torstaina laitoin Karille sitten viestin kun en häntä tavannut toimistolla kun siellä kävin. Kirjoitin viestiin näinä: " Olen ymmärtänyt että työnantajalla on vakuutus tälläisiä vahinkoja varten"

Kari vastasi: " On 1000000 e jossaomavastuu 500, e jos vakuutus korvais näin pienet vahingot ei rahat muuhun riittäiskään."

En vastannnut viestiin mitään. Viestistä sain sellaisen käsityksen että vahinko tulee minun korvattakseni. Itkin tuota viestiä illalla. Mielestäni se ei ollut kovin asiallisesti kirjoitettu ( tai ainakaan mitenkään niin miten kuvittelisin esimiehen kirjoittavan) eikä siitä oikein saanut selvää käsitystä siitä miten asia pitäisi hoitaa. Viestit tuntuivat jotenkin vihaisilta. 

Puhuin Tommille asiata ja sanoin että maanantana kun käyn toimistolla puhun karin kansa asiasta. Kysyn häneltä miten tilanne tästä hoidetaa? Elikkä otetaanko korvaus palkastani vai miten? 

Pelkään Karin kohtaamista. Hän on käyttäynyt jotenkin oudosti. Häntä ei ole näkynyt toimistolla jotta olisin voinut keskustella tämän asian hänen kanssaan. Joten olen joutunut siirtämään tätä keskustelua ja se tuntuu nyt paljon vaikemalta kuin aikaisemmin. Ja se Karin reaktio minua pelottaa. Tiedän että hän tulee huutamaan minulle. Tai ainakin puhumaan rumasti. Olen sen verraan jo hänestä oppinut. Mutta kun näen Karin kanssa kasvotusten voimme puhua asian. Tiedän ettei se tule olemaan helppoa, mutta kun siitä olen selvinnyt voin sanoa että olen tehnyt parhaani ja se riittää ja että kohtasin pelkoni. Pelon kohtaaminen on tärkeää. Se sen kohtaaminen on itsensä voittamista.

Yksi aamu ennen kuin tämä sädekaihdin episodi edes olikaan tunsin valtava pelkoa kun kari tulu työhuoneestaan ulos kun olin toimistolla käymässä. Hän käyttäytyi silloin asiallisesti, mutta sisälläni tuli voimakas pelon tunne. En osaa selittää mistä tunne tuli, mutta se oli voimakas ja todellinen. 

Olenkin nyt  alakanut hakemaan muita töitä. Olen lähettänyt hakemuksen ja katsellut tiivisti te palveluiden sivuja. Olen nyt varma että en voi olla töissä työpaikassa jossa pelkänä esimiestäni.

On jotenkin jännä miten kaikki on muuttunut näinä. Alkuun Kari oli mukava ja helposti lähestyttävä, mutta kun rupesin niistä omista oikeuksistani puhumaan niin kaikki muuttui.Onkohän tämä vain keino savustaa mut ulos. Mutta on se parempi lähtä kuin jäädä sellaiseen paikkaa missä on huono olla. Toivottavasti löytäsin pian muita töitä. 

Tulen varmasti tänne kertomaan kuinka kasvokkain keskustelu meni kun lopulta näen Karin.