Mun painajaiset alkoivat viime keväänä. Näin niitä alkuu silloin tällöin. Heräsin oman huutooni ja pelon tunteeseeni. En muistanut niistä mitään herättyäni. Kevään ja kesän aikana ne pahentuivat. Niitä alkoi olla viikottain ja lopulta useana yönä viikossa. 

Syksyllä Tommi puhui minulle että minun pitäisi lähteä hakemaan apua. Menin työrerveyshuoltoon ja sain sieltä lähetteen depressiohoitajalle. Olen käynyt siellä nyt neljä kuukautta juttelemassa. Alkuun oli viikoittain. Nyt käyn kahden viikon välein. Ennen joulua mulla oli parempi jakso. En nähnyt painajaisia taikka herännyt yöllä. Mulla oli enemmän virtaa ja ajattelin että olen toipunut nyt tästä ja elämässä menee paremmin.

Mutta joulun jälkeen uuden vuoden vaihtuessa aloin näkemään taas painajaisia. Näin niitä aina silloin kun Tommi oli mun luona yötä, eli viikonloppuisin.

Depressiohoitaja sanoi että ne painajaiset tulevat usein silloin kun kokee olonsa turvalliseksi. Silloin mieli alkaa työstämään niitä asioita mitkä alitajunnassa piileksiin. 

Yleensä unissa on tullut joka ovelle tai ollu tulossa mun huoneeseen. Viimeisimmissä unissa joku on tullut sänkyni viereen periton kanssa. Tämä joku on ollut laittamassa peittoa kasvoilleni. VIimeisessä unessa tunnistin hahmon naiseksi, jolla oli samanlainen viltti kädessä kuin siskollani oli silloin kun hän oli lapsi. Tällä naisella oli lyhyt tukka. Yhdistin sen äitiini. 

Kävin seuraavalla viikolla äidilläni töiden jälkeen. Olin viimeksi käynyt siellä jouluna Tommin kanssa. En ole kertonut äidilleni painajaisista taikka siitä että käyn juttelemassa depressiohoitajlle. Juttelin äidin kanssa mun kuulumisista. Mun nuoremmat siskot Henna ja Lumi leikkivät toisessa huoneessa. Lumi jotenkin kaatui tai jotain se löo kasvonsa tuoliin. Hän alkoi itkeä. Äiti meni sinne ja kuulosti Hennalle kiukkuiselta. Mää jännitin omaa kehoani sohvalla. Mulle tuli sellainen pelko tila. Äitihän puhui meillekkin aina tuolla tavalla. 

En muista kuin yhden kerran kun äitini on kehunut minua. Se oli kun olin 19 vuotias ja olin nukuttamassa Lumia niillä.       ( Lumi oli vaikea nukuttaa) ÄIti meni hakemaan pyykkejä ulkoa. Kamarin ikkuna oli aiki. Lumi itki. Olin jonkun aikaa yrittänyt nukuttaa sitä ja äiti tuli kiukkuisena sisälle. Se sanoi jotakin että pitäisi sitä tajuta laittaa ikkuna kiinni. No sitten äiti jatkoi Lumin nukuttamista. En muista mitä sen jälkeen tapahtui. 

Mää en myöskään muista että äiti ois koskaa leikkiny meidän kanssa kun me oltiin pieniä. Iskän mää jonkun kerran muistan. Mutta en sitäkään kovin monesti. Iskän mää muistan joskus kehuneeni mua. Sanomalla hyvä.

Onkohan mulla tapahtunut lapsuudessani jotain sellaista mitä en muista ja joka nyt jotenkin tulee alitajuntaani mieleen?

Mää oon kovasti aina miettinyt sitä mun koulukiusaamis taustaa niin että olen unohtanut sen ettei mulla kotonakaan ollut mitenkään helppoa. Mun koti ei ollut aina sellainen turvallinen paikka. Sielläkin sai pelätä. 

Nuo viimeisimmät unet ja ne kerrat kun olen jutellut depressiohoitajlle, ovat saaneet minut myös miettimään kotiolojani. Lapsuudestani on tullut muistoja joita en ole muistanut pitkään aikaan. Nyt on varmaan aika alkaa käsittelemään niitä. Ja kaikkea muuta mitä elämässäni on ollut.

Mun elämä ei ole ollut mitenkään tasaista. Nyt kun ajattelee niin se on ollut yhtä dramaa.

Mää haluan että mun elämä tasoittuu ja mää voin hyvin.