Hei taas pitkästä aikaa!

Olen aloittanut työt samassa paikassa, mutta tälläkertaa avustajana. Teen myös samalla lastenhoitajan töitä eli minut on palkattu avustajan tehtäviin lastenhoitajan vakanssilla.

Ennen kuin työt alkoivat minulla tuli kaikenlaisia fyysisiä oireita kuten lihasjumeja, pahoinvointia, selkäkipua, pääkipua ja lopulta tuli unettomuus. Viikko ennen töiden alkua oli kaikista pahin. En nukkunut juuri ollenkaan. Minulla oli paha olla, mutta yritin kaikin mahdollisin keinoin poistaa sen mielestäni. Kunnes en enään pystynyt. Tuli viikonloppu. Itkin ja raivosin ihan älyttömistä asioista. Käyttäydyin todella huonosti Tommia kohtaan. Sitten kun lopulta sain itseni siihen pisteeseen että en tiennyt miten olisin, Hain Tommilta lohtua. 

Se kehoitti mua olemaan yhteydessä depressioihoitajaan. Ja niimpä sitten olinkin. Sain ajan vasta muutaman viikonpäähän. Siinä muutaman viikon aikana pohdin asioita itsekseni ja tulin siihen lopputulokseen että tuo työ ei kerta kaikkiaan ole minua varten. Mutta kun olin kirjoittanut määräaikaisen sopimuksen niin olen siellä töissä sen määräajan, koska siitä en voi irtisanoutua. 

Samaan aikaan mulla pyöri ja pyörii edelleen lapsi asisata mielessä. Välillä ajattelen positiivisia asioita, mutta suurimmaksi osaksi negatiivisia asioita. En tosiaankaan tiedä haluanko lapsia. Se on iso ja pelottava asia pohdittavaksi. Ajattelin että puhuisin depressiohoitajalla tästäkin asista , mutta tulin toiseen lopputulokseen kun olin aikana siellä istunut. 

Se hoitaja vain puhui että jos alottaisin unilääkityksen että selviäisin tämän kauden. Lopulta sanoin että voithan sä sitä kysyä lääkäriltä vaikka olen ollut lääkkeitä vastaan. Nyt kun olen ollut töissä jonkin aikaa olen ehkä kääntynyt sen unilääkkeen puoleen. Olen joutunut ottamaan melatoninia monena iltana. Ongelmanani on aamuyön heräily. Silloin aina pyörii kaikkia kurjia asioita mielessä. Kuten perheen perustamiseen liittyvät kysymykset ja töissä tapahtuneet asiat. Joinakin iltoina kun olen ollut oikein väsynyt ovat kaikki viime vuonna töissä tapahtuneet asiat tulleet mieleeni jaalkaneet itkettämään.

Depressiohoitaja kysyi lääkäriltä lääkityjsestä ja nyt sitten joudun menemään lääkärillä käymään sen vuoksi. En tiedä mistä siellä puhun. Mun ongelmat selvästikkin johtuvat väsymyksestä ja siitä että en vain pidä työstäni. Väsymykseen se voi varmastkkin määrätä lääkettä, mutta onko se mielialalääke vai unilääke. Olen ylpeä että selvisin silloin pari vuotta sitten kaikista vaikeimmasta ajasta ilman lääkitystä. Nyt vain tuntuu siltä että en vain jaksaisi käydä samaa uudestaan joten lääke kuulostaa helpolta ja nopealta ratkaisulta. Nopea ratkaisu ei tosin ole hyväksi kun sitä itse syytä ei niin hoideta. Mutta mitempä sitä hoitaa jos kaikki johtuu työstä.

Töissä on kylläkin mennyt ihan hyvin. Se avustettava lapsi on helppo ainakin vielä. Ja tulen hänen kanssaan hyvin toimeen. Hänen äiti on kirjoittanut minulle positiivista palautetta siitä kun olen kirjoittanut tämän lapsen reissuvihkoon tarkasti päivästä. Ja olen myös kuullut kun hän sanoi eräälle toiselle hoitajalle että Johanna kirjoittaa aina hyvin päivästä vihkoon. Se tuntui TODELLA HYVÄLTÄ!

Tällä viikolla töissä luulen että asiat koskivat minua tai ainakin toinen niistä koski minua totaallisesti. Viime viikolla laitoin päivystäjälle ja johtajalle viestiä siitä kun työvuoroni muuttuisi kahdella tunnilla että tarvittaisiinko minua jossakin muussa ryhmässä. Asia selveni sitten myöhään illalla että työvuoroni muuttuu kahdella tunnilla kun päivystäjä soitti. 

Toinen asia on minun tekemä mokani. Vuorohoidossa listantekijä tekee työvuorolistat viikoksi kerraalaan. Työvuorlistan saa aina tiistaina. Kävin maanantai iltapäivästä klo 16 ilmoittamassa työvuorotoiveestani kalenteriin kuten on tapana. Ajattelin että se kerkeää kun listat tehdään vasta tiistaina. Mutta sittempa listantekijä soitti että ryhmääni ja teroitti että toiveet tulisi laittaa ma aamuna. Mulle oli ihan ok että joutuisin korvaamaan menini 45 min kun olen menossa lääkäriin. Mutta tätä ja tuota ylempänä olevaa asiaa puitiin viikkopalaverissa. MInun nimeäni ei mainuttu mutta se selvästi koski minun tekemiäni asioita. Palaverissa sanotiin että työvuorotoiveet pitää ilmoittaa maanantaina ja päivystäjälle ja johtajalle ei laiteta viestiä siitä että jos työvuoro muuttuu ja kysyy tarvitaanko jossain muussa ryhmässä apuja. 

Mä otin sen jotankin itseeni. Mun mielestä johtaja puhui ikävään sävyyn. Mä itkin sitä sitten illalla. Ton toive asian tiedän mokanneeni, mutta ajattelin että kun listat tehdään tiistaina että kerkeän ilmoittaa sen maanantaina iltapäivällä. Tuo työvuoro muutos asia tuli ihan puskista. Jotenkin vain jäi olo etten tajua niitten mielestä yhtään mitään. Voi kauhea kun tulikin paha mieli, vaikka eihän siinä musta mitään mainuttu. Mutta ne asiat tapahtuivat mun kanssa. Mä tein noin ja sitä piti viikkopalaverissa oikien mainita. Syyllistä itseäni siitä että tein nuo virheet. Toisen tietämättäni. Paha oli siitä vain jäi. Vaikka kaikkihan tekee virheitä  Nyt vaan otin ne sanat tosi pahasti itseeni. 

Tota pahaa oloa mun piti tulla tännekkin purkamaan. Tommi on iltavuorossa joten en sillekkään oikein voi nyt tällä viikolla asiasta puhua enkä tiedä puhuisinkaan. Mutta niinkuin sanoin aikaisemmin kaikki tekee virheitä niin miksi en muka uskalla kertoa Tommille tuosta. Miksi häpeän sitä virhettä niin paljon.