Asetin itselleni uuden vuoden vaihteessa tavoitteen laihtua, muuttamalla ruokaulu tottumuksiani ja liikkuntaani. Mutta ruokalussani ei ole tapahtunut mitään muutosta. Söin pari päivää vähän terveellisemmin, mutta siihen se sitten jäi. Liikkumisen olen aloittanut alku syksystä ja sitä olen jatkanut vieläkin. Painoa oli alku syksystä 64 ja nyt se paino heiluu 60-62 kg välillä. Jotenkin minun on ollut vaikea pitää yllä sitä mitä olen itselleni luvannut. Muuttaa elämän tapojani. Ei se ole helppoa kun ei ole ketään kannustamassa. Minusta olisi niin kiva laihtua muutama kilo, mutta en tunnu siinä onnistuvan. Painoni on jumittunut tähän. Kerran tosin painoit 59,9kg. Olin siitä todella ylpeä, mutta seuraavalla kerralla puntari näytti jo suurempaa lukua. Eräs lauantai kävin puntarilla ennen ruokailua ja lukema oli 59,7kg ja ruokailun jälkeen noin 30 min kävin uudelleen ja olin ihan alasti niin lukema oli 59,3kg. Ekassa lukemassa mulla oli päällä huppari, farkut, toppi ja välihuosut. Kumpihan lukema noista nyt pitää paikkaansa. Mulla ei itellä ole puntaria niin mä käyn aina jollakin tutulla vaa`alla. Yleensä äitillä tai mummulla.  Mä oon nyt jonkin verran käsipainolla harjoitellut. Ne on vaan 1 kg:n painoiset, mutta musta ne on raskaat. Mulla ei siis ole yhtään voimaa käsissä. Sunnuntaina mä alotan pilateksen. Ja mulla on matkaa kotoa sinne paikkaa missä se pidetään niin jotain 5 km ehkä vähän alle. Et siinäkin saan liikuntaa kun meen sinne pyörällä jos vaan jaksan nyt ruveta käymään siellä kun matkaakin on aika paljon ja nyt tuo keli ei näytä kovin suotaisalta huomista ajatellen.

Sairastin tuossa viime viikolla varmaan influenssan. Ainakin luulisin niin. Olin töissä sillä viikolla ja siellä työpaikalla kaikki lapset olivat sairaina. Ja minähän tulin sitten myös sairaaksi. Mutta nyt olisi sitten sekin flunssa sairastettuna jos se oli nyt sitä influenssaa. 

Viime viikolla sain myös tiedon että minut otetaan osa-aika työhön yhteen ryhmikseen näilä näkymin kevääseen asti, jos minusta myönnetään palkkatukea, mutta uskoisin että siihen ei ole mitään estettä. Mutta työtä kuitenkin on pariksi kuukaudeksi ilmankin sitä tukea.Toivotaan nyt parasta.

Äiti puhui eräs päivä minulle lapsenlapsista. Siitä kuinka kivaa olisi joskus hoitaa heitä. Ja sitten hän puhui siitä että kun minä en käy missään niin en voi löytää miestäkään. Minusta ei ole yksin lähtemään minnekkään, jos mulla ois joku kaveri mukana niin varmasti menisin. Mutta voihan sen miehen löytää muualtakin. Kuten kaupasta, harrastuspaikoista, netistä... Onhan niitä paikkoja kunhan vain pitää silmänsä auki. Tällä hetkellä harrastus paikoissani on vain naisia niin niistä en sitä miestä löydä. En käy millään salillkaan, vaikka mieli kyllä tekisi. Olen äitin kanssa puhunut siitä että jos joskus aloittaisin salilla käymisen, mutta kuitenkin kammoan niitä hintoja. EI se salilla käyminenkään kovin halpaa ole.

Tuon paino jutun minkä tuohon ihan alkuun olin kirjoittanut. Se teksi on syntynyt jo tammikuun alussa. Ja nyt kun olen seurannut painoani niin se on keikkunut suunnilleen samoissa lukemissa kuin aikaisemminkin. Viimeisin puntarilla käyntini oli viime viikon lauantaina ja lukema oli 59,9 kg. Jospa se paino hitaasti laskisi ja saisin joskus maailmassa niitä ruokailutapojani muutettua. Aina joskus olen syönyt vähän terveellisemmin, mutta sekään ei ole kestänyt kuin sen pari päivää. Siellä työpaikalla missä nyt ensi viikolla aloitani niin monet työntekijät ovat jollakin kuurilla. Siis siinä on kolme eri yksikköä. Olen ollut yhdessä tekemässä jonkun verran sijaisuuksia ja siitä tiedän asiasta. Mutta jos siellä uudessakin yksikössä olisi joku joka laiduttaisi niin saisin siltä vähän tukea omaan yritykseeni laihtua. Mutta sitäpä ei tiedä että minkälaisia ne työkaverit siellä ovat. 

Eipä mulle oikeen ihmeempiä kuulu. Mun elämä on vaan tätä kotona olemista.