Autokoulusta muuttui kolmi vaiheinen juuri silloin kun aloitin koulun. Samalla tuli muitakin muutoksia ajokorttiin. Sen voimassa olo aikaa lyhennettiin ja muutenkin sitä opetusta muutettiin. 

Toisessa vaiheessa eli harjoitteluvaiheessa oli kulutus ajo kaupungissa ja maantiellä sekä yksi teoria tunti.  Heti kortin saamisen jälkeen piti pitää ajo päiväkirjaa. Minulla niitä ajo kertoja ei siihen kovin montaa kertynyt, koska minulla ei ole omaa autoa eikä vanhemmillanikaan ole autoa. Ajoin aina silloin tällöin mummun autolla. 

Kerroin ajo kortista vanhemmilleni vasta sitten kun se oli ollut minulla jo muutaman viikon ajan. Siitä ei tullut aikaisemmin mitään puhetta. Sitten kun kerroin että olin saanut kortin, lähdin iskän kanssa ajelemaan mummun autolla. Minua jännitti ihan kamalasti. Iskä tuli hakemaan minut kotoani ja lähdin sitten siitä autolla. Ajelimme pääsiasiassa sivukylillä. Keskustassa en ajanut. Yleensä sellaisia tunnini lenkkejä. 

Merkkasin ajo päiväkirjaani aina päivän ja kuinka pitkän lenkin olin käynyt ajelemassa. Välivaiheen teroria osuus oli minulla heinäkuun lopussa. Sitä ennen kävin äitini ja mummuni kanssa Reisjärvellä mökillä ja sain ajaa autoa siellä. Vähän minua silloinkin jännitti ja parkkeeraaminen oli kaikista vaikenta. En meinannut saada autoa millään suoraan. Sama ongelma minulla on vieläkin. Sitä pitäisi vain harjoitella ja harjoitella. Niin se jäisi mieleen ja sen oppisi. 

Teoria osuus alkoi ensin minulla kulutus ajolla. Kävimme autokoulun opettajan Ollin kanssa ajamassa ensin keskustassa ja taama-alueella. Olli katsoi polttoaineen keskikulutuksen. Sen jälkeen oli maantie ajo. Siinäkin opettaja katsoi polttoaineen keskikulutuksen. Maantien ajossa kulutukseni oli paljon pienempi mitä kaupunki ajossa. Ajo tuntien jälkeen pari päivää sen jälkeen oli teoria tunnit. Teoria tunteja piti eri opettaja mitä kulutus ajossa oli.  Opettajana oli Petri. Teoria tunnilla kävimme läpi sitä kuinka paljon olimme suurinpiirtein ajaneet autolla ja mitä kaikkea kaupunki ajossa pitää huomioida. Sekä suunnittelimme reitin miten ajamme siihen kaupunkiin mihin meidän ryhmä oli menossa. Petri jakoi  meidät oppilaat kahteen ryhmään. Minun ryhmässäni oli kaksi poikaa lisäkseni. Toisen niistä tuntisn entueestaan, mutta toista en tuntenut. 

Sitten koitti päivä jollin oli kaupunki ajo. Menin auto koululle valmiiksi odottamaan. Toinen niistä pojista oli jo paikalla. Se oli se jonka tunsin jo entuudestaan. Siihen tutustuin ylä-asteelta. Se oli ollut samalla ala-asteella kuin minun luokallani olleet tytöt. Lukuunottamatta kolmea meistä. Sitä kautta olin tutustunut tähän poikaan. Meidän ryhmämme kaupunki ajo oli Oulussa. Lähdimme täältä sinne päin jo yhdeksän aikaan. Opettaja sanoi että kuka ajaa missäkin vaiheessa. Toinen pojista aloitti. Arvasin että joudun ajamaan siellä lähellä Oulua. Jotenkin vain tiesin sen. Petri varmaan ajatteli että minä en ole kovin taitava ajamaan autolla. Oikeassahan hän oli. En ollut kovinkaan paljon ajanut autolla ennen sitä kaupunki ajoa. Enkä noin isossa paikassa ollut ajanut kertaakaan. 

Sitten olimme päässeet perille Ouluun. Opettaja sanoi aina kuka ajaa missäkin vaiheessa. Ajoimme samassa järjestyksessä kuin mennessä sinne. Minä olin toisena vuorossa. Toinen niistä pojista lähti kaupungille heti oman ajonsa jälkeen. Tämä poika jonka tunsin istui koko ajan kyydissä, niin kuin minäkin. Hänkään ei ollut ajanut paljon autolla. Me olimme samalla viivalla hänen kanssaan.  Yhdessä vaiheessa käännyin väärään suuntaan ja se opettaja sanoi aika ilkeästi siitä minulle. Mutta sellainen se opettaja oli.

 Jouduin ajamaan ensin pois sieltä Oulusta. Jouduin lähtemään siitä torin pihalta. Peruuttaminen parkista tuotti ensin minulle pään vaivaa, mutta onneksi ne takapenkkiläiset auttoivat minua.  He katsoivat etten törmään minnekkään. Opettaja ei niinkään auttanut minua. Hän vain sanoi tylysti että näänkö että tuleeko sieltä autoja tai että ei rattia noin paljoa voi kääntää. Siinä ratin kääntämisessä se oli ihan oikeassa, mutta ois sen voinut nätimminkin sanoa. Se oli sen verran tyly opettaja. 

Ajoimme sitten takaisin kotipaikkaunnallemme. Yhden oppilaan se jätti välille, kun se asui kauempana keskustasta. Minä ja toinen meninmme takaisin autokoululle. Olin lähdössä kiireen vilkkaa kotiin, niin opettaja huusi perääni että tulla takaisn hakemaan lasku. Mutta toimistossa oleva ihminen sanoi sitten että se tulee postissa. Silloin mua ärsytti se kun piti palata turhaa takaisin. Olin jo sen verran poikki. Päivä oli ollut kuitenkin aika pitkä.

Harjoitteluvaiheestakaan ei jäänyt kovin positiivistä kokemusta. Vielä olisi yksi vaihe jäljellä, nimittäin syventävä vaihe. Siinä vaiheessa on yksi teoria tunti ja liukkaan kelin ajo. Siihen on onneksi vielä aikaa, mutta se kuitenkin olisi tulossa joskus vastaan.