Valmistuimiseni jälkeen olin työttmänä melkein yhdeksän kuukautta. Helmikuussa 2015 aloitin työt yksityisessä ryhmiksessä. 

Olin citymarketissa kaupassa kun puhelimeni soi. Soittajan oli outo, vain numero villkui näytöllä. Menin naisten vaatepuolella ja vastasin puhelimeen omalla etunimelläni. Soittaja oli Tiina. Hän kysyi että tiedänkö kuka hän on. Vastasin että tiedän. Hän kertoi että he ovat avaamassa kolmannetta ryhmistä, Tähtistä. He etsivät siihen palkkatuellista työntekijää. Tiina kysyi että saako minusta palkatukea. Sanoin että en tiedä ja sanoin myös että voin kysyä kun he ensi viikolla soittavat työkkäristä minulle. Tiina kysyi sitten että kiinnostaako mua tää työ. Mää vastasin että kiinnostaa. Sanoin sitten että soitan työkkäriin ja kysyn sitä että saako minusta palkkatukea. 

Olin ihan innoissani puhelusta. Olin hakenut moneen paikkaan sysyllä töihin ja ooditin että minut olisi valittu. Joulun aikaan minulla oli mieli maassa ja monena iltana itkinkin sitä kun koin olevani todella yksinäinen. Joulun tienoilla en hakunut töitä ollenkaan. Ajattelin silloin etten kuitenkaan tulisi valituksi.

Kello oli jo aika paljon kun pääsin kotiin. Ajattelin että sieltä ei enään tänään vastata. Mutta sieltä vastattiin. kerroin virkailijalle asiani. Kerroin että eräänstä ryhmiksestä oli soitettu ja he etsivät palkkatuellista työntekijää.  Virkailija sanoi hetken päästä että minusta saa puoli vuotta palkkatukea. Soitin Tiinalle ja kerroin mitä työvoimatoimistosta oli sanottu. Tiina sanoi että he pohtivat asiaa Piian kanssa. Piia oli toinen niistä omistajista. Piiaan olin jo tutustunut aikaisemmin, kun olin ollut harjoittelussa siellä opiskeluaikanani.  He aikoivat ilmoittaa ensi viikolla päätöksestä. 

Seuraavalla viikolla Tiina soitti minulle uudestaan. Hän sanoi että työt alkaisivat ensiviikolla ja voisin tulla loppu viikosta vaikka torstaina tutustumaan sinne. Samalla allekirjoitettaisiin työsopimus.  Torstaina menin ryhmiksen pihalle ja sisälle. Tiina ei ollut vielä tullut sinne. Siellä oli Jonttu ja lapsia. Jonttu sanoi että Tiina on vähän myöhässä ja tulee pian. Istuin lasten kanssa samaan pöytään ja kyselin heiltä keitä he ovat. Kerroin myös kuka minä olen. Tiina tuli puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta. Ensimmäinen asia mitä Tiina kysyi oli että voisinko mennä töihin heidän toiseen yksiksöönsä Tähteen. Sanoin että voin mennä. Samalla kysyin sitä työsopimusta. Tiina sanoi että kirjoitetaan se huomenna. 

No mää menin sitten sinne Tähteen töihin. Iltapäivällä Tiina soitti sinne ja kysyi mua puhelimeen. Sillä olis tarvetta perjantainakin töyntekijälle. Mää lupasin sitten mennä perjantainakin töihin. Perjantainakin menin Tähteen töihin.  Iltapäivällä Tiina tuli ja työsopimus allekirjoitettiin. Maanantaina aloittaisin Tähtisessä klo 9.30.

Maanantaina menin töihin sovittuun aikaan. Lapset olivat siellä aamupiirissä. Tiina piti sitä piiriä. Eräiden lasten äiti oli siinä kans. Sen lapset ujostelivat hoitoon tuloa. He olivat ollleet kuukauden poissa hoidosta märkäruven takia. Yksi lapsi istui pyödän ääressä piirtämässä. Menin houkuttelemaan sitä aamupiiriin mukaan. Lapsi ei uskonut minua. Tiina puuttui siihen ja sanoi sille lapselle että olisi aika tulla muiden kanssa aamupiiriin. Minusta se oli hyvä asia. Tuntui siltä että mua autettaisiin vaikeissa tilanteissa. Niinkuin työyhteisöissä tehdään. Laura oli kolmas työntekijä siellä. Se oli keittiössä tekemässä ruokaa.  

Aamupiiri pidettiin ja lähdettiin lasten kanssa ulos. Piha ei ollut mitenkään siistin näköinen. Ei ollut aitausta ja pihalla oli vain iso lumesta tehty mäki. Lapset menivät sitten siihen mäelle leikkimään.  Sitten oli ruokailu ja nukkumaan meno. Vaippojen vaihdossa mulla tuli heti ongelmia. Siellä oli yksi sellainen lapsi  mikä ei yhtään tykännyt. Se pisti kaikkensa vastaan. Se huusi ja raivosi siellä vessan laittialla kun yritin vaihtaa sille vaippaa. Olin yksin vaihtamssa kaikille lapsille vaippoja ja käyttämässä toisia pissalla. Tiina ja Laura keskustelivat keittiössä. Mua tympäs se, mutta ajattelin että heillä oli jokin tärkeä asia siellä, mistä he puhuivat. Ja ensimmäisenä päivänä pitää olla toimelias, jotta antaa hyvän kuvan. Toimelias yritin olla muinakin päivinä. Tein parhaani. 

Huomasin kuinka raskasta työnteko oli kun oli ollut kotona monta kuukautta. Huomasin myös miten hankalaa lapsia oli käsitellä. Minullakun ei ollut kokemusta muutakuin koulun kautta harjoitteluista. Ajattelin että ajan myötä se kävisi helpommaksi ja osaisin käsitellä lapsia. 

Koitti ensimmäinen aamuvuoro. Ensinmäinen lapsi tuli varttia vaille seitsemän hoitoon. Olin ku kuuden aikaan siell äodottamssa ja tekemässä aamupuuroa. Mua jännitti. Mua jännitti se miten se lapsi jää hoitoon. Se jäi hyvin. Meillä oli siellä myös työharjoittelija, Henna, joka tuli kahdeksan aikaan sinne. Henna opiskeli lastenohjaaksi ja oli työharjoittelussa meillä kuusi viikkoa. Tiinan piti tulla kymmenen yli kahdeksan. Lauran taas puoli kymmeneltä. 

Yhdellä hoitajalla sai olla kuusi lasta. Tiina oli myöhässä. Se oli myöhässä kaksikymmentä minuuttia.  Lapsia oli jo kaksitoista. Olin harjoittelijan kanssa kahdestaan siellä. Harjoittleija ei ollut vastuussa lapsista. Vain minä olin vastuu henkilö. Eräitä lapsi tuotiin hoitoon ja se kyseli että montako lasta siellä on tällä  hetkellä. Sanoi että kaksitostta. Hän kysyi milloin toinen työntekijä tulee töihin. Sanoin että Tiinan olisi pitänyt tulla viisi minuuttia sitten. Valehtelin sille äidille siitä kellon ajasta. Sanoin että Tiina vie omat lapsensa hoitoon ja jos siellä on tullut jotain mikä viivyttää stiä. Tosi asiassa Tiina oli aina myöhässä. Se lähti monesti päiväuni aikaan asioille. Ja oli siellä monta tuntial ja tuli sitten takaisin välipala ajan jälkeen ennen kuin lapsia tultiin hakemaan hoidosta kotiin. 

Viikot vierivät ja pääsin työnmakuun. Minusta tuntui jo että aloin oppia työntekoa. Pidin siitä työstä. Enkä enään kokenut itseäni yksinäiseksi kotona, kun näin joka päivä työkavereita.