Mä heräsin aamulla normaaliin aikaan ja tein kaiken sen mitä joka arki aamu teen. Menin linja- autolle ja eteen istumaan ihan vaapaaehtoisesti. Yleensä olen isunut takana, mutta aamulla tuntui siltä että voisin jäädä eteen istumaan. Ei siellä edessä istuminen tuntunut mitenkään erilaiselta kuin takanakaan.  Sain jopa istua ihan yksin, vaikka väkeä tuli aika paljon sinne. Mulla oli silloin hyvä fiilis tästä päivästä.

Kouluun kun pääsin, jouduin kuuntelemaan mun kaverin valitamista sen pikkusiskon kaverisa. Sen mielestä tää Roosa on jotenkin ihan sekasin. Se kerto kuinka se oli esittelyt sen uutta älypuhelintaan ja ne oli sitten kuunnelu sieltä musiikkia. Tää mun kaveri ei olluit yhtään tykännyt siitä. Se oli käynyt sanomassa siitä niille. Eikä ne ollut lopettanut sitä. Kysyin tältä mun kaverilta että eikö heillä ollut muita kotona kuin hän. Hän vastasi että oli, mutta kukaan muu ei välittänyt siitä. Tän mun kaverin äänen sävykin oli jotenkin sellainen agressiivisen kuuloinen, joten oli paremmin vain myöntäillä sille.

Sitten meidän koulupäivä jatkui. Aluksi mua kiinnosti kuunnella sitä opettajan luentoa, mutta loppua kohi mua alkoi kyllästytämään. Loppu tunnista me keksittiin parettain kysymyksiä viereilevalle luennoitsijalle. Mä mietin niitä kysymyksiä tän mun kaverin kanssa. Se ei keksiny mitään eikä se edes viitsinyt keskittyä koko asiaan. Mua rupes silloin jo ottamaan niin päähän se sen toiminta ja koko läsnäolo. Mä tunsin sen negaiivisen energian vällyvän siinä sen ympärillä.

Ruokailun jälkeen istuin sen kaverin kanssa aulassa ja me puhuttiin niistä näistä. Jossain välissä tuli puheeksi se että yritän parantaa tapojani ja panostaa koulun käyntiin. Hän kysyi sitten että miten. Kerroin hänelle sen miten aion parantaa tapojani ja kehityä ihmisenä. Hän ei pitänyt siitä asiasta. Hän sanoi minulle tai oikeastaan korotti ääntään: - että mikä sinuun on mennyt. ei se numero ny muutamsaa minuutista miksikään muutu. Tee niin kuin aikaisemminkun ei se elämä kaadu jos et just tällä  hetkellä tee niin.                             Mua rupes oikeen kunnolla ottaan päästä tää sen käytös. Musta tuntui että se yrittii syylistää mua siitä kun olisin tehnyt asian oikein enkä ois enään jatkanut valehelua. Mä kuitenkin tein niin kuin itse halusin ja toimin oikein.

Sillä on muutenkin nyt ollut tämän viimeisen vuoden aikan tapana manipuloida mua ja saada ne asiat jotka ei oel  onnistuneet minun syyltäni, vaikka syytä on ollut molemmissa meissä. Se näkee ihmisssä vain huonot puolet. Mä oon kuunnellut ny puolisen vuotta siltä niitä mun huonoja puolia. Se yrittä nakertaa mun heikkoa isetuntoani niin ettei sitä ole enään jäljellä ollenkkaan. Mun on alkanut olla vaikea tehdä sen kanssa asioita. Se on niin kriittinen kaikkia muita kohtaan, mutta ei löydä vikaa koskaan itsesään.

Tää oli  nyt taas vaan täällästä valittamista, mutta musta nyt vaan tuintui tältä ja se kaikki piti saada purkaa jonnekkin.