Nyt sitten vietätään pyhäinpäivää. Kävin tänään aamulla papojeni ja pikku veljeni haudalla. Haudoilla oli jo paljon kynttilöitä. Ilalla haudat ovat kauniin näköisiä kun kynttilöiden valo loistaa ja on muuten ihan pimeää.

Flunssan kourissa edelleen vietän vapaa päivääni. Lämpökin oli aamusta vähän noussut mutta ei kuumeeseen asti sentään. Tai ei se ollut lähelläkään kuumetta koska normaali lämpöni on niin matala. Siltikin väsyttää. Peitoissa on tultu tänään makoiltua ja katsottu telkkaria sitten aamupäivän. Juotu on paljon erilaisia nesteitä. Tästä sitä pitää ruveta sitten toimumaa. Onneksi huomenna vielä vapaata. Maanantaina sitten kouluun ja tiistaina töihin. : )

Täälläpäin on satanut vettä melkein koko päivän ajan. Pakkasta ei ole mutta ei siellä ulkona kovin lämmintäkään ole.

Eilen naapuristani muutti pois pitkään asunut lapsiperhe. He muuttivat ihan toiselle paikkakunalle. Perheen lapsella oli kova ikävä lähteä poios. Hän mietti saako hän uusia kavereita toiselta paikkakunnalta. Hän oli surullinen muutosta. Hän on 7- vuotias eka luokkalainen ja täynnä energiaa. Ainakin aina silloin on ollut kun olen hänet nähnyt. Toivotan heille hyvää jatkoa sinneminne he nyt muuttivatkaan.

Haluaisn kertoa teille pikku veljestäni. Hän kuoli melkein heti synnyttyään. Hänellä oli sydänvika ja joitakin muitakin vikoja jotka estivät hänen normaalin kehityksensä. Kävimme koko perheellä katsomassa häntä ennen kuin hän menehtyi. Hän näytti niin pieneltä siellä keskoskaapissa. Hän ei syntynyt keskosena, mutta sitä pidettiin siellä keskoskaapissa. Vauva haudattiin sitten seuraavalla viikolla. Pidimme hautajaiset perheen kesken. Mummut ja pappa kävivät muistotilaisuudessa, joka pidettiin meillä kotona.

Minusta pikku veljen menettäminen tuntui todella pahalta. En uskonut että se voisi tuntua siltä että kaikki romahtaisivat pois alta, mutta siitä selvittin. Kaikki meistä kokivat asian eritavalla. Nuorin sisaruksistani oli vielä niin pieni ettei ymmärtänyt asiaa kunnolla. Veljen kuolemasta on ollut vaikea puhua tutuille ihmisillekkin, mutta ajan myötä sen muistelemisesta on tullut helpompaa. Voin monesttikin sanoa kun näen lapsen joka näyttää sen ikäiseltä minkä ikäinen veljeni olisi nytten. Hän olisi jo iso poika, kohta jo aikuinen.

Tänään minulle ei ole oikeastaan mitään muta suunnitelmia kuin pysyä kotona peiton alla lehvätämässä. Katsotaan jos huomenna olisi jo parempi olo, jos kuumetta ei vain satu nousemaan. : )