Ajattelin kirjottaa tänne nyt viiltelystä. En itse ole viillellyt, mutta kaksi nuorempaa sisarustani viiltelevtä itseään. Toinen heistä on viillellyt itseään jo useamman vuoden ajan toinen heistä on vasta aloittanut itsensä viiltelyn. 

Tähän ajattelin nyt laittaa tietoa viiltelystä sekä omia mielipiteitäni.

Itseään viiltelevät tytöt tekevät suunniteltuja, pinnallisia haavoja yleensä käsivarsiin. Aluksi viiltäminen on kokeilevaa ja se tapahtuu harvakseltaa. Mutta pitkään jatkuva viiltely muuttuu rohkeammaksi. Kokeiluna aloitettu viiltely muuttuu keinoksi jolla tyttö vo purkaa pahaa oloaan. Viiltelijöille tulee tunne, että viiltely helpottaa ahdistusta, lakaisee sisäistä jännitystä ja antaa tuntee että pystyy kontroiloimaan itseään. Viiltely onmyös vihanilmaisun kanava. Yleensä viiltely tapahtuu yksin ollessaan ja selvin päin. Ennen viiltelyä voi edeltää voimaksa kiihtymys ja vihan tunne. Joidenkin tutkimnusten mukaan uskotaan, että viiltelyn takana on vakavia hylkäämisen kokemuksia. ( MLL)

Kummatkin sisaruksistani ovat tällä hetkellä sijoitettuna perhekodissa. Toisella heistä viiltely alkoi perhekodilla. Olin ensimmäinen joille hän näytti viilto jälkensä. En osannut ajatella että hän oli itse tehnyt ne. Viilto jäljet olivat käsivarressa. Nykyään viilto jälkiä hänen kedestään löytyy ranteesta olkapäähän asti. En ole puhunut hänen kanssaan viiltelystä. Minun on vaikea otaa asiaa puheeksi hänen kanssaan jos hän ei ite siitä jotain puhu. aluksi oli vaikeaa olla katsomatta häen käsivarsiaan, jotka täyttyivät viilto jäljistä, mutta nykyään on helpompi olla hänen seurassaan. Hän on kertonut että on lopettanut viiltelyn, mutta olen kuitenkin huomannut muutaman uuden jäljen hänen käsivarsissaan. Hän ei ole kertonut syytä viiltelyn aloittamiseen, enkä ole sitä uskaltanut kysyä. Hän kertoo häpeävänsä viilto jälkiä. Nuorempi sisarukseni alkoi viiltelemään koulussa olleiden vaikeuksia takia. Hän on kerotnut että häntä ahdistaa suuret määrät ihmisä. Hänestä tuntuu ettei hän opi suuressa luokkaryhmässä. Sen hän on kertonut  syyksi, mutta tiedä sitä. Ne on käyttäneet viilltelyyn välineinä saksia, teroittimen osia, pyödän kulmaa, lyijykynän teriä ja varmaan muitakin välineitä. Mutta noista edellä mainituista he ovat itse puhuneet. He ovat myös rapanneet viiltohaavojensa arpia uudelleen auki. 

Mulla oli ylä-asteellakin yksi kaveri joka viilteli itseään pinnallisesti. Se ei tehnyt mitenkään syviä haavoja tai jälkiä. EIkä sitä jatkunut pitkään. Tämä sama kaveri oli kuulemma uhannut hypätä sillaltakin kun siitä viiltelystä oli eräs kaverini puhunut vanhemmilleen ja he olivat laittaneet asiaa eteen päin. Mutta se ei mennyt niin pahaksi kun mun siskoilla on nyt.Mä luulen et aikuisena niitä kaduttaa ku ne on viilelleet itseään, mutta mä en osaa auttaa niitä pääsemään siitä eroon. Mä en vaan tiiä et miten mä niitä auttaisin. Mä toivoisin että alan ammattilaiset neuvoisi jotenkin. Nillä perhekodeillakaan ne ei oo puhunu siitä mitenkään et miten me omaiset voitas tukea niitä paremmin. 

Alapuolelle laitoin lähteen mistä olen katsellut tietoa viiltelystä.

http://www.mll.fi/nuortennetti/mielenterveys/viiltely/

Mun toisen siskon käsi näyttää tuolta, mutta jälkiä on ranteesta olkapäähän asti.

Kuva on otettu seuraavalta sivulta: 

https://www.google.fi/search?q=viiltely&espv=2&biw=1366&bih=667&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0CAYQ_AUoAWoVChMIpM_Y_5-GyQIVgvFyCh15qA7A#imgrc=fvoB6xZI2jCyaM%3A