Mua kaduttaa nyt ihan sikana kun menin allekirjoittamaan vuodeksi eteenpäpin työsopimuksen erääseen päiväkotiin. Mää inhoan sitä työtä ja niitä lapsia. Tommi kyseenalaisti silloin kun en meinannut allekirjoittaa sopimusta sitä että mitä mä sitten meinaan tehdä. Mää sitten taivuin allekirjoittamaan sopimuksen. 

Puoli toista viikkoa työn alkamiseen ja mua on kaduttanut ihan kamalasti se kun allekirjoitin sen työsopimuksen.  Mää itkin sitä asiaa monta päivää ennen kuin sanotuksi sen Tommille. Tommi ehdotti että jos purkaisin sen. Mutta siihen täytyy olla todella painava syy. Sille puhuminen ei helpottanut mua oikeastaan yhtään. Vaikkakin se yritti auttaa mua parhaimpansa mukaan. Kysyin myös liitosta miten kannattaisi toimia. Sieltä sain vastaukseksi sen että voin koittaa neuvotella työnantajan kanssa työsopimuksen purkamisesta, muta työnantajan ei tarvitse suostua siihen. 

Oma vika kun menin allekirjoittamaan sen. Mää saan kärsiä siitä nyt koko vuoden. 

Oon koittanut etsiä jokaisesta päivästä jotakin hyvää ja oon kirjoittanut ne vihkoon ylös. Jokaisesta päivästä on löytynytkin hyviä asioita. Vaikka monena päivänä ne on samat asiat, mutta ne on sellaisia mistä olen itse nauttinut tai pitänyt. Alkuun niitä oli vaikea keksiä, mutta niistä olen saanut kuitenkin voimaa. 

Esimerkiksi sain eräältä vanhemmalta palautetta että "meidän lapsi puhuu sinusta aina silmät loistaen".

Musta tuö tuntui todella hyvältä ja sainkin siitä voimia itselleni joksikin aikaa. Meidän ryhmän lapset ovat haastavia. Ja niitä on paljon. Mun ryhmässä pupuissa on kahdeksan kolme vuotiasta lasta. Musta tuntui ihan kivalta kun saan vastuuta ja vieläpä ensimmäisiä kertoja työelämässä saan noin suuren vastuun. Mutta vastuu on myös raskasta. Mä oon ollu työpäivien jälkeen poikki ja välillä on ollut sellaisia öitä että en ole saanut nukutuksia kunnolla kun olen miettinyt työ asioita. 

Mä oon päättänyt että kysy keväällä enään sopimuksella jatkoa enkä hae vakituisia lastenhoitajan paikkoja jos niitä tulee hakuun. Olen päättänyt vaihtaa alaa. Kunhan vain tietäisin mitä alkaisin opiskelemaan. Tai voinhan mää tehdä vähän aikaa jotakin muitakni töitä, kunnes tiedän mitä alkaisin tekemään. Mutta kotiin mun ei kannata jäädä.  Mulla on nyös sellainen suunnitelma että pitäisin kaikki mun lomat pois ennen työsuhteen loppumista. Saisin aina välillä levätä, mutta on eri asia myöntääkö esimies lomapäiviä.

Mää vaan toivon että jaksan tän vuoden. Helppo tästä vuodesta ei ole tulossa, mutta toivon niin että jaksan.