No nyt se on tehty. Mä kävin ekan kerran elämässäni baarissa. Kävin siellä työkavereideni kanssa. Eka oltiin syömässä eräässä ravintolassa ja sieltä sitten lähdettiin jatkaan iltaa ja lopulta mentiin baariin.Eka mua jännitti kun menin sinne sisälle, mutta ei sitten kun olin ollut siellä. Mä join kolme siideriä tai se yks ei ollut edes siideri vaan joku drinkki ja yhden shotin. Olin siellä puol neljään asti. Musta ei tuntunut ollenkaan yksinäiseltä vaikka en tuntenut sieltä muuta kuin ne työkaverit. Pomo tarjos meille joutavaa joten mun ei tarvinnut ostaa yhtään itse. aamulla mulla oli kyllä krapula, mutta oli se ilta kuintenkin sen arvoista. Mä haluiaisin mennä taas viikonloppuna uudestaan samalla porukalla, mutta suurin osa heistä on perheellisiä oikeastaan kaikki muutamaa lukuunottamatta mutta keksi heistä ei asu täällä ja se yksi on sellanen että kun se tuntee kaikki niin mä jäisin varmasti jossakin vaiheessa iltaa yksin. Töissä olen viihtynyt. Olin eilisen poissa koska tiistai iltana minulla oli lämpöä. Eilen ei sitten ollut mitään, mutta tulipahan kuitenkin levättyä. Jospa tää flunssa sitten paranis nopeammin kun on saanut yhden päivän levähtää. Vaikka oisin voinut olla useamminkin päivän.Ensi viikolla olisi vasu koulutusta yksi ilta ja sitten ois vielä yksi palaverikin johon osallistuu kaikki heidän ryhmikset. Niitähän on jo kolme kappaletta. Mä olen ajatellut sitä kun mun työt loppuu toukokuussa että mitä mä sen jälkeen teen. Kun iso osa mun sosiaalista elämääni on tällä hetkellä mun työkaverit vaikka aina ne ei oo niin hyvällä tuulella. Tosin en ole minäkään. Sitten työttömäni elämäni on suppeampaa. Mutta se on sitten taas se sopeutumis asia. Pitää vaan sitten sopeutua siihen tilanteeseen mikä tulee vastaan. 

Mä vietin yhden lauantain ihan vain yksin. En mennyt äitille taikka minnekkään muuallekkaan sen takia että olisi pakko mennä. Aamupäivällä kävin kaupoissa kiertelemässä. Sen jälkeen siivoilin kotona ja iltapäivästä kävin uimassa. Kun tuli ilta huomasin että oli aivan ihanaa viettää iltaa ihan vain kotona. Ja se tunne mikä mulle tuli siinä kun istuin ja katsoin telkkaria. Olin onnellinen. Tuntui niin hyvältä. Tuollaisa päiviä saisi olla lisää ja enemmänkin. Miten niin pienestä voi olla niin onnellinen.

Mulla ois huomenna synttärit. Vietän niitä tänään koska minulla on muuta.. Olen luvannut vahtia siskojani. Pyysin paria kaveria istumaan iltaa luokseni toissa päivänä. Siis että tänään istutaan sitä iltaa. Toinen heista vastasi samös samantien ettei pääse tulemaan mutta kirjoitti myös samassa viestissä että voitas kyllä nähä joku päivä ja juhlistaa myöhäisiä synttäreitä. Toinen vastasi vasta seuraavana päivänä että voi tulla. Siinä musta tuntui kun odotin sen toisen kaverin vastausta ettei hänkään halua tulla istumaan iltaa mun kanssa. Mä mietin jopa sitä että onko sille sattunut jotakin kun se ei vastannut ja aamullakaan ei ollut vielä vastannut. 

Yks päivä viime viikolla sain palautetta mun pomolta. Eräs lapsi oli kotona sanonut että mä pesen sen pyllyn liian lujaa että sitä käy kipeää. Mutta tämä lapsi ei ole minulle siitä mitään sanonut. Lapsen vanhemmat ottivat yhteyttä pomooni ja pomo puhi asiasta minulle. Minusta tuntui pahalta se tilanne. Se palaute vaikka ihan oikeasta asiasta hän siinä puhui, Mutta omasta mielestäni en ollut pessyt sen lapsen pyllyä liian lujaa. Mutta jos se siitä lapsesta on tuntunut sitten kipeältä. Mutta tästä kokemuksesta viisaampana olen alkanut pesemään pyllyjä vielä hellemmin mitä aikaisemmin,  vaikka välillä on tuntunut että onko se nyt varmasti puhdas kun olen vain vedellä huljutellut sitä kakkaa pois. Niin kuin nämä erään lapsen vanhemmat olivat toivoneet minun tekevän. Niin toimin nyt kaikkien vaipan omaavien lapsien kanssa. niin. 

Vaihdoin yksi päivä omassa asunnossani järjestystä ja jotekin tuntui että tilaa olisi tullut enemmän. Tää on jotenkin viihtyisä nyt, mutta niin se oli aikaisemminkin. Ostin viime viikolla itselleni uuden television. Kävin iskän kanssa katsomassa sitä. Ensimmäisessä liikkeessä sanoin asiani sille myyjälle ja myyjä kuitenkin rupesi puhumaan asiasta iskän kanssa eikä minun vaikka minähän sitä telkkaria olin ostamassa. Jotenkin ei vain tehnyt mieli ostaa sieltä televisiota. Me mentiin sen jälkeen toiseen liikkeeseen. Siellä iskä sanoi myyjälle että katselen televisiota ja myyjä rupesi puhumaan myös minulle. Tää myyjä kohteli mua paljon peremmin kuin se toinen. Tää muujä oli tosin paljon vanhempikin kuin siellä toisessa paikassa, mutta ei kai se ikä niinkänn siihen käytökseen varmaankaan vaikuta. Tai ainakin luulisin niin. Tai mistä mä sitä tiiän. Mä ostin sitten sen telkkarin sieltä toisesta liikkeestä jossa mutkin huomioitiin ihan oikeana asiakkaana niin kuin mä olin.

Töistä kesän ajalta ei ole vielä ihan tarkkaa tietoa. Mulle on puhuttu että siellä samssa paikassa saattaa olla tarvette mutta ei ihan jokaiselle päivälle ja mä sanoin että on sekin parempi kuin ei mitään. Ja ottaisn sen vastaan jso vain tarvitaan niitä työntekijöitä. Kaikki lapset eivät ole vielä ilmoittaneet loma aikojaan kesällä niin he eivät vielä osaa sanoa tarkemmin, mutta toivottavasti saisin edes vähän sieltä töitä pari viikkoakin riittäisi kesän ajalle ja sitten olisi kiva jos saisin vielä jatkaa syksylläkin, mutta mun palkkatuli ei ole enään sitten voimassa. Mutta turhaan mä sitä mietin jo nyt. PItää ajatella asiaa vasta sitten kun on sen aika. Hyvää vapuua!