Tittelintuure oli yksi mun lempisaduista kun olin pieni. (Mulla on monta lempisatua) Se on Grimmin veljesten kirjoittama. Satu julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1812. Lopullinen versio sadusta julkasitiin vuonna 1857. Sadusta on tehty monia versioita. Mulle luettiin sitä kirjasta joka oli nimeltään Suomenlasten satuaarteet. 

Halusin kuunnella sitä usein iltaisin. Mulle luettiinkin sitä monta kertaa päivän aikana yhteen aikaan. Katselin viereisellä sivulla ollutta kuvaa ja näin mielessäni kaiken mitä siinä sadussa tapahtui. Vanhempani olivat varmaan jo kyllästyneet satuun kun joskus ne kysyivät että mitä jos luettaisiin joku toinen satu. Yhtenä kauniina päivänä kyllästyis itsekkin siihen satuun ja niin tuli toinen lempi satu. Arvaattekos mikä? Kerron sen teille joskus myöhemmin....

Ajattelin tähän alas laittaa siitä sadusta juonta jos joku ei tiedä mistä sadusta on kyse.

Mylläri halusi nousta tärkeämpään asemaan, joten hän valehteli kuninkaalle, että hänen tyttärensä osaa kehrätä oljista kultaa. Kuningas kutsui tytön luokseen, sulki hänet torniin olkien ja rukin kanssa. Tyttö joutui kehräämään oljista kultaa aamuun mennessä kolmen päivän ajan tai muuten kuningas teloituttaisi tämän. Tyttö oli jo ehtinyt menettää toivonsa, kun eräs kääpiö ilmestyi tornikamariin. Kääpiö kehräsi oljet kullaksi sillä ehdolla, että tyttö luovuttaisi hänelle kaulakorunsa. Seuraavana yönä kääpiö saapui taas tytön luokse ja kehräsi oljet kullaksi, tällä kertaa tytön sormusta vastaan. Kolmantena yönä tytöllä ei ollut kääpiölle enää mitään annettavaa. Kääpiö kehräsi oljet kullaksi sillä ehdolla, että mentyään kuninkaanpojan kanssa naimisiin tyttö luovuttaisi tälle esikoisensa.

Kuningas oli niin vaikuttunut tytön taidoista, että naitti tämän pojalleen, prinssille. Myöhemmin prinssin noustua kuninkaaksi ja myllärin tyttären kuningattareksi heille syntyi ensimmäinen lapsi, jolloin kääpiö palasi vaatimuksineen. Hän vaati kuningatarta pitämään lupauksensa ja luovuttamaan hänelle lapsensa. Kuningatar kauhistui ja tarjosi kääpiölle koko omaisuutensa, jos vain saisi pitää lapsensa. Kääpiö vastusteli, mutta suostui lopulta perumaan vaatimuksensa, jos kuningatar onnistuisi arvaamaan hänen nimensä kolmen päivän aikana. Kuningatar epäonnistui ensimmäisenä päivänä ja tuskastuneena lähetti palvelijansa matkaan ottamaan selvää kääpiön nimestä. Ennen toista yötä palvelija saapui ja kertoi kuulleensa kääpiön lauleskelleen nuotion ympärillä mainiten nimensä: Tittelintuure.

Kääpiön saapuessa kuningattaren luo kolmantena päivänä kuningatar osasi vastata oikein kääpiön kysymykseen, jolloin kääpiö raivostui ja repi itsensä halki.

Nykyään jotkut vanhemmat eivät lue lapsilleen grimmin veljesten satuja niiden raakuuden takia. Silloinkun työskentelin ryhmiksessä. Luin lapsille grimmin veljesten satuja Suomen lasten satuaarteet kirjasta. Yksi lapsi oli kotona kertonut siitä ja seuraavaana päivänä sain palautetta vanhemmilta että luen liian raakoja satuja lapsille.  Mitä mieltä te olette onko kaikki gimmin veljesten sadut raakoja. Niistähän on tehty tosi useinta versioita. En ole koskaan lukenut niitä alkuperäisiä vaan muunnelmia niistä. Muunnelmat eivät  mielestäni kovin raakoja ole. Vai mitä  meiltä olette.