Aloitin ammattikooulun syksyllä 2011. Pääsin opiskelemaan lähihoitajaksi. Minä, joka olin aina ollut luokan hilaisin pääsin sisään. Olin onnesta soikeana. Kouluun pääsi opiskelemaan paras kaverini Jaana. Jaana oli ylä-asteella mun kanssa samalla luokalla. 

Me mentiin kouluun Jaanan äidin kyydillä ja tultiin pois sen isovanhempien kyydissä. 

Kaikki alkoi siitä että ykköset käskettiin liikunta saliin ja siellä meidät jaettiin kolmeen ryhmään. Mää olin ensimmäisenä. Mun nimi sanottiin ensimmäisenä. Mua jännitti todella paljon. Menin seisomaan siihen keskellä ja odotin jännittyneenä muita joita kutsuttiin siihen. Mua pelotti samalla. Jaana pääsi mun kanssa samaan ryhmään. Sen kanssa mä sitten liikuin koko ammattikoulun ajan. En oikein tutustunut muihin. En vaan osannut mennä porukkaan mukaan. Kaikista inhottavimmat päivät olivat sellaisia kun Jaana ei tullut kouluun ja jouduin olemaan yksin.  

Ensimmäisellä kerralla kun Jaana oli poissa koulusta yritin mennä tauoilla juttelemaan muille, mutta jotenkin tuli sellainen olo etten ole toivottu vieras.

Ruokatunneilla menin yleensä erään tietyn porukan kanssa samaan pöytään. Yleensä kysyin että saako tähän istua ja siihen sitten jäin syömään. Siinä porukassa oli eräs joka tavallaan kiusasi mua yläasteella, Ulrika. Se oli rinnakkais luokalla ja kerran tajusin sen härnäävän mua. Kaikki varmaan johtui siitä kun kerran kuvaamataidon tunnilla katsoi liian pitkään sitä. Mulla jäi tollo päälle ja se sitten päätti härnätä mua siitä.  Mua häiritse se kun se tuli mun kanssa samaan ryhmään. Aluksi se oli kaksoistutkinto ryhmässä, mutta se oli sen mielestä liian vaativaa joten se vaihtoi normi ryhmään. Ensimmäisen vuoden jälkeen Ulrika vaihtoi koulua. 

 Ryhmä tehtävätkin olivat inhottavia en osannut osallistua niihin. En vain tiennyt mitä sanoa tai tehdä. En osannut tai uskaltanut. Mua pelottikin. Mua pelotti se että jos sanon jotakin väärin niin mua ruvetaan kiusaamaan siitä.

Jonkun ajan päästä tajusin Adalmiinan kettuilevan mulle. Se oli mulle tosi mukava ja pidinkin siitä siihen asti kunnes tajusin sen kettuilut. 

Odotin koko ajan vain sitä aikaa kun pääsisimme valitsemaan erikoistumis jaksot. Mää tiesin että mää valitsen lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelman.

Toisen vuoden viimeisenä päivänä mulla oli eka mukava päivä. Me tehtiin jotakin ryhmätyötä en muista tarkalleen mitä, mutta mun ryhmässä oli Adalmiina, Katja, Rosa ja minä.  Se oli mukava ryhmätyö. Sittekö me saatiin se valmiiksi niin mää lähin tyttöjen kanssa tupakalle. Tai mää olin mukana. Se oli ensimmäinen päivä kun tunsin kuuluvani joukkoon. 

Viimeinen opiskelu vuosi alkoi. Olin Jaanan kanssa samassa ryhmässä jälleen kerran. Mun edellisestä ryhmästä oli neljä muutakin. Sen lisäksi oli toisesta nuoriso ryhmästä ja aikuisopiskelijoita. 

Kaikki jatkui ennallaan. Olin Jaanan kanssa kahdestaan ja Jaanan olessa poissa olin yksin. 

Ennen joulua meidän ryhmään tuli Salla niminen oppilas. Se oli meidän kanssa samalta paikkakunnalta ja me tutustuttiin Jaanan kanssa siihen. Se oli opiskellut aikaisemmin samassa koulussa ja jättänyt kesken opinnot jonkun takia ja tuli nyt jatkamaan niitä. Siltä puuttui vain opinnäyte työ ja kymmenen opintoviikkoa valinnaisia opintoja. 

Kun se tuli kouluun niin mustakin koulun käynti alkoi tuntua vähän mukavemmalta. Mua vaan harmittaa kun en saanut tutustutta muihin luokkalaisiin. Mua pelotti se että mua aletaan kiusaamaan. Mää olisin ollut helppo uhri. Olin niin arka ja hiljainen. Vaikka se adalmiina kettuili  mulle ja Edla puhui joskus pahaa meistä niin että kuulin sen. Puhui varmaan muutkin, mutta en ajatellut sitä niin. 

Ammattikoulu oli suoritettu loppuun ja siinä piinasta olin päässyt eroon.

Se että mua kiusattiin ala-asteella ja ylä-asteella jätti jälkensä muhun. Mää pelkäsin kiusatuksi joutumista. Pelkäsin sitä joka tilanteessa. Pelkäsin että tuun nolaamaan itseni jossakin asiassa ja mua ruvetaan siitä kiusaamaan. Kiusaaminen jätti muhun syvät arvet. Niitä arpia ei noin vain saa korjattua. Ne on mussa aina kiinni. 

Valmistumisen jälkeen jäin tosin työttömäksi. Ja olin työtön yhdeksän kuukautta. Sen jälkeen pääsin töihin ryhmikseen määräaikaisella sopimuksella osa-aikaisesti.