Olen aina joskus kirjoittanut oudoimpia, hassuimpia ja sellaisia unia jotka vielä aamulla herätesäkin ovat herättäneet tunteita vihkoon ylös. Ajattelin nyt kirjoittaa tänne erään unen.

Seisoin konsertissa eturivissä.Mun jalat olivat sen aidan toisella puolella. Väillä nukuin siinä. Sitten joku esiintyjä lopettu. Katsoin laukusta puhelinta.Jaana oli soittanut minulle. Laitoin hänelle viestin ja hän vastasi siihen: Mennään syömään. Lähdin kävelemään permannolta istumapaikoille. Toisessa raunassa näin istuvan Liisa,Sannin ja Miinan.Jaana istui toisessa laidassa. Menin Jaanan luo. Hän kysyi: Mennäänkö jo käveleskelemään sinne päin? Me lähdimme kävelemään. Niin lähti Liisa,Sanni ja Miinakin.Kun olimme ruokalan ovella Miina sanoi:Tulimme vain kävelemään. Minä ja Jaana menimme odottamaan ruokaa. Adalmiina toi ruokaa ruuan otto paikalle. Mielestäni lautasliinat olivat likaisia, joten kinastelin hieman niistä Jaanan kanssa.Jaana meni pöytään istumaan ja minä kävin vielä kerran katsomass alautaliinoja.Sanoin Marjalle: Osa lautasliinoista on likaisia.  Ai kaikkiko, Marja kysyi.Ei vaan päälimmäiset, vastasin Marjalle ja menin istumaan Jaanan kanssa samaan pöytään. Menin istumaan vähän kauemmaksi Jaanasta. Jaana sanoi jätit sitten hajuraon. Jaana soi suklaapuuroa ja minä mustikkapuuroa. Laitoin puuroni päälle lisää sokeria. Yhtäkkiä seisoin permannolla syöden puuroani ja juoden vettä.Aleksi katsoi kun söin.Minäkin katsoin häntä hymyillen. Hänellä oli kauniin siniset silmät, suloinen hymy ja sinine paita päällä. Olin laittanut vesilasini aidan toiselle puolelle. Aleksi noati sen minulle. Join veden ja vein astiat permannon laidalla olevaan roskakoriin.Menin takaisin seisomaan Aleksin viereen. Katsoimme toisiamme silmiin. Markus Aleksin veli seisoi toisella puolellani, Markus sanoi minulle: Et varmasti uskalla pussata.Annan sulle 50 euroa. Katsoimme Aleksin kanssa toisiamme. Kohottauduin varpailleni ja suutelin Aleksia. Yhtäkkiä seisoin permannon toisella laidalla Jaanan kanssa.Siellä oli kontrollin keikka.Sanoin Jaanalle: Minulla ei ole korvatulppia.Jaana kaivoi laukustaan minulle korvatulpat.Rupesimme kuuntelemaan keikkaa.Joku otti olkapäästäni kiinni. Irrottauduin hänen otteestaan. Kohta hän otti minua molemmista olkapäistä kiinni.Hän hieroi niitä ja työnsi minua eteenpäin.Hän piti minusta kiinni ja minä tanssin häntä vasten.Sitten tuli hitaampi kappela ja heiluimme sylikkäin samaan tahtiin. Minä seisoin selkä häneen päin hänen edessään. Hänen kosketuksensa oli hellä ja lämmin. Yhtäkkiä hän nosti  minua ylös päin niin että jalkani irtosivat lattiasta. Hän teki niin muutaman kerran. Hän sanoi: Taisit valita paikan vahvimman miehen. Hän laski minut alas. Kävelin hieman eteenpäin. Hän käveli ohitseni. Hän oli Teemu. Katselin hieman sivummalle. Huomasin Jaanan katsovan minua..Menin kikattaen hänen luokseen.ihan permanon eteen. Juha Tapion kappale mitä silmät ei nää rupesi soimaan. Lavelle astui joku puhuja.

Tämä uni on viimeisin uni, jonka olen kirjoittanut vihkooni ylös. Näin sen viime vuonna. Jaana on paras kaverini. Ja Aleksi ja Markus ovat olleet joskus lapsena naapureitani. He ovat minua vähän vanhempia. Liisa, Sanni ja Miina ovat tavallaan kavereitani. Liisan kanssa olen vieläkin ollut jonkun verran tekemisssä, mutta Sannin ja Miinan kanssa en ole. Teemu on eräs henkilö josta olen muutaman kerran nähnyt kuvan, mutta en tiedä hänestä muuta. Kun heräsin unesta olin onnellinen ja se tunne kesti jonkun aikaa ennen kuin todella tajusen sen olleen unta.