Nykyisessä työpaikassani turvaudutaan pahan puhumiseen. Olen ollut onnekas edellisessa työpaikassani kun korviini ei kovin paljon kantautunut pahan puhumista. Onhan sitä joka paikassa, mutta tässä työpaikassa se on päivittäistä ja toistuvaa. Se on melkein kuin sääntä että paskaa pitää jauhaa jostakin jopa asiakkaalla ollessa tökaverista puhutaan pahaa. 

Olen yrittänyt olla puhumatta pahaa. Alkuun yritin aina vaihtaa puheenaihetta, mutta se ei tuntunut oikein onnistuvan, koska keskustelu kuitenkin saatiin käännettyä takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Nykyään olen vain ollut hiljaa ja kuunnellut. 

Päiväkodissa töissä oli eräs rohkea nuori nainen jonka sanat ovat jääneet mieleeni ja haluaisn olla yhtä rohkea ja uskaltaa sanoa niin. " Ei viitsitä haukkua toisen työtä" Minusta hän oli todella rohkea sanoessaan niin.  

Tämä tuli erityisesti mieleeni kun tällä viikolla eräällä asikaalla kuulin kuinka minusta puhuhttiin pahaa. Olin toki tehnyt virheen josta minulle ei alkuun sanottu mitään. Vaan kuulin siitä kun työparini Jaana ja työnjohtaja Ulla puhuivat pahaa minusta asiakkaalla keittiössä minun olessani toisessa huoneessa. Asiakas oleskeli sillä hetkellä olohuoneessa. En usko hänen kuuleen, mutta minä kuulin osan siitä. Kun työpari havaitsi että olen tullut huoneesta pois hän sanoi että tässä on sellanen nappi.. Keskeytin hänet ja sanoin että kuulin kyllä mitä puhuitte toistin sen uudelleen kun työpari katsoi minua silmät suurina. Työnjohtaja ei kääntynyt katsomaan minua ollenkaan vaan oli selin minuun päin.  

Minusta tuntui todella pahalta. Olin tehnyt virheen ja jättänyt kahvin keittimen seinään päin sekä vahingossa kääntänyt leivänpaahtimen isommalle. Mutta työnjohtaja olisi voinut puhua siitä minulle suoraan eikä pahaa selkäni takana. Työnjohtaja ei sanonut minulle asiasta mitään, vaikka asia minua koskikin. 

Työnjohtaja lähti sitten asiakkaan asialle apteekksiin ja minä ja työparini jatkettiin työntekoa. Yritin olla mahdollisimman normaalisti. Omasta mielestäni onnistuinkin siinä hyvin. Työt tuli asiakkaalla tehtyä ja vietiin työparini kanssa tavarat pankille takaisin kuten aina. Kun tavarat oli viety pankkiin ja pääsin takaisin omaan autooni annoin itkun tulla. Itkin sitä kuinka pahalta minusta tuntui kuulla kun minusta puhutaan pahaa kirjaimellisesti selkäni takana. Olen kuullut kerran aikaisemminkin kun minusta puhuttiin pahaa. Se tapahtui kymmenisen vuotta sitten kun oli terveyskeskuksessa kesätöissä laitoshuoltajana ja olin silloinkin tehnyt virheen. Kuulin seinän läpi kun minusta puhuttiin toisessa huoneessa. Siitä olen muistaakseni tänne joskus kirjoittanutkin joten en nyt sitä sen enempää avaa.

Ajattelin että osasin nyt kohdata tuollaisen tilanteen paremmin, mutta en tiedä. Yhtä pahalta se tuntui ja yhtä tyhmältä tuntui kun kuulin minusta puhuttavan. Tiesin myös sen että minustakin puhutaan pahaa kun olen kuullut melkein kaikista sitä puhuttavan. Joten yllätyksenä se ei tullut, mutta pahalta se tuntui.

Kotona puhuin Tommille tapahtuneesta ja itkinkin sitä. Se lohdutti mua, mutta olo ei vain helpottunut. Olin koko viikonlopun kiukkuisen sen takia. Katselin työkkärin sivuilta työpaikkailmoitukisia ja ajattelin että vaihdan työpaikkaa.  Tosin tulenhan minä jossakin vaiheessa työpaikkaa todennäköisesti vaihtamaan. Eihänä tämä ollut kuin väliaikainen ratkaisu kunnes keksi mitä tulevaisuudessa haluan tehdä. Mutta tiedän kuitenkin että hoitoala ei ole minua varten. Olen ollut paljon pirteämpi kuin viime vuonna ja tyytyväisempi elämääni joten tämä muutos on ollut hyväksi, vaikka työyhteisö ei olekaan kaikista parhain vain joten kuten siedettävä.