Aloitin hormonaalisen ehkäisyn vasta 24 vuotiaana. Varasin ajan ehkäisyneuvolaan. Alku käynti oli jotenkin tympeä. Hoitaja ihmetteli sitä kun en ollut käyttänyt minkäänlaista ehkäisyä aikaisemmin. Se tuntui tympeältä. Minulla myös jännitte se tilanne paljolti. Sekin varmaan toi oman paineensa minun tuntemuksilleni hoitajan käytöksessä. 

Hoitana antoi minulle stefaminelle pillerit kokeiltavaksi. Aloitin niiden syömisen. Alkuun minulla oli itkuherkkyyttä paljonkin. Kasvoihini tuli finnejä ja limakalvoni kuivasivat. Mutta nyt kun olen syönyt pillelreitä seittemän kuukautta ei oireta ole ollut juuri ollenkaan enään. Tai ainakaan sellaisina millaisina ne olivat alussa. Ainut asia mikä on tulllut on rintojeni kasvu. Ne ovat kasvaneet kuppukoon verren. Ensimmäinen pillerimerkki sopi minulle hyvin. 

Positiivisia vaikutuksia on ollut säännölliset ja niukat kuukautiset. Muutenkin kuukautiseni olivat aika samantapaiset, mutta runsaaammat ja hieman epäsäännöllisemmät ennen pillereitä. On niistä hyviäkin vaikutuksia ollut.

Olen tähän asti ottanut pillerit säännöllisesti illalla klo 19-21 välillä. Mutta tänään erehdyksessä kun aamulla olin menossa ottamaan allergia lääkettä otinkin pillerin. Mulle iski kamala paniikki sitten kun hoksasin asian. Olenhan tähän asti ollut todella tarkka sen suhteen. No onneksi mitään vahinkoa ei käynyt. Moni muukin nainen on kokenut saman asian tai unohtanut ottaa pillerin. 

Ennen kuin aloitin hormonaalisen ehkäisyn käytimme vain kondomia. Mutta sitten tulin siihen tulokseen ettei tarvitse pelätä ei toivottua raskautta kun on tuplaehkäisy. Mietin paljon että minkälisen ehkäisyn aloitan. Terveydenhoitaja sanoi että kaikki aloittavat pillereillä joten niillä aloitin ja ensimmäinen merkki sopi minulle hyvin. Mietin myös sitä että jos olisi nottanut ehkäisykapselin tai hormonikierukan. Voinhan sen aina vaihtaa jos tulen siihen tulokseen. Mutta nyt olen kuitenkni sitä mieltä että jatkan noiden pillereiden syömistä. Ne kun ovat toimineet ihan hyvin ja sopineet minulle.

Mutta haluaisin kuitenkin kertoa vielä muustakin kuin vain ehkäisystä. Vaikka se olikin tämän jutun päätarkoitus.                Olen tämän alku kesän aikana paljon miettinyt sitä onko minusta äidiksi. Olenhan jo sen ikäinen että monilla on jo lapsia. Viime kesänä olin täysin sitä mieltä että en halua lapsia ollenkaan. Mutta nyt kuitenkin minulla on toisinaan tullut sellainen olo että ompa söpö lapsi ja olisi kiva jos itselläkin olisi vauva. Mutta iso osa minussa epäröi asiaa. Ajattelen että jos meille syntyisi lapsi niin en jaksaisi hoitaa sitä. Minullahan on ollut tätä masennnuksen tynkää tai jotain sellaista. Eihän minulla mitään oikeaa diagnoosia ole, mutta jotain sellaista sen täytyy olla kun se näin kauan on jatkunut. Vai johtuuko kaikki vain siitä uupumuksestani etten ole vieläkään päässyt siitä yli. Mutta kun mietin aikaisempia vuosia ennen uupumustani niin olihan minulla silloinkin paljon alakuloisia aikoja. Olen myös miettinyt sitä kuinka raskasta olisi hoitaa lasta ja olisinko valmis niin suureen muutokseen. Nyt olen sitä mieltä että lapsia voisin joskus haluta vanhempana, mutta en nyt. Mutta kuitenkin ajattelen että ei minulla kovin kauan ole aikaa miettiä asiaa. Vanhenen koko ajan ja mitä vanhempi olen sitä vaikeampi lapsia on saada. Vaikka eihän sitä tiedä muutenkaan saako lapsia. Meillä on käynyt vanhinkoja kaksin kappalein ennen kuin aloitin e pillerit. Kaksi kertaa kondomi on luiskahtanut osaittain paikoiltaan. Ensimmäisellä kerralla olin ihan paniikissa ja hain apteekista jälkiehkäisypillerin, mutta toisella kerralla sellaista paniikkia ei tullutkaan enkä hakenut pilleriä. Jotkut naiset tulevat todella helposti raskaaksi joten olisin jo voinut tulla tuosta toisesta kerrasta. Mutta en onneksi tullut.  Silloin uupumiseni oli todella päällä eikä minulla olisi ollu voimia. 

Olen siinä iässä että asioita pitää alkaa miettimään. Olen joiltakin kuullut että 25 vuotiaana tulee jonkinlainen kriisi. Onkohan mulla nyt sellainen kun niin paljon mietin kaikenlaisia asioita. TUlevaisuuten liittyen. Siihen mitä haluan tulevaisuudelta. MIssä asun, asunnon ostoa, lapsia, työtä, alan vaihtoa jne. Olen myös paljon pohtinut lapsuuden aikaisia taumoja. Olen lukenut sellaista kirjaa joka kertoo miten lapsuuden aikaiset traumat vaikuttavat parisuhteeseen. Ehkä silläkin on oma vaikutuksensa. Mutta minun on hyvä käsittellä omia traumojani. Niitä kun on aikamoinen liuta. Lapsuuteni ei ollut mikään helppo. Perusperheeni tilanne oli nimittäin silloin todella vaikea. Koen että elän jollakin tavalla vanhoja traumojani uudestaan. Ajattelin tehdä sen kirja tehtäviä. Niiden pitäii auttaa minua käsittelemään itsekseni menneitä traumoja. 

En varmastikkaan ole ainoa joka tälläsiä asioia pohtii. Ovathan nämä todella isoja asioita mietittväksi.