I need you love when everythin is wrong.... lallalaaa....Mitenhän tuon laulun sanat tuosta jatkuikaan.

Oon kirjoittanut tätä tekstiä taas tosi kauan aikaa. Aloitin joskus elokuussa kirjoittaamaan, mutta en vaan ole saanut sitä valmiiksi. Mutta nyt sitten päätin kuitenkin julkaista sen.

Meillä oli työpaikan virkistys ilta viime viikolla. Käytiin keilaamssa ja pitzalla. Oli ihan kiva ilta. Mää jopa selitin siellä aliaksessa vaikka aluksi olin sitä vastaan. 

Eilen kävin Niinan kans puolukassa. Niina poimi ämpärillisen ja mää alle puoli ämpäriä, Mää tosin poimin käsin. Niina ehdotti että pidettäs leffa ilta ja katottas pari elokuvaa ja sit käytäs elokuvateatterissa kattomassa se uusin leffa mikä nyt tulee. En nyt muista yhtään sen nimeä. Tuli black outti. Mutta jospa se nimi tulis tässä kohta puolin mieleen niin voisin laittaa sen tähän tekstiin.  Ollaan muutenkin nyt Niinan kans vietetty enemmän aikaa. Musta on mukava ku niin on ollut. Oon saanu jonkinlaisen tuttavan tai kaverin. Kaveriksi sitä haluaisin sanoa, mut ehkä tuttava on parempi. Eihän me ihan niin hyvin kuitenkaan tunneta.

Töissä on mennyt ihan hyvin. Oon ollu nyt taas sairaana ja muutama viikko sitte olin pois töistä sen takia ku venäytin jalkani ja nyt sit oon flunssan takia pois. Mulla oli vähän lämpöä ja ääni on käheäni. Mut ei sitä kummempaaa. Nyt vaan pitää koittaa levätä, säästää ääntä ja juoda paljon kuumaa nestettä.

Nyt sit ois käyty ekan kerran elokuvissakin. Leffa oli tosi hyvä. Paras niistä mitä on tullut. Sai nauraa paljon.  

Mua harmittaa. Mun työt näytäs nyt loppuvan ihan kokonaan. Vaikka olihan se jo arvattavissakin et se joskus on tulossa vastaan. Varsinkin silloin kun en saanut sitä vakituistapaikkaa sieltä, vaikka niin suullisesti luvattiinkin. Tänään itkin sitä kun tulin kotiin töistä. Mulla ei ookku neljätoista päivää enään niitä jäljellä. Itkin sitä et ne otti mut haastatteluun vaan siks et näyttäs siltä et ne harkitsis mua, mut kuten  kun mummu sanoi ettei kannata innostua että jos käykin niin etten saa paikkaa ja se olikin aika varma että siinä käy niin. Mutta mä kuitekin silloin aloin ja kerkesin innostua ja mietin mitä kaikkea sitten voisin tehdäkkään kun saisin vakituisen paikan. Mutta eipä sitä paikkaa tullutkaan. Jälkeenpäin mietittynä ois ollu parempi jos en oiskaan mennyt sinne haastatteluun tai jos en oiskaan koskaan hakenu sitä paikkaa. Oonhan mä saanu sieltä kuitenkni aika paljon sitä palautettakin ja negatiivista sellaista. Nyt en enään millään viitsisi olla siellä näitä viimeisiä päiviä. Olla suunnittelemassa joulujuhlaa johon en kuitenkaan pääse osallistumaan ja kuukausi kirjettä joulukuulle, kun en silloin kuitenkaan ole enään töissä.

Mutta nyt kuitenkin vähän mukavempaakin juttua tähän väliin. Laitoin eilen postiin hakemuksen erääseen ryhmikseen missä haettiin vakuista osa-aikaista lastenhoitajaa. Toivottavasti pääsisin edes haastteluun asti. Mut se työ alkais vasta ens vuonna jos saisin sen. Nyt en kuitetankaa ala odottamaan liikoja. Etten taas pety.

Oon nähny yhtä jätkää aika monesti. Oon muistaakseni jo kirjoittanut tänne siitä jo aikaisemmin tai sitten vaan siihen tekstiin mitä en ole julkkaissut. Se on vähän sellainen keskeneräinen teksi. Tää jätkä on tosi mukava. Ja mä taidan olla jo vähän ihastunut siihen. Mun pitää kuitenkin yrittää pitää jalat maassa, kun eihän sitä tiedä mitä toinen ajattelee. Ku me ei olla vielä niin vakavasti puhuttu asioista. Mut ehkäpä toivottavasti saisin kirjoittaa tästä jätkästä tänne vielä useamminkin lisää.