Mää oon nyt jäänyt sairauslomalle töistä kahdeksi viikoksi. Syynä masennustila.

Viime viikolla kaikki oikeastaan alkoi. Mää mietin koko ajan Tommin leikkausta joka on nyt keskiviikkona 20.2. Olin joka päivä ihan poikki töiden jälkeen. Mun teki mieli koko ajan itkeä. Pinna paloi mitä pienemmistä asioista. Yritin töissä esittää jotain muuta mitä oikeasti olen. En tiedä miksi. Sekin kulutti lisää voimavarojani. Kai yritin näyttäväni voivan hyvin, vaikka tosi asiassa kaikki oli toisin. Olin aivan loppu.

Alkuviikolla maanantaina 11.2  puutuin eräiden työkavereiden keskusteluun. Siinä keskusteltiin työajasta. Sanoi että työaika ei ala 10 min ennen ensimmäistä lasta, vaan 5 minuuttia.  Sanoin meidän vastaavalle että se on aina mullekkin muuttanut työajan alkavan 6.45 eikä 6.40 kun ensimmäinen lapsi tulee 6.50 hoitoon.

Sitten meidän vastaava sanoi että: "En ole koskaan muuttanut sitä niin."

"Olet muuttanut sen aina alkavaksi 6.45."

" Sano milloin muka oon muuttanu niin," Vastaava kortti mulle ääntään.

"Käy kattoon listasta. "

Me intettiin vähän aikaa tuota. Lopulta annoin periksi. Vaikka tottahan se oli että se on muuttanut en aina alkavaksi 6.45. Musta tuntui pahalta ja kurjalta kun se korotti mulle niin ääntään. 

Mun piti kotona itkeä sitä illalla piilossa sängyssä, kun Tommi oli jo nukkumassa. Koko tota juttua ei ois tapahtunu jos en ois menny puuttumaan siihen keskusteluun, mutta mulla rupes pinna palamaan kun se aina antaa tälle yhdelle työntekijälle tollasia vapauksi. Mun  mielestä sen pitäs olla kaikki kohtaan reilu. Mää en koe että mua kohtaan se ois reilu. Mutta tekemätöntä ei saa tekemättömäksi.

Tää maanantain tapahtuma oli mun romahduksen ensimmäinen isompi näkyvä oire.

Muutenkin mun piti koko viikon ajan kotona pidättää itkua.

Torstaina 14.2 kävin depressiohoitajalla ja romahdin. Perjantaina 15.2 kävin työterveyshuollossa hakemassa saikkua ja sain sitä tiistaille asti. En kertonut Tommille saikusta ettei se huolestuisi. Perjantaina en mennyt sitten suoraan kotiin vaan menin käymään isäni puolen mummulla. 

Työkavereilleni sanoin että mulla on vikaa poskionteloissa kun lähdin käymään työterveyshuollossa. En halunnut niille kertoa romahduksestani ja toivon ettei pomo kerro työkavereilleni siitä.  

Tommi lähti sunnuntai ja maanantain välisenä yönä Helsinkiin. Mää jäin kotia. En ollut puhunnut saikustani mitään. Sanoin meneväni ihan normaalisti töihin. Valehtelin. Ei luo kovin hyvää pohjaa suhteelle, mutta en halunnut aiheuttaa Tommille lisää huolen aiheita. Sitä pelotti se leikkaukseen meno ihan kamalasti.  Mää en halunnut että se joutuis vielä huolehtimaan mustakin. Mutta tiesin tekeväni väärin valehdellessani.

Tiistaina 19.2 kävin uudestaan dperessiohoitajalla. Siellä juttelin tästä tilanteesta. Kävin myös lääkärissä ja se lääkäri kirjoitti mulle saikkua kaksi viikkoa lisää. Se kirjoitti mulle myös reseptin mielialalääkkeisiin.  Mää ite kysyin sitä kun se sillä hetkellä tuntui hyvältä. Mutta nyt en ole ollenkaan varma alotanko lääkitystä. 

Toissa viikolla mun entinen näkövammainen asiakas soitti ja kysyi josko voisin alkaa sille viikonloppu avustajaksi. Suostuin. Olin innoissani kun pääsin sinne takaisin.  Musta tuntui siltä että musta on hyötyä jollekkin ja tottakai lisä raha tekee hyvää tässä tilanteessa.  Mä koin että mullakin on merkitystä. 

VÄÄRIN. TÄMÄ OLI YKSI ASIA JONKA OLEN NYT JÄLKEEN PÄIN NÄHNEENI  AIHEUTTAVAN MINULLE LISÄÄ PAINEITA, VAIKKA SILLÄ HETKELLÄ KUN SUOSTUIN,  JA OLO OLI IHAN MAHTAVA. KOIN SILLÄ HETKELLÄ OLEVANI TÄRKEÄ JA ARVOSTETTU IHMINEN KUN SE SOITTI MULLE JA KYSYI TÖIHIN.  Mutta kaikki muuttui viikonloppuna kun menin sinne.

Syy kaikkeen oli se mitä tää näkävammainen sanoi mulle  sunnuntaina 10.2.

"Teen sulle sittekin sellaisen sopimuksen että vain sijaisuuksia. Mulle on tulossa viikolla toinen haastatteluun."

VAIKKA LAUANTAINA 9.2 OLI PUHETTA TEHDÄ IHAN OIKEA SOPIMUS OIKEILLA TUNNEILLA. SE OLI LUVANNUT MULLE.

En sanonut siitä mitään vaan suostuin siihen. MUN EI OIS PITÄNY SUOSTUA. 

Mää mietin kotona sitten jälkeen päin että mikä mussa on vikana kun en kelpaa kunnolla töihin? Miks mää en kieltäytynyt. Mää suotuin siihen. Miksi?

Jälleen kerran voin sanoa että tehtyä en saa tekemättömäksi. Mun pitäs osata sanoa ei.  Eikä antaa toisten käyttää mua hyväksi.

Ja siinä oli ainekset mun romahdukseen. 

Tommin leikkaus ja muut asiat mitä tapahtui lähi viikkojen aikana.