Olen lukenut nyt viime päivinä kirjaa joka kertoo parisuheesta ja lapsuuden aikaisten traumojen vaikutuksesta parisuhteeseen. Olen sen kirjan myötä taas alkanut miettiä omaa lapsuuttani. Lapsuuteni on ollut vaikea on ollut koulukiusaamista ja huonot koti olot.  Olenkin jo aikaisemmin näistä asioisa täällä kertonutkin. 

Kirjassa puhuttiin kuinka traumaattiset kokemukset saattavat muistua joka kerta eritavalla mieleen. Muiston traumasta voi laukasita oikeastaan ihan mikä vain. Haju, maku, ilme, kosketus, katse jne. Kijassa puhuttiin erilaisista traumoista. Kirjaa lukiessani hoksasin itsessäni piirteitä monesta eri trauma kertomuksesta. Tunnistin kiintymissuhteestakin palasia itsestäni.

Minulle ei ole ollut turvallista kiintymyssuhdetta perusperheeseeni. Tunnistin kiintymissuhde malleista itsestäni kolmesta erikohdasta vahvoja piirteitä. Tähän alle olen luetellut niiä kiintymyssuhde malleja joista tunnistan osia itsestäni. Olen alleviivannut ne kohdat joissa eniten näen itseäni.

Tarkertuvasti kiintynyt - Ihmisellä on kielteinen käsitys itsestään ja omasta rakasettavuudestaan. Hän ei usko olevansa rakkauden arvoinen. Hänellä on myönteinen käsitys muista ihmisistä. Muuta ovat häntä arvokkaampia, parempia ja tärkeimpiä. Hän pelkää hylkäämistä.

Välttevästi, etääntyvästi kiintynyt -  Ihmisellä on myönteinen käsitys omasta itsestään ja arvostaan, mutta kielteinen käsitys muista ihmisistä. Hän on luultavasti ollut lapsena paljon yksin fyysisesti ja psyykkisesti. Muihin ei voi luottaa. Vain itseen voi luottaa. Monesti narsistesisti vaurioituneet ihmiset ovat välttelevästi kiintyineitä. Ihminen ei kykene ottamaan mmuiden tunteita huomioon, kun kukaan ei ole ottanut hänen tunteitaan huomioon.

Pelokkaasti, ristiriitaisesti kiintynyt -  Ihmisellä on kielteinen käsitys sekä itsestä että muista. Hän ei usko olevansa rakastamisen arvoinen, mutta ei myöskään koe toisia luottettaviksi eikä turvallisisksi. Hän on esim. alkoholostiperheessä kasvanut lapsi, joka kokee, että ei ole juuri minkään arvoinen,koska vanhemmat eivät ole jaksaneet huolehtia hänestä. Hän saattaa sairastua vahvuuteen sillä hän ei pysty pyytämään toisilta apua ja on oppinut taitavasti peittämään oma tunteensa.

Viime yönä näin unta todennäköisti siskostani Mariesta. Meillä oli Marien kanssa todella huonot välit lapsena. Me ei tultu juuri ollenkaan toimeen. Harvoissa oli ne kerrat kun teimme jotakin yhdessä. Puhuin asiasta ylä-asteella terveystarkastuksessa, mutta kielsin terveydenhoitajaa soittamasti kotiin. Luulen kuitenkin että hän on sinne soittanut. Koska muistan hämärästi kuinka äitin käytös muuttui vähäksi aikaa. Hän huomioi minua silloin enemmän. Lapsena ajatelin että vika on minussa kun en tule Marien kanssa toimeen. Syyllistin itseäni. Annoin Marien haukkua ja syrjiä minua. Kotona vanhemmat eivät puutuneet asiaan mitenkään. Vanhempien olisi täytynyt olla tukemassa ja auttaa meitä rakentamaan kestävää ja hyvää sisarussuhdetta, mutta näin ei ollut. Nuorena aikuisenakin muistan tilanteita kun olin äitillä käymässä viikonloppuna ja Marie oli siellä. ( Marie oli sijoitettuna perhekotiin ja kävi äitillä joka toinen viikonloppu) Marie oli huoneessaan ja huusi ja haukkui mua. Se käski mua lähtemään. Joskus Marie laittoi mun pikkusiskon Maarian (4-5v) asialle välittämään viestiä jos en olut lähtenyt. Äiti istui hiljaa eikä silloinkaan sanonut mitään. Yleensä lähdin sieltä ovat paukkuen. Nyt kun jälkeen päin ajattelen mun vanhempien ois pitänyt puuttua tilanteeseen jo kun me oltiin lapsia, niin meidän suhde olisi ihan erilainen. SIllä vielä nykypäivänäkään me ei tulla toimeen. Mä en edes tiedä missä Marie asuu vaikka se asuu samalla paikkakunnalla mun kanssa. Marien nään jouluisin äitillä, mutta me ei puhuta mitään. Jos joskus olen yrittänyt jotakin Marien kanssa puhua niin se on vain äkäisesti mulle tiukaissut. Joten olen antanut asian olla sikseen. Miksei meidän välistä sisarussuhdetta yritetty millään tavalla korjata? Miksei siihen millään tavalla puututtu? Miksi mun vanhemmat antoivat kaiken tapahtua? Vanhempien tehävä on auttaa lapsia selvittämään erimielisyyksiä, mutta meillä sitä ei opettettu. Meillä ei puututtu millään tavalla meidän riitoihin. 

Samalla mieleeni tuli myös se kun minulla ja Julialla oli myös todella huonot välit. Kaikki meidän välillä alkoi oikeastaan silloin kun olin itse ylä-asteella ja Julia oli vielä viitos kuutos luokalla. En tarkalleen muista miten kaikki alkoi varmaankin pikku hiljaa. Mutta loppu peleissä me ei oltu yhtää tekemisissä. Silloin kun muutin omilleni Julia ei tykännyt yhtään siitä kun kävin alkuun isälläni viiikonloppuisin saunassa ja olin myös yötä. Julia huusi samalla tavalla kuin Mariekin minulle. Meillä oli silloin myös kissa, josta oli sovittu että ainakun tulen sinne se no Julian huoneessa. Mutta Julia päästi sen usien vapaaksi. Tarkoituksena oli kai saada minut lähtemään pois.Viimeisen kerran kun kävin siellä lähdin ovat paukkuen ja itkien kotiin. Katsoin olohuoneessa televisiota. Äitikin oli jostain syystä siellä. Julia päästi kissan vapaaksi. Huusin jotakin iskälle,mutta iskä ei reagoinut millään tavalla. Ainoastaan sanomalla että ei sitä tarvitse pelätä. Suutuin siitä niin paljon että heitin kaukosäätimen lattialle ja lähdin pois. Silloin iskä syyllisty mua kaikesta tapahtuneesta. Asia suututti minua todella paljon juuri sen takia kun oltiin sovittu että kissaa ei päästetä vapaaksi kun olen siellä. Lähdin sieltä myls aikaismminkin itkien pois. Kerran olin vessassa ja Julia tuli haakkaamaan vessan ovea että sen täytyy päästä sinne. Se hakkasi sitä ovea vimmatusti. Samalla iskä tuli ja käski mun tulla sieltä pois. En ollut siellä kovin kauan. Ihan normaalin verran. Mutta mua syyllistettiin siitä että istun siellä enkä päästä ketään sinne. Koen että kun muutin pois en ollut enään tervetullut kotiin. Joten lakkasin sitten käymästä siellä. Julian kanssa minulle ei ole kunnollista sisarussuhdetta rakentunut sitten. Mutta olen kuitenkin jollakin tavalla ollut hänen kanssaan tekemisissä. Mutta tällä hetkellä minulla ei ole edes hänen puhelinnumeroaan ja hän asuaa kaukana. Joten en voi edes yrittää nyt aikuisena rakentaa suhdetta häneen kun en millään tavalla saa häneen yhteyttä. 

Mietin sitä, että vaikuttavatko kiintymyssuhteet myös sisarussuhteiden rakentumiseen. Mietin sitä miten joskus kunnollisesta sisarussuhtesta on voinut muuttua huono. Mistä se johtuu. Olen myös siitäkin syyllistänyt itseäni. Olen ajatellut vian olevan minussa. Mutta tosiasssa en yhtään tiedä miksi minun ja Julian välit menivät niin huonoksi. Miksei siihenkään koskaan puututtu. Miksi mun vanhemmat eivät puuttunueet mihinkään. Eikä  ne vain osanneet vai jaksaneet. Olihan niilläkin silloin vaikea aika parisuhteessa, mutta ajattelen että lasta/lapsia ei saisi sillloinkaan unohtaa. Vaikka enhän minä ole mikään siinä neuvomaan, mutta niin ise ajattelen asiasta.

Kun olen pohtinut perheen perustamista nyt kesän aikana, minulla on noussut paljon vanhoja asioita mieleen. Kaikki ne negatiiviet asiat mitä minulle on perusperheessäni tapahtunut ovat saaneet minut ajattelemaan paljon sitä että onko minusta äidiksi. Jatkaisinko oman lapsuuden aikaisen traumani levittämistä omalle lapselleni. Pelkään myös sitä että osaisinko huolehtia toisesta ihmisestä. Siinä on todella kova vastuu. Se vastuu pelottaa.