Oon nyt muuttanut taas jälleen kerran uuteen asuntoon. Tämä uusi asunto on paljon kauempana keskustatasta mitä nämä aiemmat asuntoni. En olisi millään halunnut muuttaa, mutta elämän tilanne pakotti. Nimittäin mulla ei ollut varaa enään asua siinä vanhassa asunnossa. työtön kun ei saa asua kovin kalliissa asunnossa.  Olen jo kotiutunut ihan kivasta tähän uuteen kämpään. Tässä mun rapussa asuu vaan vanhempia ihmisiä. Alapuolella asuu sellainen tosi huonokuuloinen pappa ja vastapäätä asuu sellainen mummo. Muista en oikein tiedäkkään. Mutta oon ainakin vielä viihtinyt täällä.

Töitä olen hakenut. Nyt alku viikolla laitoin hakemuksen kahteen eri kaupaan ja kirjastovirkailijaksi. Kirjastovirkailijaksi en ainakaan pääse kun soittelin sinne niin se puhelimessa oleva ihminen sanoi että he ottavat sellaisen jolla on alan koulutus. Mutta ajattelin kuitenkin hakea. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka pääsisinkin sinne.  Kauppoihin ei vaadittu alan koulutusta, mutta se katsotaan eduksi. Hain niihin. Niihin mulla saattaa olla mahdollisuus päästä. sittten huomasin yhden paikan. Sellaisen missä perhe etsi lastenhoitajaa kotiinsa. Ajattelin hakea sinnekkin. Olen jo soitellut sinne. Palkka ei mitenkään kovin hyvä ole mutta saispa siitä ainakin kokemusta.

Tommi on enään kolme viikkoa täällä ja sitten se lähtee sinne kauas melkein kahdeksi vuodeksi. Me ollaan nyt kesä oltu tiiviisti yhdessä. Tulee vaikea syksy. Kun me ei nähdä joka viikkonloppu. Me ei välttämättä nähdä kuin kerran kuukaudessa talvella. Mutta nyt kun miettii niin tää edellinen vuosi on mennyt todella nopeaa niin menee nämä seuraavatkin kaksi. Vaikka helppoa se ei tule olemaan kun välimatkaa on yli kolme sataa kilometriä. Ois kiva saada jo sellainen kaveri joka on samassa elämän tilanteessa. Ois kiva jutella sellaiselle siitä joka ymmärtää. 

Mää oon tehnyt sille sellaista pakettia. Mää oon siihen laittanu vähän ruokaa ja nenäliinoja koska sen nenä vuotaa jatkuvasti. Se kuitenkin kulkee tänne paljon useammin kuin mä sinne. Sinne on niin vaikea kulkea julkisilla kun pitää puoli suomea  matkustaa ennen kuin pääsee sinne. Sinne ei ole mistään suoraa kulku yhteyttä. Mää oon aatellu että mää laitan ne sellaiseen  isoon pahvilaatikkoon ja sinne laatikkoon vielä pikku laatikoita, jonne laitan ne tavarat pakattuna. Se om mun tapa näyttää että mää välitän siitä ja antaa pieni ilahdutus sille sinne ku se joutuu olemaan siellä yksin kaukana kaikista tutuista.

Me ollaan suunniteltu että sitten kahden vuoden päästä me lähdetään ulkomaan matkalle. Se ois sellanen kiva asia mitä odottaa. Siihen olen ajatellut alkaa säästämään rahaa. Sinne matkaan sitä uppoaa aika paljon.

Ens viikon loppuna ois yhen tommin kaverin kolmekymppiset. Mutkin on kutsuttu kuulemma sinne. Mutta mua ei vaan yhtä haluttas mennä sinne. Ne on mua kaikki paljon vanhempia. Enkä tunne niitä. Mua pelottaa mennä sinne. Mutta oishan se ihan hyvä tutustua niihin. 

Kavereita oon nähny aika usein nyt kesällä. Paitsi yhtä en ole nähnyt koko kesänä, mutta oon ajatellu laittaa viestiä ja kysyä jos näheltäs joku päivä. Kesä on mennyt todella nopeaa. Toivottavasti talvikin menisi. En mimittäin olen talven enkä syksyn tai kevään todellinen ystävä. : D

Tänään mulla ois ohjelmassa pyörän renkaan täyttäminen huolto asemalla. Siihen ei mennyt ilmaa tavallisella pumpulla en tiedä miksi niin kokeilen sitten täyttää sitä huolto asemalla. Ja toinen asia on käydä äitillä kauppaamssa mun vanhoja tavaroita tytöille, jos ne niille kelpais.