Kipua on

muttei tuskaa

eletyn elämän kolhuja vain

Mun elämässä on ollut nyt kaikenlaisia. Muutto uuteen asuntoon, parisuhde, sen muutos kaukosuhteesta lähisuhteeksi ja takaisin kaukosuhteeksi. Työttömyyden aiheuttamaa stressiä. Painajaisia. Outoja unia. Uniongelmia, Yksinäisyyden tunnetta ja kaikkea siltä väliltä.

Elämä on välillä täyttä vuoristorataa, muutoksia tulee ihan hetkessä. Ylä- ja alamäkiä. Pelkoa ja epätoivoa. Ihaanuuden tunnetta ja rakastettuksi tulemista. Itkua ja naurua. Suhteen muuttuminen kaukmosuhteeksi on saanut itkua ja pelkoa, kaipuuta ja ikävöintiä. Välillä tulee varmaan sellaisia tunteita ettei meidän suhteesta tule mitään. Välillä itken päiviä ja öitä. Mietin kokoajan miestäni. Jonka kanssa olemme puhuneet jo yhteen muuttamisestakin sitten kun sen opinnot ovat siinä vaiheessa että se olisi mahdollista.  Unelmoin siitä. Samalla myös pelkään. Miten paljon kaikkia tunteita tämä saa aikaan. Miten vaikeaa se on. Miten paljon voikaan toista kaivata. Pelkäen samalla sen toisen menettämistä. 

Kaikki pelkäävät yksinäisyyttä. Välillä olen tuntenut oloni tosi yksinäiseksi. Mutta tiedän että minun elämässä on kuitenkin ihmisiä jotka välittävät minusta. Joille olen tärkeä. Vaikka joka hetki ei siltä tunnu. Muutoset omassa elämässä saavat aikaan sellaisen tunne myrskyn sisällä ettei sitä uskokkaan ennen kuin sen kokee itse.

Kesällä oli todella mukavaa viettää aikaa yhdessä. Siinä tuli tutustutta paremmin mitä me ollaan tutustuttu viimeisen vuoden aikana.Vaikka me ei olla koko vuotta vielä edes tunnettu. Me käytiin kesällä powerparkissa, kalajoella ja tehtiin kaikkea mukavaa ja arkisia askareita. Naurettiin ja pidettiin hauskaa.

Eräski juttu mikä tapahtui mulla oli se kun olin pesemässä mattoa pyykkituvassa. Pyysin Tommia nostamaan maton tangolle, kun en itse jaksanut. Se pelkäsi että sen kaikki vaatteet kastuu ja riisui itsensä alushuosusilleen. Se kerkes nostaa maton kuivumaan, kun naapurin mummo tuli sinne. Tommi oli siinä alushuosusillaan ja mua nolostutti. Sen mummon ilme ei muuttunut yhtään. Mä olin puolestani ihan punainen. Mutta tulipa ainakin naurettua, vaikka siinä tilanteessa se hävetti ihan kamalasti.

Mulla on niin ikävä kesää ja sitä kaikkea mitä me tehtiin yhessä. Vielä on pitkä vuosi edessa. Jostain pitäsi saada voimaa jaksaa se.

Kun sä vain istut viereen mun

siinä on jotain niin oikeaa

valoa aamun valkeaa

maata kantavaa

- Juha Tapio Joitan niin oikeaa -