Olin ollut töissä melkein kuukauden kun hiihtoloman aika tuli. Minulla ei ollut lomaa. Lapsi oli paljon poissa loman takia. Minä ja Laura oltiin töissä Tähtisessä. Tiinankin piti olla siellä, mutta se oli taas päivät jossakin. Yhtenä päivänä hoidossa oli lapsi vain viisi. Joten minä olin Tähtisessä sen päivän yksin. Marika kävi siellä siivoamassa. Oli niin vähän lapsia ettei sille ollut oikein työtä. Siltä oli kysytty että haluaako se olla palkattomalla vapaalla sen päivän. Se ei halunnut joten se laiteteiin siivoamaan. Laura oli Tähtisateessä sen päivän ja Tähi oli suljettuna. 

Olin koko päivän yksin siellä lasten kanssa.Pidin siitä. Sain vapaat kädet tehdä asiat niinkuin itse halusin. Tietysti noudatin päivärytmiä, mutta oltiin aikaisemmin ulkona kuin normaalista ja lepo hetken jälkeen laitoni eräällä lapselle äänikasetin pyörimään ja itse lepäilin sovalla siinä sen vieressä. Mua rupes siinä väsyttämään aika paljon, joten sen takia laitoin sen ääni kasetin. Se oli mukava työpäivä. Musta tuntui että muhun luotettiin kun mulle annattiin niin paljon vastuuta, että sain olla yksin. 

Pian olin huomannut että olin aina vaihtamassa vaippoja ja nukuttamssa isossa nukkarissa lapsia. Mua tympäs se. Yhden kerran oli sen harjoittelijan arviointi keskustelu niin Tiina ja Laura keskustelivat keittiössä siitä ja minä jouduin  vahtimaan lapsia olohuoneen puolella. Tiina kysyi että laitanko eräällä lapselle välipalaa kun sitä tullaan kohta hakemaan kotiin.  Silloin olin etsimäsä tussin korkkia. Sanoin että voin kohta laittaa. Etsin sitä korkkia lasten kanssa ja muuntaman minuutin päästä Tiina tuli taas sanomaan siitä välipalasta vähän kiukkusemmalla äänen sävyllä. Mää jätin sen tussin korkin sinne jonnekkin hukkaan ja menin laittamaan sitä välipalaa sille lapselle. Mua kiukututti ihan kamalasti. Mua ärsyttti se kun jouduin aina vaihtamaan vaipat ja laittamaan sängyt, nukuttamaan lapset ja olemaan nitten kanssa ulkona. Usein Tiina ja Laura olivat sisällä tekemässä jotain ulkoilutilanteen aikana. 

No se lapsi söi välipalansa ja sen isä tuli hakemaan sitä. Tiina tuli sitten keittiöstä esittäytymään ja sanoi että nyt on erikois tilanne, että heillä on oppilaan arviointi. Normaalisti kaikki hoitajat ovat lasten kanssa. No ei se ihan niinkään ollut. Olin ainut oikea työntekijä joka oli lasten kanssa. Se harjoittelija oli myös, mutta niin olin itsekkin harjoittelu aikanani lasten kanssa. Odotin että Tiina ja Laurakin olisivat olleet lasten kanssa.

Kun se lapsi oli syönyt sen välipalan ja lähtenyt kotiin menin itse käymään vessassa. Se oli sellainen helpotuksen hetki kun sain olla hetken siellä. Mulla rupes kyyneleet valumaan.  Mua ärsytti se että jouduin tekemään kaiken. Olin siellä vessassa varmaan kymmenen minuuttia. Mutta oloni helpottui. arviointi keskustelukin oli jo käyty. Tiina sanoi sitten keittiössä Lauralla että jos laitettaisiin muillekkin lapsille välipala. He sitten laittoivat sen. Mullakin rupes mieli taas nousemaan. Se oli vain sellainen hetkellinen romahdus, joka tuli varmaan kovan stressin auttamana. Mulla oli aivan varmasti silloin stressiäkin, kun kaikki muuttui. Työ tuo mukanaan ison muutoksen elämääni.

Välillä pidin enemmän työn teosta ja väillä vähemmän. Lasten hoitaminen oli rankkaa. Määhän olin silloin vasta yhdeksäntoista vuotias. 

Yhden kerran toukokuussa. Oli toukokuun viimeinen hoitopäivä ja kesäloma järjestelyt alkoivat kesäkuusta. Silloin yksi hoitopaikka suljettiin. Suljettava yksikkö oli Tähtinen. Tähtisessä oli kuulemma hometta ja sille etsittiin usia tiloja. Kesän aikana ne omistaja aikoivat muuttaa sen yksikön uusiin tiloihin.  Silloin viimeinä toukokuun hoitopäivänä. Tähtisen vieressä oleva talo paloi ja lapset lähtivät sieltä evakkoon.

 Olin itse monossa töihin yhdeksäksi. Olin lähtö puuhissa viittä vaille yhdeksän kun Tiina soitti ja kysyi että olenko jo ehtinyt lähteä. Sanoin että en ole. Tiina sanoi että siinä vieressä oli palanut talo ja he olivat joutuneet lähtemään evakkoon Tähtisateeseen. Sanoin että mää myöhästyn kun tuun kävellen sinne. Tiina sanoi ettei se haittaa. Ne oli ollu siellä jo tunnin ajan ja mulle soitettiin vasta sitten kun mun piti olla jo siellä. Mulla oli niin lyhyt työmatka että matkaan mulla ei mennyt kuin muutama minuutti. Mää myöhästyin sitten puoli tuntia. Mutta se ei ollut mun vika kun mulle ilmoitettiin vasta viime tipassa siitä muutoksesta. Ja Tähtisateeseen mulla oli matkaa kolmekilometriä.

Keväällä oli paljon sellaisa hetkiä että itkin kotona iltasin. 

Esim. kerran sain palautetta Tiinalta siitä kun yksi lapsi itki aina aamuisin kun olin vastassa sitä. Mää en aina mennyt siihen ovella vastaan jos mulla oli joku juttu jonkun kanssa kesken, mutta kuitenkin aina sanoin huomenta ja tervehdin sitä lasta. Tiina sanoi että mun pitäs keskeyttää se mitä teen ja ottaa se lapsi vastaan ja laittaa ruokapöytää istumaan. Mää sitten tein niin. Mutta itki se siltikin. Olin Lauralla puhunut siitä lapsesta aikaisemmin ja kerroin että olin saanut Tiinalta palutetta siitä. 

Toisen kerran sain palautetta siitä että yksi lapsi oli kotona sanonut että pesen pyllyä liian lujaa. Tiina sanoi siitäkin minulle. En pitänyt siitä palautteeesa, mutta sanoi että huljuttelin sitä sitten vain vedellä niin kuin Tiina käski tehdä. Kotona itkin sen asian takia vaikka kuinka kauan.  Musta tuntui etten osaa pyllykäkään pestä oikein. 

Monesti odotin viikonlppuja, jotta saisin olla poissa töistä. Joskus iltaisin Tiina laittoi viestiä ja kysyi jonkun lapsen kakkaamisesta. Kerran huomaisn sen viestin vasta lauantaina ja vastasin vasta sitten. Sen jälkeen Tiina ei enään iltaisin häirinnyt mua työasioilla. Sen elämässä ei sillä hetkellä tainnyt olla muuta kuin se työ. Vaikka se ei työpäivisin siellä työpaikka ollutkaan muutakuin silloin kun lapsia tuotiin hoitoon ja haettiin hoidosta.

Sitten koitti se kesä. Musta oli mukava siirtyä Tähtisateeseen töihin. Kesä aika oli muutekin erilainen.