Olen kirjoittanut tätä juttua jo muutaman päivän ajan. Mielialani on vaihdellut laidasta laitaa näiden päivien aikana ja ne kaikki tunteet ovat nyt purettuna tähän juttuun. Tää voi olla aika sekavaa luettavaa, mutta näin mä oon saanut purettua mun tunteitani sanoiksi.

Mä aloitin työt eräässä ryhmiksessä ja musta tuntuu että mua ei oikein arvosteta siellä.Tai ainakin musta nyt tuntuu siltä. Siellä on opiskelija, jonka kanssa tulen tosi hyvin juttuun, mutta työntekijät ovat eri juttu. Tai ei kaikki heistä. Tulen omasta mielestäni heidän kanssa toimeen ja käyttäydyn asiallisesti, mutta jotkin pienet asiat ovat alkaneet askarruttamaan minua. Pomoni joka tekee töitä kanssani siellä on huomautellut minulle parista asiasta parin viime päivän aikana. Jotenkin  minusta on alkanut tuntua ettei hän arvosta minun työpanostani. Hän on ohjaillut minua tekemään asioita eri tavoilla miten muut työntekijät tekevät ja se on mietittyttänyt minua aikalailla. Jotenkin vaan tuntuu etten kykene tekemään töitä tämän pomon kanssa. Samalta minusta tuntui jokin aika sitten erään toisen työntekijän kanssa, mutta työt kuitenkin luistavat hänen kanssaan nykyään aika hyvin. Vaikka onhan minun työskentelyssäni kuitenkin parannettavaa ainakin sosiaalisen työskentelyn kohdalta. Tai siinä  mielessä että voisin puhua paljon enemmän asikkaiden kanssa ja olla avoimempi niille mukaville työkavereille, mutta kuitenkin pelkään sitä että minua käytetään hyäksi. Olen liian suostuvainen joissakin asioissa esim. jos pyydetään tekemään pitempää päivää niin suostun aina. Mutta kerran en suostunut kun tämän pomoni sisko kysyi minulta että voisinkio tehdä hänen vuoronsa eli paljon pidemmän kuin mitä minulla olisi oikeasti ollut, mutta kieltäydyin siitä. Tää pomon sisko on myös töissä samassa paikassa. Sitten seuraavana päivänä pomoni puhui puhelimessa jotakin palkkatuella työllistystä henkilöstä. En tarkkaan kuunnellut sitä, mutta jotenkin mulle tuli sellainen ole että hän puhui minusta. Mutta voihan kaikki olla että kuvittelin kaiken, mutta se puheli tuli melkein heti sen jälkeen kun hän oli ohjannut minua tekemään asioita eri tavalla, vaikka ei se minusta oikealta ohjaamiselta tuntunut pikemminkin käskyltä. En ymmärrä miten musta tuntuu tää asia niin pahalta vaikka mitään ei ole oikeastaan tapahtunut. Ehkä se koulukiusaamiskokemus nostaa nyt päätään ja saa minut ajattelemaan että jokaisen pienikin asia mikä tapahtuu on jokin juttu minua vastaan. En vain haluaisi menne enään huomenna töihin kun tiedän että se pomo on yhtä aikaa mun kanssa siellä ja vieläpä koko päivän. Ajattelen ja pelkään sitä että mistä hän minulle huomenna sanoo.

Mulla oli tänään mukava päivä töissä. Se työkaveri josta en ole niin pitänyt niin tänään pidin iitä ensimmäisen kerran. Hän kirjoitti enlannin kielisiä sanoja tussitaululle ja ja kyseli minulta ja toiselta työntekijältä miten ne sanat oikein kirjoitetaan ja kotiin lähtiessä hän toivotti minulle hyvää viikonloppua. Ehkä hänelläkin oli hyvä päivä ja se onnistui saamaan minutkin hyvälle tuulelle. 

Onhan siellä töissä paljon huonoja puoliakin kuten se vastuu. Olen vastuussa kaikista niistä lapsista niiden muiden työntekijöiden kanssa aina sen työpäivän ajan. Olen välillä miettinyt mitä jos tapahtuu jotakin niin miten toimia sellaisessa tilanteessa. Mutta eipä siihen osaa kukaan oikein sanoa, kun näillä työkavereilla ei ole kokemusta sellaisesta, joten käytännön vinkkejä heiltä ei saa. Muuta kuin sitä kirjoista saatua tietoa. Mutta onhna siitäkin jotain apua tosipäikan tullen, jos sitä vaan osaan oveltaa siinä tilanteessa. Mutta toivon ettei koskaan tapahdu mitään sellaista. Ja tietenkin se että ääntähän niistä lapsista lähtee. Välillä toivoin että sielläkin olisi vähän aikaa ihan hiljaista, mutta kun on niitä lapsia jotka eivät nuku päivä unia niin heistä lähtee sitten silloinkin ääntä, kun muut nukkuvat.

Äiti kävi ostamassa mulle multa säkin, jotta saan kylvää köynökset kasvamaan. Hän osti minulle sellaisen 30 litran säkin. Siitä toivottavasti riittää kaikkiin kesä kukkiin. Mulla on taa vaikka minkälaisia suunnitelmia mitä haluan laittaa parvekkeelle, mutta pitää vähän ajatelle että millä summalla sinne voin niitä laittaa. Se on kallista, mutta ne kukat ovat todella kauniita. Kun mä kannoin sitä multa säkki mun kerroksessa hissistä kohti mun ovea niin mun pari naapuria olivat ovillaan juttelemassa ja he vaihtoivat minunkin kanssa muutaman sanan. Musta oli mukava jutella heidän kanssaan tai vaihtaa ne muutama sana.

Yks päivä mä vaihdoin muutaman sanan eräässä alikulussa erään vanhan luokkakaverini kanssa. Tai me oltiin ammattikoulussa vuosi samassa ryhmässä. Hän oli töissä ja mäki pystyi kertomaan että mullakin on töitä. Hän aikoi hakea jatko-opiskelemaan, mutta mulla ei oo mitään suunnitelmia tän mun työpätkän jälkeen. Sitten mä oon taas lähtöpisteessä. Tämä kyseinen tyttö kiusasi mua ylä-asteella tai ilveili vähän kun olimme seiskalla. Mä muistan sen päivän kuin eilisen, mutta jotenkin olen pytynyt sivuuttamaan sen asian etten ole ainakaan vielä miettinyt sitä niin paljon kuin sitä kun mua kiusattiin ala-asteella. Mutta mä voin sanoa että mä olen selvinnyt vaikka kuinka vaikeista asioista ja mä pystyn jatkossakin selviämään. Ja oon vahvempi kuin olisin ikikä uskonutkaan. Jos miettiin mitä hyvää tuo koulukiusaaminen on saanut aikaan. Vaikka ei siitä kiusaamiseta mitään muuta hyvää ole ollutkaan. Se on ollut kaikista vaikeinta mitä olen elämäni aikana kokenut. Enkä toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan samaa kuin minä. Mutta tiedän että joka koulussa ja varmaan jokaisella luokallakin on joku jota kiusataan jollakin tavalla.