Miten voikaan tunteet näin noepasti vaihdella laidasta laitaan. Aamulla olin ihan innoissani ku aloin odottamaan että Tommi tulee illalla, mutta nyt se ei sitten tulekkaan tänään vaan huomenna. Pettymys oli suuri.  Ja itkukin siinä piti vääntää.  Mutta niimpä ne tunteet sitten taas tasaantui.

Itsenäisyyspäivänä mummu laittoi mulle viestiä  ja kertoi että kommenttini oli loukannu hänen miesystäväänsä pahasti ja hän on sitten masentunutkin siitä. Samassa viestissä mummu sanoi että pidetäämpä käynti väliä. Mutta en hoksaa mitään sellaista mitä olisin sanonut loukkaavasti tai mitenkään sillä tavalla että se olisi voinut loukata. Mutta olen luultavasti niin sanonut. En tunnetusti ajattele mitä sanon ja unohdan sen aika nopeasti. Mulle tuli siitä viestistä paha mieli. Oon käyny mummulla nyt monen vuoden ajan kerran viikossa siitä on tullut tapa ja musta on ollut mukava käydä siellä. Mutta nyt sitten pitää pitää käynti väliä. En tosin vastannut siihen viestiin mitään. Olisin tietenkin voinut vastata siihen ettei ole ollut tarkoitus loukata ja pahoitella sitä. Mutta siinä tilanteessa tunteet otti vallan ja märisin sen asian takia vaikka kuinka kauan.

Samana päivänä Tommi tuli hakemaan mua ja mä lähin sitten sen luokse viikoksi. Me käytiin ikeassa ja päivät olin siellä sen kämpillä ku se oli koulussa. Mulla tuli sielläkin itku tosta viestistä minkä sain mummulta. Tosin itkin vasta sitten kun se jo nukkui.  Tommi on tosiaan 25 vuotias mies, jonka tapasin pari kuukautta sitten baarissa ja siitä eteenpäin me ollaankin nähty joka viikonloppu. Se asuu kauempana. Musta se on tosi mukava ja aikuismainen. Siltä se vaikuttaaa minuun verrattunu. Ja on se kyllä sanonutkin että mun käytös on lapsellista. Että mun pitäs tosiaan aikuistua. Siitä aikuistumisesta mä oonkin varmaan tänne jo kirjoittanut moneen kertaan. Jos en tänne niin sitten päiväkirjaani ainakin. Siitäki mulle tuli paha mieli ku se sanoi noin, mutta tottahan se on. Siihen vettattanu käyttäydyn lapsellisesti. Mun ikäisen pitäs jo pikkuhiljaa alkaa käyttäytyä ku aikuinen. Mulla oli tosi mukava viikko siellä sen tykönä. Toivottavasti sekin ajattelee samoin. Toivon niin kovasti että tästä tulis jotain enemmänkin ku vaan tapailua.

Kerroin äitille Tommista tänään ja mua pelotti ihan kamalasti. Mun sydän jyskytti ja tuntu että itku tulee. Äiti ei kauheesti siitä kyselly ja sitten loppupelissä mun ois tehny mieli kertoa siitä kaikki sille, mutta jotenkin tuntui että sitä äitiä ei niin kauheasti kiinnostanut kuunnella, joten olin sitten kertomatta, vaikka mieli olisikin kovasti tehnyt.

Ens viikonloppuna ois suunnitelmissa että menisin tapaamaan Tommin vanhempia. Mua pelottaa ihan kamalasti. Mutta joskushan sekin ois eessä.  Toivottavasti se menee hyvin. Jos me mennään niitä nyt sitten katsomaan.

Kävin tänään hakemassa työtodistuksen työpaikalta. Tuntu jotenkin oudolta mennä sinne. Mua ei sillene otettu siellä ees vastaan eikä tervehditty ollenkaan.  Tosin se oli se työntekijä joka ei oo koskaan ees esitelly itteään mulle ja on sellanen ilkeän oloinen. Se on nyt sitten yhden aika kauden loppu ku työt loppu.

Ens viikolla ois sitten jo joulu. Mulla on vähän vielä paketoinnit kesken ja  yksi lahjakin on kesken vielä. Että ne pitäs tehä. On se joulu sitten jo lähellä.

Oon muuten muttanut nimet tähän tekstiin. En halua kirjoittaa kenestäkään omalla nimellä.

                                            Mukavaa joulun odotusta!