Olen taas alkanut kokeaan uupumisen oireita. Ne alkoivat jo marraskuussa 2019. Välissä mulla oli paljon parempi jakso ja nyt sitten alkoi uniongelmat. Iltaisin mua väsyttää mutta en saa unen päästä kiinni. Öisin herään ja valvon vaikka kuinka kauan. Nykyisin en katso kelloa herätessäni. Olen sen oppinut edellis vuodesta, että se ei kannata. 

Kävin depressioihoitajalla kahden kuukauden tauon jälkeen. Lokakuussa olin ajatellut että tämä on viimeinen kertani kun käyn siellä, mutta nyt olen taas ihan toista mieltä. Siitä on minulle apua kun olen alkanut jälleen uupua. Depressiohoitaja kehoitti minun alkaa syömään masennuslääkkeitä. Niitä mitä minulle viime vuonna määrättiin ja mitä en alkanut käyttämään. Depressiohoitaja sanoi että niiden avulla mun vointi ei menisi enään pahemmaksi, mutta en tiedä. Mua jotenkin hirvittää ajatuskin syömässä masennuslääkkeitä. Vaikka monet niitä käyttävät. Minun siskonikin on käyttäynyt. Joten ei kai niistä mitään haittaakaan olisi. Mutta siltikin minua pelottaa aloittaa lääkkeet, joten en ole ainakaan vielä niitä aloittanut. Enkä tiedä aloitanko ollenkaan. 

Mä en jotenkin käsitä miten yhtäkkiä aloin menemään huonoon kuntoon kun oloni oli välissä todella hyvä. Minulla oli virtaa iltaisinkin, mutta nyt minulla ei ole yhtään. Mua väsyttää ihan kamalasti ja otan kaikki asiat todella herkästi itseeni enkä pääse niistä kovin helposti yli. 

Oon nyt tehnyt viikon ajan melkein joka päivä kaksi kertaa rentoutusharjoituksen. Heti töiden jälkeen ja ennen nukkumaan menoa. Mutta mun sydän on sykkinyt ja ajatukset ovat leijailleet vauhdilla. En ole saanut kehoani rauhoittumaan. Olen ollut ylivireystilassa. 

Koen taas valtavasti vian tunteita samoin kuten viime vuonna. Mulla mun paha olo purkautuu ilmeiseti vihana ulos. Olen tehnyt sellaista polttoharjoitusta. Polttoharjoituksessa kuvittelen nuotion ja heitän sinne kaikki ne asiat mitkä minua vaivaavat. Sen harjoituksen aikana koen kehollisia reaktioita. Tunnen kuinka kehoni jännittyy harjoituksen alussa ja harjoituksen lopppu puolella kehoni jännitys alkaa laueta. Koen sen jälkeen rentoutunutta oloa vähän aikaa. Siitä on ollut hetkellistä apua. 

Mietin jopa saurausloman hakemista, mutta ajatus siitä pelottaa minua myös. Heti kysytään oliko lääkkeitä apua ja miksi en ole käyttänyt lääkkeitä kun sen sanon. Mua pelottaa myöntää että olekkaan niin vahva kuin ajattelen. Vaikka eihän se häpeän asia ole jos tarvitsen apua muilta. Jokainen ihminen tarvitsee toista ihmistä pysyäkseen pystyssä ja apua muilta. Mä en oo mikään poikkeus, mutta ajatus häpeästä on jotenkin iskostunut mun päähäni. 

Olen miettinyt uuden harrastuksen aloittamista uinnini lisäksi, mutta olen iltaisin niin poikki että en jaksa. OStin itselleni värityskirjan että voisin iltaisin sitä koittaa värittää. Väriterapiasta minulle puhuttiin viime vuonna että sitä kannattaisi kokeilla joten ajattelin kokeilla nyt sitä. 

Miten te olette estäneet uupumuksenne? Olisiko teillä antaa minulle vinkkejä? 

Vaikka tiedän että jokaisella uupuminen on erilaiinen ja erilaiset tavat toimivat hoitokeinoina, mutta haluaisin vinkkejä. Tuntuu että omat keinot ovat käytettynä.