Jälleen kerran palaan ajassa taaksepäin kymmenen vuoden päähän. Nimittäin ala-asteelle.

Tulossa sekavasti kirjoitettua tekstiä : D Ja todella piiitkääää sellainen

Katselin yksi päivä koulukuvia ja rupesin miettimään kaikkea mitä ala-.asteella tapahtui. Meidän luokalla oli tosiaan 18 oppilasta. Yhdeksän poikaa ja yhdeksän tyttöä. Luokkamme opettaja oli nimeltään Eeva. Eevan poika Santeri oli samlla luokalla. Luokkalaiseni olivat nimeltää Janna ( Vaihtoi koulu toisella luokalla), Anette, Katriina, Emma ( Tuli luokallemme toisena vuonna), Liisa, Kiia, Kaisu, Juulia (Jäi luokalle ensimmäisenä vuonna), Sonja, Päivi, Eemeli ( Oli välillä pois ja tuli taas takaisin) Jussi, Juho, Miika (Oli ensimmäisen luokan) Santeri, Sulo, Akseli, Jerry, Sami, Joona ( Tuli luokallemme neljännellä luokalla) Opettajani olivat ensimmäisellä ja toisella luokalla Eeva. Kolmannesta luokasta viidenteen luokkaan Liisa ja kuudennella luokalla Kari.

Ensimmäisellä luokalla kaverasin paljon Janikan ja Anetten kanssa. Juulian ja Katriinankin kanssa olin jonkun verran. Liikuin alku vuodesta Janna kanssa. Mutta sitten se vaihtui Anetteen. Mutta kerran jätin menettä Anetelle niin emme enään sitten kaveeranneet. Se varmaan suuttui siitä. Mutta en saanut mennä sinne. Juulian kanssa olin vähän aikaa. Se oli lesta samoin oli myös Katriina. Kävin kerran Juulialla leikkimässä. En muuten. Se sitten loppui siihen. Katariina asui samalla tiellä kanssani ja alku syksystä leikin paljon sen kanssa, mutta sitten se jäi. Miika vaihtoi koulua ensimämisen luokan jälkeen ja Juulia jäi luokalle.

Toisella luokalla olin aika paljon Päivin ja Sonjan kanssa. Sonjan kanssa leikin enemmän kuin päivin. Päivi oli ollut myös samassa eskarissa kuin minä, mutta emme tutustuneet siellä oikein. Vasta koulussa. Toisella luokalla tuli uusi oppilas Emma. Emma muutti asumaan samalle tielle missä minä ja Katriina asuttiin. Tutustuin Emmaan ja liikuin myös sen kanssa. Katriina rupes kiusaamaan mua toisella luokalla. Emma oli siinä jotenkin mukana, mutta en silloin niin tajunnut sitä. Kerran Akseli ja Sonja tekivät meille liskoja hamahelmistä. Istuin eturivissä ja Katriina mun takana. Sen liskosta oli löystynyt ja se syytti siitä mua. Kerran olitiin menossa samaa matkaa kotiin, niin siinä se hakkui mua turpellivauvaksi ja puhui samalla mun sisaruksista pahaa. Minusta se tuntui pahalta. Emma oli silloin mukana hiljaa kuuntelemssa vieressä. Yhden kerran olin menossa Emmalle leikkimään. Se oli pyytänyt mua sinne. Siellä oli Katriinakin. Ne oli siellä sulatellu karkkeja ja niitä ne heitteli mun päälle. Tai yritti heittää. Ne myös haukku mun sisaruksia ja matki mua. Lähdin kotiin sieltä. Mulla tuli tosi paha mieli. Kerroin äitille ja illalla kun iskä tuli kotiin me mentiin selvittämään sitä Katriinalle. Se pyysi siellä sitten anteeksi. Se loppui silloin siihen. Janika lähti toisen luokan joulun jälkeen toiseen kouluun.

Kolmas luokka oli kaikista mukavin ykkös luokan lisäksi. Voitin eräässä arvonnassa unisefin juomapullon. Sain olla joulujuhlassa enkeli. Se vuosi oli tosi mukava. Eemeli vaihtoi koulua.

Neljännellä luokalla Joona tuli meidän luokalle.  Kerran musiikin tunnilla törmäsin vahingossa Santeriin, niin että sen nuottipaperit tippuivat lattialle. Joona Ja Santeri sitten kostivat sen minulle kiusaamalla.  Jotenkin tiesin sen mitä tulee tapahtumaan kun lähden koulusta. Sen jotenkin osasi aavistaa. Muut meidän luokan tytöt jäi koulun jälkeen kiikkumaan jäätikkö kiikulle. Mutta mää aattelin lähtä nopeaa kotiin, koska tiesin mitä oli tulossa. Puin ulkovaatteet nopeasti päälleni. Joona ja Santeri aina välillä katsoivat ja kiirehtivät itsekkin. Lähdin nopeasti pyörälle.  Joona Ja Santeri tuli perässäni. Huomasin ne ja menin pois toista kautta, mutta ne sai mut kiinni. Mun pyörän takarengas tipahti sellaiselta sillalta alas. En saanut nostettua sitä. Mää pelkäsin Joonaa Ja Santeria. Pelkäsin sitä mitä ne sanoo ja tekee mulle. Jotakin ne sanoivat siitä kun kävelin Santeriin päin. En muista tarkkaan. Mulla oli vain päälimmäisenä mielessä se että pääsen pois siitä. Juho tuli siihen. Se kysyi mitä täällä tapahtuu. En vastannut mitään. Juho autttoi mua sen pyörän kanssa. Se nosti sen takarenkaan takaisin siihen sillalle. Lähdin kovaa kyytiä kotiin päin. Pyörätiellä Joona huusi mun perää pieni kana enlaniksi. Tiesin että Joona jatkaisi kiusaamistani vielä pitkkän. Niin se jatkoikin koko vuoden. Joululoman jälkeen pelkäsin mennä kouluun. Näin painajaisiakin. Pelkäsin sitä mitä Joona sanoo ja tekee. Se jatkoi sitä tönimis juttua. Kun en enään välittänyt siitä santerin tönäisy jutuista, niin se rupes keksimään jotakin. Kerran  maantiedon tunnilla se käveli ihan minuun kiinni, kun olin laittamassa ravaraa reppuuni ja kaatui. Se väitti että mää olin tönässyt sen nurin. Se intti sitä vaikka kuinka kauan. Mää en sanonut sille mitään ja koitin olla välittämättä siitä. kaisu sitten sanoi jotain sille, mutta en muista mitä ja sitten se Joona lopetti siitä aiheesta inttämisen. Neljännellä luokalla rupesin liikkumaan enemmän kaisun, Kiian ja Liisan kanssa. Kutsuin melkein kaikki meidän luokan tytöt mun synttäreille, Kutsuin kaikki muut paitsi Anetten, Emman ja Katriinan. Liisa, Kaisu ja Kiia tuli. Päivi ja Sonja ei tullut. Neljännelle luokalla Sonja rupes puhumaan musta pahaa ja kerran kuulinkin sen itse. 

Viidennellä luokalla kiusaamista oli aina silloin tällöin, lähinnä Joonan puolelta. Jollakin luokalla minua vuoden nuoremmat oppilaat kiusasivat kans minua puhumalla musta pahaa. Siitä en välittänyt. Ja olikohan neljännellä luokalla kun minua vuoden vanhemmat kiusasivat mua liikunta tunnilla, mutta siitä en välittänyt ja se loppui lyhyeen samoin kuin tuo vuoden nuorempien puolelta.

Toisella luokalla Jussi kerran huusi mulle aika ilkeästi, kun sanoin että sen käsi on mun pultetin puolella. Musta se tuntui pahalta. Sen takana istui Juho ja se sanoi että tietää kumpi määrää etupenkillä. Juhokin oli joskus vähän ilkeä, mutta se ei kiusannut minua eikä Jussikaan. Mutta tuon huutamisen muistan kuin eilisen. 

Kuudennella luokalla kiusaaminen alkoi taas jälleen kerran. Silloin kiusaaminen oli kaikista pahinta ja se tuli tytttöjen puolelta. Myös Eemeli tuli takaisn luokallemme. Minua ensin kiusaamaan alkoivat Anette, Emma ja Katriina.  Ensimmäisen kerran kun tajusin niiden kiusaavan mua oli joskus syksyllä ennen enlannin tunteja kun ne kiersivät koulua ympäri. Seisoin itse slloin rimpuili telineellä. Ne kiersivät koulua jonkun kerran ympäri ja sitten kun kellot soivat ja lähdin kävelemään sisälle, niin silloin he iskivät. He puhuivat isästäni. Siitä kuinka se kantoi valkoisia muovipusseja ja niissä oli kaljaa. Ei niissä aina kaljaa ollut, niissä oli myös ruokaa, mutta kaljasta ne puhuivat. Alkuun ne aina kiusasivat minua ennen enlannin tunteja. Silloin luokkamme oli laitettu kahtia ja minun ryhmässäni oli Akseli, Santeri, sami, jussi, juho Emma, Katriina ja Anette. Ennen joulua kiusaaminen oli jo jokaipäiväistä. Sonja ja Päivikin osallistui siihen hiljaa kuuntelemalla ja liikkumalla samassa porukassa niitten kanssa. Olin silloin paljon Liisa, Kaisun ja Kiian kanssa. Pidin Liisaa parhaana kaverinani, jota hän ei kuitenkaan ollut.  Liisakin osallistui myöhemmin kiusaamiseen omalla tavallaan. 

Oli luokka kuvauksen aika kuudenen luokan syksyllä. Luokka kuvassa istuin Jussin ja Emman välissä. Mun ilme ei ollut mitenkään hymyilevä. En olis millään halunnu istua Emman vieressä. Juuri sen takia ku se kiusaa mua. Mää kävin yksityiskuvassa. Tulin uudelta puolelta pois ja olin menossa vanhalle puolelle sinne missä meidän luokka oli. Sami ja  Santeri oli kävelemässä mun eellä. Santeri vaan sano että ku Johanna tulee ulos niin paska traktorit ajaa ohi. Sami ja Santeri naureskeli sille sen jutulle.

Keväällä Anette alkoi sanomaan minua huoraksi. En tiennyt mitä se silloin tarkoitti. Anette oli se joka kiusasi kaikista eniten. Emma ja Katariina oli aina siinä mukava, mutta tiedän että Emma oli se joka aloitti ja käski kiusata mua. Tiedän sen koska isälläni ja Emman isällä tuli riitaa ja kohta sen jälkeen alkoi kiusaaminen.  Anette saattoi potkia mua ja tökkiä kyynerpäällä kylkeenkin. Koko kiusaaminen siis johtui siitä kun vanhemmillamme oli riitaa. Se Emman isä laittoi joskus meidän postilaatikon täyteen lunta. Iskä teki siitä varmaan rikosilmoituksen. En tarkalleen tiedä mistä niiden riita alkoi, mutta luulen että siitä kaikki johtui. 

Emman isä puhui varmaan Emman kuullen kaikista asioista, kun Emma osasi kiusata niillä mua. Alkuun se kiusaaminen liittyi mun isään. Ne vaan haukkuivat sitä, mutta sitten myöhemmin se kohdistui suoraan muhun.

Yhdessä väliä tuota vuotta olin Sonjan ja Akselin kaveri. Mutta sitten Sonja alkoi kiusaamaan minua. 

Välillä yritin puolustautua, mutta ei siitä ollut mitään hyötyä. Niitä oli paljon enemmän joten mitä hyotyö oli yhdestä minusta, joka ei osannut olla niin ilkeä kuin he. 

Loppukeväästä ennen kuin kerroin opettajalle kiusaamisesta, niin Liisakin oli mukana siinä. Se välillä yllytti Emmaa tulemaan kimppuuni. Tai Emma laittoi yleensä Anetten asialle, mutta siltikin. Mää pidin Liisaa mun parhaana kaverina vielä silloinkin, vaikka tajusin sen mitä se ajoi takaa. 

Silloin kun pappa kuoli ja olin koulusta poissa hautajaisissa. Samana iltana oli Liisalla halloween juhlat ja menin sinne Kaisun kanssa sen vanhempien kyydillä. Sinä iltana mua ei kiusattu. Kysyttiin vaan miksen ollut koulussa ja sitten sanoin että olin hautajaissa, niin Emma, Katriina ja Anette ei kiusannu mua. Mutta seuraavalla viikolla se taas alkoi samanlaisena.

Keväällä noin kuukausi ennen kuin koulut loppui päätin että kerroin kiusaamisesta opettajalleni. Edeliisen viikon perjantaina olin menossa kotiin. Emma, Anette ja Katriina lähtivät ajamaan perässini.Visalantiellä ne sitten aloittivat sen. Anette ajoi pyörällään kiinni minun pyöräni takarenkaaseen. Samalla he haukkuivat minua. Nuijaksi, tyhmäksi ja huoraksi. Ne ajoivat ohitseni ja pysähtyvät meidän tien päähän. Jouduin koukkkaamaan tien laidasta. Siinä meidän tiellä mua rupes itkettämään. Itkin ja itkin. Menin kotiin. Avasin oven avaimella. Äiti ja iskä oli jossain reissusa. Mummu oli tulossa hakemaan meitä. Meillä oli tarkoitus mennä uimaan. Menin vessaan ja itkin siellä. Kuulin mummun tulevan ja lopetin itkemisen. Pyyhin kasvojani ja tulin ulos vessasta. Menin olohuoneen sohvalle tekemään läksyjä. Jonkun ajan päästä me lähdettiin uimaan ja mummulle yökylään. Koko viikonlpun ajan mietin miten kerron opettajajlle.  Olin niin päättänyt kertoa siitä.

Maanantai aamuna menin rimpuili telineelle. Kun opettajni tuli pyörällä siihen menin sen luokse ja sanoin että minulla on asiaa. Opettaja kysyi että mennäänkö sisälle vai kerronko tässä. Halusin mennä sisälle ja sitten aloitin kertomaan sitä.

 - Tää koskee perjantaita tai oikeastaan koko vuotta. Anette, Emma, Katriina, Sonja ja Päivi on kiusannu mua. 

- Selvitetään asia heti ensimmäisellä tunnilla, opettja sanoi.

Siinä kun kerroin siitä opettajalleni niin mulla rupes kyyneleet valumaan silmistä. Mua pelotti kertoa siitä.Opettaja sitten kutsui minut ja kiusaajani opettajan huoneeseen ja sitä asiaa alettiin selvittämään. kaikki pyysivät anteeksi, myös minä jouduin pyytämään. Me jouduttiin kirjoittamaan kotiin kirjeet siitä mitä oli tapahtunut. Mää kerroin siitä mitä perjantaina oli tapahtunut. 

Sitten välitunnilla Kaisu, Kiia ja Liisa oli mulle kovin kilttejä. Kaisu sanoi että me ei olla oltu oikeita kavereita sulle ku ei olla puolustettu sua. Se samalla silitti mua olkapäästä. 

Kusaaminen ei kuitenkaan loppunut siihen se vain muutti muotoaan. Mutta ajattelin, että kestän sen loppu kevään kun ei koulua ei ollut jäljellä kuin muutama viikko. 

Ainoat meidän luokkalaiset jotka eivät kiusanneet mua olivat,  Kaisu, Akseli, Sulo ja Jerry.   Muut osallistuivat jollakin tapaa kuudennella luokalla kiusaamiseeni. Nauramalla tai suoraan sanomalla. Vaikka sivusta seuraajat ovat yhtälailla mukana kiusaamisessa. Sulo ja Jerry olivat sellaisia etteivät he olleet koskaan kuuntelemassa kiusaamista. Paitsi kerran enlannnin tunnin alussa Anette, Emma ja Katriina heiluttivat käsipapereita mun edessä ja sanoivat että ne onvat nyt täynnä sun hilsettä, niin silloin Sulo oli käytävällä, mutta se ei tullut sinne luokkaan. Kaisu oli ainut joka kerran puolusti mua. Pojat eivät koskaan sanoneet mitään.

Akseliakin alettiin yhdessä välissä kiusaamaan, vain sen takia kun se oli mun kaveri. Musta on ihan kamala nyt jälkeenpäin ajatelle mitä kaikkea Akseli joutui kestämään, mun takia. Kerran sen tuolille oli laitettu nastoja ja se istui niiden päälle. Akseli sanoi välitunnilla siitä mulle, mutta se ei syyttäny mua siitä.  oon tosi pahoillani Akselille siitä että se joutui kiusaamisen uhriksi mun takia.. Akseli ei olisi ansainnut tulla kiusatuksi. Se oli mun kaveri ja oon sille siitä todella kiitollinen!

Kerran Santeri sanoi Anetelle kun tuli pari tehtävä ja jouduin olemaan Santerin pari, että se on vain kasa ilmaa ja samalla se heilutteli käsiään ilmassa.

santeri oli sen ensimmäisen ja toisen luokan opettajan poika ja sen tekemisiä katsottiin joskus vähän läpi sormien.

Mun ala-koulu aika ei ollut mitenkään mukava, lukuun ottamatta ensimäistä ja kolmatta luokkaa. Ne oli mun koulu ajan parhaimpia aikoja.