Ajattelin nyt kertoa teille miltä minusta on tuntunut työskennellä pitemmän aikaa paikkakuntalaisessa siivousfirmassa. 

Työ on mukavaa ja asiakkaatkin ovat pääsäntöisesti mukavia joitakin yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta. Mutta sellaistahan se on asiakasplavelu alalla ettei kaikki asiakkaat ole mieleen. Suurin osa asiakkaista on ikäihmisiä, mutta mukana on myös lapsiperheitä joista en ole nähnyt kuin yhden. Minust on tullut rohkeampi juttelemaan asiakkaiden kanssa. Alkuun tuntui etten tiedä mistä voisin jutella, mutta nyt jotenkin olen alkanut hoksaamaan keskustelun aiheita heidän kanssaan. Varmasti myös sekin vaikuttaa että olen työskennellyt heidän kanssaan jo kymmen kuukautta. Siinä ajassa kuitenkin kerkeää jo jollakin tavalla tutustua.  Työpaini on alanut olemaan useimmin mukava mitä aikaisemmin ja puhumme monista asioita. En tosin ole hänelle kertonut paljoakaan yksityiselämästäni, mutta eihän se hänelle kuulukkaan.Puhutaan aika paljon yleisitä tämänhetkistä asioista. Vaikka pahan puhumista on paljon, niin ehkä olen alkanut hieman tottua siihen että sitä on, vaikkakin en sitä itse hyväksy. Tottakai sellaiset tilanteet joissa minulle puhutaan pahaa jostakin ovat vaikeita. Minun pitäisi saada rohkeutta sanoa että ei puhuta Maijasta kun maija ei ole paikalla. Mutta se vaatii paljon rohkeutta. 

Työpaikasssani on monta miinus puolta.

1. Kuten se että ei ikinä tiedä  mihin aikaan pääsee kotiin. Työvuorolista tehdään alustavassti edellisen viikon perjantaina ilman työn alkamis ja päättymis ajankohtaa. Listassa vain lukee siivottavat kohteen. Tämä hankaloittaa oman elämän suunnittelemista. 

2. Kunnolista ruokataukoa ei ole. On vain kaksi 12 minuutin taukoa. Vaikka työehtosopimuksessa lukee että kuuluu 30 minuutin ruoka tauko joka on omaa aikaa. Sitä ei kuitenkaan saa pitää, koska työt on tehtävä kuten on sovittu eli mennään kohteesta seuraavaan ilman taukoja. Lounaan syön jo aamu kahdeksalta että jaksan olla töissä koko päivän.

3. Esimies on vaikeasti lähestyttävä. Alkuun hänen kanssaan oli helppo olla, mutta nyt kun olen alakanut kyselemään asioista ja ottamaan selvää omista oikeuksistani niin hänestä on tullut tympeämpi. Esimerkiksi kun kysyin puhelin korvauksesta jota osa työntekijöistä saa. ( Omalla liittymällä joutuu hoitamaan työasioita. Soittamaan työnjohtjalle ja asiakkaille) Esimies kyseenalaista minun työ puheluni sanomalla mitä ihmeen työpuheluja ja lopuksi hän syyllisti minua siitä että minulla on vääränlainen puhelinliittymä. Hän puhui minulle silloin rumasti ja ääntään korottaen. Tämän tapahtuman jälkeen hän ei ole informoinut minua tulevilista muutoksista tai mistään muustakaan asiasta joka minua koskisia. Koen tämän eräänlaisena kiusantekona. Mutta en ole asiasta enmpää puhunut sillä olen ajatellut että tulen vaihtamaan työpaikaa kuitenkin jossakin välissä ja koetan ksetää kaiken sen mikä vastaan tulee. En nimittäin jaksa taistella ja kuluttaa omia voimavarojani siihen. Tiedän itse että työnantaja rikkoo työehtosomusta monelta eri osin. ja liitosta olen saanu samantyyppisen vastauksen, mutta he käskivät vielä koettaa saada vaatimukseni esimeihelle. Mutta tätä en tee.

4. Työnjohtaja ei ilmoita minulle mistään muutoksista. Saan kuulla muutoksista työpariltani uwein vasta siinä vaiheessa kun olemma lähdössä aamulla pankilta kotisiiovuskohteisiin. yönjohtajalle olen tästä palautetta antanutkin, mutta se ei kovin kauan toiminut, vaan sama alkoi alusta. Koen tämänkin eräänlaisena työnhankloittamisena. Koen että se olisi tahallista niinkuin esimiehen puoleltakin. 

5. Työnantajani ei noudata työaikalakeja tai työehtosopimusta juuri ollenkaan. Olenkin ollout liittoon yhteydessä asoista ja saanut sieltä vastauksen jonka jo tiedin aikaisemminkin.  Liitosta vastattiin että kertomasi perusteella työantaja laiminlyö työnantaja velvotteitaan minilta osin. He myös käskivät vielä yrittää vaatia työnantajalta työehtosopimuksen nuodattamista, ja ottaa uudestaan yhteyttä kun työnantaja kieltäytyy työnantaja velvotteiden suorittamisesta. Mutta en ole ottanut yhteyttä uudelleen liittoon, koska en jaksa alkaa mitään taistelua. Pelkäänettä ovat voimani eivät riitä.

Toisinaan nämä edellä mainutut asiat ovat vaivanneet minua varsinkin kohta kolmej a neljä. Olenkin tehnyt polttoharjoitusta iltaisn jossa olen polttanut mielessäni ne tilanteet ja ihmisesta jotka minua ovat satuttaneet. Se on tuonut hetken helpotusta. Täämän harjoituksen tekemistä aion jatkaa. Se tuo itselleni sellaisen tunteen että pystyn satuttamaan heitä mielessäni niin kuin hekin satuttavat minua henkisesti oikeassa elämässä. Sillin ensimmäisen uupumisn aikaan tein harjoutusta ja se auttoi minua. Nyt kun jatkan sitä säänöllisesti niin varmasti huomaan siitä olevan minulle paljon apua.