Eilen kävin äidilläni, missä oli eräs siskoni kylässä. Siskoni oli heti alusta asti pahalla päällä. Hän oli siellä öy kylässä. En saanut mennä hänen huoneeseensa ja hän puhui minusta käyttäen sanaa tuo. Hän esimerkiksi sanoi " Tuo aina valehtelee eikä jää ikinä kiinni valehtelustaan." Sitä samaa hän toisi muutaman kerran ja minulla meni hermot kokonaan. Niimpä lähdin sieltä sitten ovet paukkuen. Sitä ennen heitin erään leikki kameran kirja hyllyyn ja siitä lähti osia irti. En muista koska viimeksi olisin suuttunut jostakin niin pahasti että olisin heittänyt tavaroitani päin seiniä. Mutta silloin tuntui siltä ja purin omaan kiukkuani lapsen lailla. Eneiten mua kaduttaa se että yksi nuorimmista sisaruksistani oli siinä ja joutui kuuntelemaan meidän riitaamme. Mutta olen aina tapellut tämän siskon kanssa eniten. Pienempänä hän kiusasikin minua, eikä äiti ja iskä saaneet sitä lopettamaan. Välillä minusta on tuntunut etteivät he edes kunnolla yrittäneet puuttua siihen. Mutta kaippa ne puuttuivat siihen ja kyllähän ne sanoivat monesti että lopettaa sen tappelemisen.  Ja nyt sitten meidän välit ovat taas ilmi riidoissa, vaikka vähän aikaa sitten tulimme yvinkin toimeeen.

Mää oon kertonu teille siitä mun netti tutusta. Hän on tainnut ihastua minuun, mutta minulla ei ole mitään kipinää häneen vielä syttynyt. Odotin että sellainen olisi jo tullut, mutta ei. Ehkä hän ei ole vain oikea minulle. Mutta miten sen kertoisin hänelle. Olen luvannut että katsomme elokuvaa yhdessä, mutta siitä kun lupasin sen sille olin vielä silloin ajatellut että jospa se kipinä vielä syttyisi. Mutta nyt en ole siitä enään ollenkaan varma. Minulla ei ole kokemnusta ihmissuhteista. Enkä osaa kertoa hänelle siitä. Mutta minun täytyy en voi pitää toista siinä uskossa että olen kiinnostunut hänestä. En vain tiedä että olisiko parempi kertoa ihan kasvotusten vai siellä netissä missä tutustuimmekin.  Hänestä kyllä saisin mukavan harrastus kaverin. Hänen kansaan on ollut mukava käydä lenkillä ja siinä samalla jutella niitä näitä. Mutta en ole kiinnostunut häbnestä parisuhdemielessä. Minun mielessäni on kummitellut jo vähän aikaa yksi aikaisempi ihastus, jolle en koskaan ole uskaltanut puhua. Muistan kuinka katsoin häntä ensimmäisen kerran silmiin ja kun hän käänsi katseensa niin käänsin sen pois. Mä olin niin myytyä tyttöä silloin ja vieläkin ajattelen että jos olisin tehnyt jotakin niin olisin voinut tutustua häneen paremmin. Mutta kun en uskaltanut enkä enään tiedä miten häntä lähestyisin. Onhan siinä niitä huonojankin puolia jotka on tullu heti esiin. Hän puhuu puhuu pinellä äänellä. Ulkonäössä hänessä ei ole mitään vikaa, paitsi se että hän on minua paljon pitempi noin 25 cm.  Muita huonoja puolia aen ole hänessä havainnut. Olin kesätöissä eräässä paikassa jossa hän on vakituisena ja siellä me näimme, mutta en tiedä missä nyt voisin hänet tavata. On minullakin ongelmat. Elämä olisi paljon helpompaa ilman tunteita.

Olen edelleen ollut työttömänä, mutta olen tehnyt jonkun verran sijaisuukseia erääseen päiväkotiin. Siellä olen tykännyt olla vaikka olen välillä siellä mokannutkin, mutta olen tunnistanut virheeni. Esim. kerran unohdin sammuttaa tiskikoneen ja olen muutaman kerran unohtanut mainita vanhemmille joistakin asioista mitä lapselle on päivän aikana tapahtunut. Mutta virheitä sitä oppii. Ehkä olen aikuistanut viime kesästä.  Jos saisin valita niin menisin päiväkotiin töihin. Olen jopa nyt hakenut muutamana päiväkotiin. Olen laittanut avoimia hakemuksia niihin sähköpostin kautta. Sekä olen hakenut yhteen vuoden mittaiseen määräaikaiseen työsuhteeseen etelä- Suomeen mutta en päässyt sinne. Syynä oli varmaan se ettei minulla ollut asuntoa siellä sillä hetkellä.  Mutta he soittivat sieltä minulle ja kyselivät asioita

Maanataina minulla alkaisi harrastukset. Jännittäää jo kun en ole ennen missään ryhmissä harrastanut liikuntaa. Enkä ole mikään kovin himoliikkuja. Mutta pienestä on hyvä aloittaa. Olen nyt muuten jonkin verran pyöräillyt. pieniä lenkkejä tosin, mutta kuitenkin. 

Nyt ajattelin toivoittaa teille kaikille hyvää syksyn jatkoa!