Välillä tunnen olevani todella yksinäinen. Ei ole sellaista kaveria johon oisin joka päivä olla yhteydessä. Tarvitsen joka päivä juttu kaveria, mutta sellaista vain ei ole. Ainoat jolle voin joka päivä soitella on äiti ja iskä,  mutta en voi niillekkään koko aikaa soitella ja olla koko aikaa siellä. En osaa ystävystyä uusiin ihmisiin jotta saisin niitä uusia kavereita tai tuttavia.

Perjantaina kävin paistamassa makkaraa äitini ja siskoni ja mummuni kanssa. Kävin myös heidän kanssaan kaupoissa. Siinä meni koko perjantai päivä. Kaupan kassalla oli kyllä hyvännäköinen myyjä. Varmaan punastuin siinä kun se antoi mulla vaihtorahoja. : )

Torstaina kiertelin kirpputoreja ja kävin toisella mummulla, kun olin keskiviikkona unohtanut ne marjat sinne. Keskiiikko päivän olisn siis kokonaan mummulla ja kävimme mummun kanssa hakemassa

Alku viikon eli maanantain ja tiistain olin vielä siellä harjoittelu  paikassani. Silloin sitä juttukaveria löytyi, mutta nyt kun vietän tässä sitä ansaittua hiihtolomaa niin ei ole ketään kelle puhua. Ei ketään kaveria. Yksi kaverini vietti hiihtolomansa viime viikolla joten se on ollut tämän viikon siellä harjoittelussa joten sitäkään ei ole voinut oikein häiritä. Sillä kun oli se näyttöviikko. Onneksi minulla  on ohi se. Se oli kyllä niin ressaava.

Eilen illalla satoi lunta ja sitä on nyt maassa. Pakkastakin on noin neljä astetta. Ensi viikko olisi vielä vapaata. Silloin mulla on se arviointi keskustelu ja autokoulu. En millään haluaisi mennä sinne autokouluun, kun en tiedä siitä oikeastaan mitään.  Eniten pelkään sitä liukaan ajoa ja niitä teoria tunteja. En edes tiedä missä se liukas rata  ja sinne pitäisi omalla autolla mennä. Ja sitten on vielä ne ajo tunnit, mutta onneksi ne luultavasta ajetaan yksin, mutta varmaan omalla autolla ja kallistahan se autokoulu on, Mutta sitten kun se on ohi voi sanoa että ei enään tarvitse siellä käydä. Eniten taidan jännittää juuri sitä että ketä siellä on samaan aikaan minun kanssani. Pelkään että siellä on joku sellainen ihtminen jonka kanssa en tule toimeen eli ihminen menneisyydestäni ja pelkään sitä että joudun olemaan siellä yksin.  Juuri se yksin oleminen pelottaa ehkä jopa kaikkein eniten, Tai se että joudun puhumaan ihan vantovieraille ihmisille.

Mulla on kyllä aika huono itsetunto jos ei jopä todella huono. Mitenhän saisin sitä nostetttua ylöspäin? Miten saisin itselleni lisää rohkeutta toimia uusissa tilanteissa? Miten saisin tämän kaiken muutettua paremmaksi? Sillä jos jatkan tätä menoa miten juuri nyt toimin, syrjäydyn varmastikkin elämästä jos en elämästi niin työelämsätä. Joskus vaan toivoisin että joku halaisi ja sanoisi että kaikki kääntyy  vielä paremmaksi.