Puoltakaan en  sun kivustas voi tietää

sanantkaikki voimaa ilman jää

mut joku aamu mä tiedän sen

sä heräät huomaamaan sinä

selvisit ja kelpaat kelle vaan

" Pidetäänpä jonkun aikaa käyntiväliä, kun Jaakko loukkaantui ja masentui pahasti niistä sinun kommenteistasi uimahallissa ja autolla ajosta. Viittasit luokkaavasti vanhoihin ihmisiin."

Sain tuollaisen tekstiviestin isäni puolen mummolta jo joulukuussa itsenäisyyspäivänä. Olin silloin lähdössä Tommin kanssa Iisalmeen samana päivänä. Tommi kun asui silloin siellä.Mää kun olin työtön niin mulla oli vain aikaa. Meillä oli suunnitelmissa että käydään Kuopion ikeassa ostoksilla ja tehä hyvää ruokaa. Tommi oli tulossa hakemaan mua yhden aikaan ja mummu laittoi tuon viestin puoli yhden aikaan. En vastannut viestiin mitään. Mulla tuli siitä viestistä pahamieli ja mun piti ilalla itkeäkkin sitä asiaa illalla siellä Iisalmessa. Tosin piilossa niin ettei Tommi nähnyt. Se nukkui jo silloin. Se tuntui pahalta monta päivää siellä. Mutta ainakun tehtiin jotakin mukavaa, niin se unohtui mielestä. Mutta iltaisin se tuli mieleen. Kun tulin kotiin sieltä Iisalmesta. Olin viikon siellä. Niin kotona se oli mielessä muutaman päivän koko päivän ajan. Se tuntui tosi pahalta, vaikka vikaa oli minussakin.

Olin edellisellä viikolla käynyt mummulla ja Jaakolla, Jaakon asunnossa kylässä. Me käytiin halpa-hallissa ostoksilla. Mää olin mukana auton kyydissä. Siinä joku venhempi ihminen meinasi törmätä meihin. Sanoin silloin siihen jotekin että se olikin vanha. Se oli ainakin varmaan loukkaavasti sanottu. Seuraavana päivänä olin menossa niitten kanssa uimaan, uimahalliin. Siellä mää en sanonut mitenkään ilkeästi tai loukkaavasti. En ainakaa omastamielestäni. Enkä mää edes puhunut siellä Jaakolle ollenkaan. Uimahallista me mentiin syömään Jaakolle. Siellä oli kalakeittoa, mikä vain lämmitettiin. Söin siellä ja sen jälkeen lähdin kotiin. En mielestäni silloin sanonut mitään ilkeää tai loukkaavaa. 

Iskä kävi mun tykönä lauantaina. Se sanoi että Jaakko on ollut kiukkuinen koko päivän. Se oli aikaisemmin käynt varmaan siellä ja sen jälkeen tuli sitten käymään mulla. Mummu oli varmaan puhunut sille musta jotain. Siitä että olin sanonut ilkeästi autolla ajosta, mutta en ole sanonut sille mitään uimahallissa. Sen mummu on keksinyt itse. Silläkin on tapana valehdella. Niin että se pääsee itse pois pälkähästä. Iskä on varmaan perinyt sen siltä. Mää sitten sanoin iskälle että ne kinasteli halpa-hallissa juutohöylästä. Iskä sitten vähän niin kuin naureskeli sille. Ne kinasteli siellä halpa-hallissa siitä että kumpi maksaa juustohöylän.  Iskä kävi siellä varmaan vaan sen takia mulla ku mummu oli sanonut sille että syy on mun. Iskä ei käy mulla usein. Yleensä sillä on joku tollanen syy että mää oon tehny jotain tai sitten se käy pyytämässä rahaa. Sitä en oo enään sille antanu.

Seuraavan kerran olin yhteydessä mummuun vasta maaliskuussa. Silloin mää näin sitä, kun Jaakko oli lonkkaleikkauksessa. Mummu ei ollut kauheen puhelias. Sitten yritin huhtikuun puolella kysellä  mummua uimaan ja pyöräilemään. Kysyin monta kertaa, mutta sillä ei ollut aikaa. Mää sitten taas lopettelin soittelun sille. Kesällä se sitten otti muhun yhteyytä ja kysyi uimaan. Mää menin. Seuraavan kerran mää kävin sen synttäreillä. Ennen sitä viesti käviln siellä viikoittain. Yleensä se oli keskiviikko. Sen viestin jälkeen en oo käyny siellä. Alku vuodesta mä kaipasin sitä että käyn siellä. Istuin sillä yleensä koko illan ja söinkin siellä.

Mää olisin voinut olla sanoatta sitä että se oli vanha ihminen joka meinasi törmätä meihin. Mutta mää oon kova sanomaan. Kai se sen nyt tietää. Oon aina ollu sellanen. Mulla on ollu vahvat mielipiteet. Mun ois pitänyt ajatella mitä sanon ennen kuin sanon, mutta tehtyä ei saa tekemöttämäksi. Niistä voi aina oottaa oppia. Ehkä se oli vain yhden aika kauden loppu. Osa itsenäistymistäni.  

Olen aurannut lumesta väylää

harteillani painava talen ies

olen uhmannut rotkon reunaa

yrittänyt olla kuin toinen mies

Mutta nappulat pöydällä vieläkin pattiin jää

olen lipumassa luotasi vaikka sä et sitä nää