Moikka taas pitkästä aikaa. 

Kohta mulla ois kolmen viikon vapaa. Vähänkö kiva. Mut miten sen ajan saan kulumaan kun oon tottunu et joka päivä on jotakin. Jospa ne ilmat lämpenis niin voisin olla rannalla ja käydä uimassakin kun sain vihdoin ja viimein ostettua sen uimapuvunkin.

Olin juhannus aattona kaverin ja sen poikakaverin ja sen kavereiden kanssa kalajoella. Mulla oli mukavaa. Oli jotakin ajanviettettä. Ei tarvinnut yksin istua kotona niin kuin mun edelliset juhanukset ovat menneet, mutta silloin mulla on ollut jonkin verran töitäkin.

No sitten lauantaina kävin äitillä tai oikeastaan piipahdin. Mun sisko oli siellä ja se oli heti alusta lähtien sillä tuulella ettei se halunnut mua sinne. No sitten se muutaman kerran sanoi ihan suoraan ettei se halua mua sinne ja muutaman kerran se vihjailia siitä. Mulla meni sitten hermot ihan kunnolla. Mä lähin sitten sieltä ovet paukkuen pois. Lapsellisella tavalla lähin, mutta kun otti niin paljon päästä ja tuntui pahalta. Vaikka tämän siskon kanssa mulla on välit välillä todella tulehtuneet ja sit ollaan taas sovussa ja sit taas tapellaan pitkän aikaa.  Pienempänä mulla on ollu sen kanssa justiin samanlailla. Mehän ei oltu edes silloin samssa huoneessa eikä oikeastaan puhuttu toisillemme mitään. Me ei vain tultu kerta kaikkiaan toimeen ja nyt sitten  taas on tätä et se ei halua nähä mua ja sit se sanoo ilkeästi mulle. Viime kerralla kun me nähtiin niin meillä meni oikein hyvin. Me tehtiin pitzaa yhessä eikä ollu mitään erimielisyyksiä. Me jopa puhuttiinkin jonkun verran. Mut tänään oli sit eri ääni kellossa. Mä en vaan ymmärrä et miks meidän välit on tollaset. Eikö se vaan tykkää musta vai mikä on. Välillä tää on aika raskasta kun joskus sitä miettii et millä tuulella se on kun sen näkee. Se on sellanen tuuliviiri. Ja  mäki käyttäydyn välillä niin lapsellisesti niin ku just tänään kun lähin sieltä pois silleen raivoten. 

Sain taas töissä pomolta palautetta. Olen saanut kerran tästä samasta asiasta ja nyt sain uudestaan. Eräs lapsi on oitkenyt aamuisin kun olen ollut siellä ottamassa vastaan häntä. Tämä kyseinen lapsi ei ole muiden hoitajien kanssa itkenyt. Niin sain palautetta, että mennä rohkeammin juttelemaan tälle lapselle. Määähän sitten teinkin niin. Ja olen muutenkni mennyt nyt rohkeammin kertomaan lasten päivien kulusta iltapäivällä vanhemmille. Aamuisin olen vain toivottanut lapsille huomenta ja pyytänyt aamupalalle. Nyt sitten kuin olin kirjoittamassa uutta sopimusta niin sain jälleen kerran palautetta siitä että minun pitäisi puhua enemmän vanhemmille. Myös aamuisin. Mutta eivät ne muutkaan työntekijät nyt mitään sen kummempia rupea aamustakaan juttelemaan niille. Ehkä jotain säästä, mutta ei sen kummempaa.Ehkä munkin pitäs ruveta siitä säästä puhumaan niin ei tulis taas samasta asiasta palautetta. Omasta mielestäni olen kyllä yrittänyt puhua, mutta mitä sitä aamulla oikein osaa sanoa. Mulla tuli ihan kauheen paha mieli taas kun samasta asiasta sanottiin. Onhan se toki  ihan totta kun en aamusin juttele mistään muusta ku sano huomenta ja pyydä aamupalalle. Mut se vaan tuntu pahalta kun siitä taas sanottiin. Jospa mä joskus oppisin. Mutta  mun sopimusta jatkeettiin osa-aikaisena jouluun asti. Siihen tosin laitettiin koeaika vaikka edellisessä sopimuksessa ei sitä ollut, MItäköhän se oikein tarkoittaa tai mä mietin sitä et miks se nyt laitettiin jos sitä ei siihen edellliseen sopimukseen laitettu. Onkohan se joku merkki siitä et nyt on viimenen mahdollisuus kehittää itteäni. Mut kuitenkin oon tyytyväinen et sitä sopimusta jatkettiin.