Kuten aikaisemmin olen kertonut että hain erääseen perheeseen lastenhoitajaksi. Pääsin sinne haastatteluun. Mutta en kuitenkaan saanut sitä paikkaa. Petyin siitä. Vaikka ei se haastattelukaan mennyt kovin hyvin. Ne ei kyselly siellä multa oikeen mitään ja mä en oikein puhunutkaan siellä paljoa. Mut kun kävin siellä haastattelussa niin mulle tuli siellä sellainen olo että haluan sinne töihin. Ne vaikutta tosi mukavilta. Mulla oli tervetullut olo. Mut en kuitenkaan saanut sitä paikkaa. Mun piti itkeä koko ilta tän asian takia. Mulle tuli sellainen olo et mä en kelpaa minnekkään töihin kun en aikaismminkaan ole päässyt nyt kun olen käynyt tän kesän aikana parissa muussakin haastattelussa. Mulle tuli tarpeetonkin olo. Mä haluaisin tietää et miks mua ei oo valittu mihinkään. Mikä mussa on vikana etten pääse minnekkään.Mun pitäs saada jostain lisää itsevarmuutta etten aina näin pettys. Niitä pettemyksiä kun tulee vielä paljon lisää.

Kävin yks ilta baarissa mun kaverin ja sen poikakaverin kanssa. Se mun kaveri kysy mua sinne ja mä menin. Se on nyt kysyny mua pari kertaa tänä vuonna mukaan. Musta vaan tuntuu et ei se välttämättä halua mua sinne mukaan. Joskus vaan on tullut sellanen olo. Mutta mä kuitenkin olin siellä ja löisin jätkänkin ihan loppuajasta tosin ja juttelin  sen kans muutaman lauseen verran ja sit tanssin sen kanssa. Mulla oli kuitenkin ihan kiva ilta. Vaikka vähän nyt hävettääkin, kun olin siellä yhen tyypin kanssa aika läheisesti. Mutta silleppä ei voi enään mitään. Tehty mikä tehty.

Töissä on ollut ihan kivaa nyt. Sinne on tullut nyt pariksi viikoksi pari lasta ja ne on vaikuttanu tosi mukavilta. Musta tuntuu että se pienempi lapsi  pitää musta. Se on koko ajan mun sylissä ja se tulee halailemaankin. Välillä mua on ärsyttäny kun en oo saanu rauhaa siitä, mutta musta on kiva huomata kuinka tärkeä mä sille oon. Se tulee aina mun tykö turvaan jos joku lapsi on sille ilkeä tai se kaatuu ja siihen käy kipeää.Mut ei tää lapsi mua muista enään muutaman viikon päästä. Se on vielä niin pieni.

Kävin yhen kaverin kanssa baarissa. tass kerran. Tällä kertaa mulla oli mies seuraa. Tanssin kahet hitaat eri miehen kanssa. Toinen oli paljon parempi. Se huomioi mua sillä tavalla ku halusin. Sen mä tapasin vähä ennen valomerkkiä. Me ollaan nyt viestitelty jonkun verran. Toivoisin et viestiteltäs enemmän, mut ei sitä varmaan kannata alkuun kauheesti ettei sillä tuu pakokauhu ja se ottaa sitte takapakkia. Se sanoi silloin ekana iltana et se lähtee ens viikolla viikoksi reissuun perheensä kanssa. Mut ollaan kuitenkin viestitelty. Sekin on kysellyt multa jotain asioita. Et ehkä se oikeesti haluaa tutustua muhun. Mut enhän mä sitä tunne. Katotaan josko siitä tulis jotain. 

No nyt on katottu et tuleeko mitään sen jätkän kanssa. Mut ei oikein tullu, Me nähtiin vaan kerran, mutta heti tuntu siltä että ei oikein mee kemiat yhteen. Mää sit soitin sille ja kerroin siitä. Aluksi ajatttelin et  menisin käymään siellä, mutta päädyin kuitenkin soittamaan. On se soittaminenkin paljon parempi ku laittaa viesti, vaikka kaikkein parasta ois kuitenkin ihan kasvotusten kertoa siitä. Mä itkin melkein siinä puhelun aikana. Mut sain kuitenkni pidettyä itteni jotenkin kasassa. Se vaikutti ihan ymmärtäväiseltä. Mutta eihän sitä tosi asiassa voi tietää ku ei kasvotusten siinä tilanteessa oltu et miltä siitä oikeesti tuntu. Ois se kyllä halunnu nähä kerran vielä, mutta mä olin jo päättänyt että ei enään kannata tavata.