Kesän jälkeen mentiin uusiin tiloihin. Mää olin siellä Tähtisessä. Siellä oli Laura ja Tiinakin.  Se sijaitsi asutus alueella noin kolme kilometriä keskustasta. Se oli pari talon toinen puoli. Sellainen kolmio. Piha oli aidattu ja pihalla oli leikki kaluja.       ( Pieni liukumäki, hiekkalaatikko ja leikkimökki) 

Ensimmäiset päivät olivat mukavia. Siellä oli silloin opiskelija kolme viikkoa. Tiina oli  vielä lomalla. Välillä jouduin vaihtamaan kesken päivän yksikköä. Se vähän ärsytti, mutta ei se niin kovasti haitannut. Otin sen liikunnan kautta. Mulla tuli välimatkaa siihen Tähteen neljäkilometriä sieltä Tähtisestä. Tähtisade oli siinä kilometrin päässä Tähtisestä. 

Tiina tuli töihin ja arki alkoi. Mää en saanut pitää aamupiirejä silloin kun Tiina oli töissä. Laura halusi aina pitää ne silloin. Silloinkun Tiina ei ollut töissä niin mää sain vain silloin pitää ne aamupiirit.  Joskus kuitenkin sain pitää myös silloin kuin Tiinakin oli töissä, mutta ne kerrat olivat harvinaisia.  

Syksyllä koitti vasu keskustelut. En saanut pitää yhtään keskustelua yksin. Aluksi halusin mennä Lauran mukaan keskusteluihin, mutta Laura ei halunnu mua sen mukaan. Se sanoi että sen on helpompi pitää ne yksin. Mää menin sitten Tiinan mukaan. Luulin että olisin vain yhdessä mukana kuuntelemassa, mutta sitten kävikin niin että olin parissa Tiinan mukana, enkä saanut pitää itse yhtään. Kerran Tiina sanoi Lauralle kun oli puhetta vasukeskusteluista että on varmaan parempi että Johanna on kuuntelemassa kaikissa vasuissa nyt syksyllä että hän ei tee yhtään yksin. Ajatus tuntui mukavalta aluksi, mutta olisin halunnut kokeilla myös pitää vasu keskustelun silloin syksyllä. Silloin mulla tuli sellainen olo ettei Tiina luottanut mun ammattitaitoon. Enhän mää nyt niin taitava ollut kuin se ja Laura, mutta olisin oppinut siinä kun olisin saanut tehdä. 

Koko syksyn ajan mää olin aina laittamassa sänkyjä ja vaihtamassa vaippoja. Tiina huiteli aina nukkumaan meno ajasta välipalaan asti jossakin. Oikeaan ruoka aikaan se ja Laura oli aina sisällä. Tiina kuulemma teki paperitöitä ja Laura teki ruokaa. Toinen niistä teki ihan oikeastikkin ruokaa, mutta toinen olisi voinut olla mun kanssa ulkona katsomassa lasten perään. En koskaan sanonut siitä ääneen kenellekkään. Pelkäsin että menettäisin työpaikkani jos puhuisin siitä. 

Syksyllä meillä oli myös lähihoitajaopiskelija Heli harjoittelussa viisi viikkoa. Se räppäsi paljon puhelintaa ja oli  mua kymmenen vuotta vanhempi. Se oli tosi mukava. Kerran mää ja Laura oltiin töissä ja oli se opiskelijakin. Me mentiin aika myöhään ulos. Laura oli ollut monta päivää pahalla tuulella. Mää jäin pukemaan sen opiskelijan kanssa loppuja lapsia. Laura olisi varmaan jäänyt sisälle, mutta kun mulla oli yksi lapsi pukemisen alla ja niin oli sillä opiskelijallakin niin sanoi Lauralla että se voi jo mennä ulos että tuun kohta perässä. Laura näytti happamalta. Se sanoikin mulle jotakin, mutta en tarkalleen muista mitä. No se meni sitten ulos. Se opiskelija kysyi multa sitten että jäänkö mää tekemään sitä ruokaa jos se menee ulos. Mää vastasin sille että joo. Laura tuli siihen sisälle ja sanoi että se tulee tekemään ruokaa mää olin jo tekemässä sitä. Mää sanoi sitten sille että jos mää teen sen nyt ja laitan sängyt. Se opiskelija oli siinä silloin vielä pukemassa vaatteita. Laura vaan sanoi aha ja näytti niin tympääntyneeltä ku vaan voi olla. Se oli ollut mulle monta päivää tyly ja ilkeä. Mää en tajua miksi. Se vaan oli. 

No päiväuni aikaan se sitten pahoitteli sitä sen käytöstä. Se sanoi että sillä on stressiä. Mää sanoin että ei se mitään. Vaikka mulla oli oikeasti paha mieli siitä tapahtuneesta. Mutta työpaikalla ei voi ruveta tappelemaan. Enkä olisi kehdannut sanoa sille mitään vastaankaan. Ja se opiskelijakin oli siinä. Mää ajattelin olla järkevä siinä tilanteessa ja antaa asian olla. 

Syksyllä kun kerran menin kahvipyötää Tiinan ja Lauran kanssa en kokenut oloani tervetulleeksi. Laura hiljeni ja niin Tiinakin. En ollut aikaisemmin mennyt niitten kanssa kahvipyötään. Olin lasten kanssa kahvitunnillakin kun en juonut kahvia. Yleensä ne juorusi jotakin siinä tauolla.  Lauran ilmekkin muuttui siinä kun menin siihen istumaan. Se ilmapiirikin muuttui hyytävän kylmäksi. Aistin sen. En ollut toivottu kahvipyödän ääreen. Istuin siinä kuitenkin jonkun aikaa. Lähdin sitten lasten pariin leikkimään, kun en ollut kaivattu. Heti kun olin lähtenyt pöydästä he alkoivat juttelemaan keskenään jostakin. Yritin sivukorvalla kuunnella, mutta olin sen verran kaukana etten kuullut mistä he puhuivat. 

Syksyn aikana huomasin ettei minulle kerrottu kaikkia asioita. Monesti oli sellaisia tilanteita etten tiennyt mitään siitä mistä vanhemmat puhuivat tai viikkoohjelmaa oli muutettu enkä tiennyt siitä mitään. Mää vaan kelpasin vaippojen vaihtoon ja sänkyjen laittoon ja ulkoilun ajaksi vahtimaan lapsia. Muuten musta tuntui roskalta, joka oli tiellä.

Kerran kuulin Lauran sanovan Tiinalle roskista. Olin unohtanut vielä edelllisenä päivänä roskat ulkoa. Laura sanoi vain Tiinalla että joka paikka oli täynnä roskia kun se tuli töihin. Tiina sitten huusi mulle vessasta että olinko unohtanut viedä roskat roskiin. Sanoin että vein mää täältä sisältä kaikki roskat. Se sitten sanoi että et ulkoa. Mää vaan vastasin aijaa se tais unohtua. 

Yhden kerran juuri siihen aikaan kun Laura oli tyly mulle ne meni Tiinan kanssa laittamaan yhdessä sänkyjä. Normaalisti ne ei tehnyt sitä. Ne yleensä jutteli siihen aikaan keittiössä. Tuli hiljaisuus. En kuullut heidän puhetta. Yritin kuunnella, mutta mitään ei kuulunut ei edes sänkyjen laiton ääntä. Mulla tuli sellainen paha tunne että ne puhuu musta nyt paskaa. Ne ei koskaan vaihtanu vaippoja tai laittanu sänkyjä. Joten se paha tunne vain tuli ja se hilajaisuus siellä huoneessa. Se oli sen paskan puhumisen merkki. 

keväällä mä jouduin vaihtamaan yksikköä. Tiina sanoi että jokaisessa paikassa missä on kolme hoitajaa pitää yhden hoitajan olla lähihoitaja. Tähtisateessa kukaan ei ollut lähihoitaja.  Tähtikseen palkattiin määräaikainen hoitaja ja mä vaihdoin Tähteen. Luulen että syynä oli henkilökohtaiset syyt. Laura ei pitänyt musta, eikä varmaan Tiinakaan. Sellainen tunne mulla oli.

Mua jännitti vaihtaa sitä yksikköä, mutta se osottautuikin paremmaksi paikaksi. Mut otettiin paremmin huomioon. Kahvipöydässkin mulla oli tervetullut olo. Mää juttelinkin niille työkavereille paljon kaikeista. Siellä oli Tiinan äiti Birre ja Miia mun työpareina. Musta oli mukava mennä töihin. Mun ei tarvinnut vaihtaa yksi vaippoja eikä aina laittaa sänkyjä. Mut otettiin tasavertaisena työntekijänä. Siellä kaikki teki tasapuolisesti kaikkea. Mää olin kesän siellä sitten. 

Kesällä niillä tuli viisi vakituista paikkaa auki. Mulle oli luvattu silloin kun allekirjoitin kesän ajaksi työsopimuksen että syksyllä mut vakinnaistettaisiin. Mää olin ihan innoissani siitä. Mää laitoin hakemuksen ja luulin että mut valitaan. Mää pääsin sinne haastatteluun. Mää olin ihan innoissani. Mullekkun oli luvattu että mut vakinnaistetaan. Suullisesti sovitun asian pitäisi olla yhtä pitävä kuin kirjallisestikkin sovittu. Luotin niihin. Kävin haastettalussa.  Mulle aiottiin ilmoittaa asiasta parin viikon kuluessa.

Mua kehuttiin siinä haastattelussa että mulla oli hyviä vastauksia ja mun käsi laukkuakin kehuttiin. Mulle sanottiin että joka tapauksessa mulla jatkuu työt sinne asti mihin mulla oli sopimus kirjoitettuna. En tajunnut siinä tilanteessa että se tarkoitti sitä että en tule valituksi. Mua ei yleensä kehuttu siellä. Kerran oli kehuttu silloin ensimmäisellä viikolla Tiina sanoi että lapset tykkäävät musta. Muuta kehuja en oo kuullu. 

Olin kesälomalla Helsingissä kun sai Tiinalta viestin puhelimeen. Ajattelin että siinä kerrotaan että mut on valittu vakituiseen pestiin.  Viestissä luki: 

Heippa Johanna! Töiden jatkuminen elokuun jälkeen on vielä epävarmaa. Ajateltiin että sun paikka olis Tähdessä jos saadaan ottaa sinne kolmelle hoitajalle lapset. Ilmoitellaan heti kun tiedetään. T. Piia ja Tiina

Mulla tuli siitä pahamieli. Miten mää en ollut tajunnut, että en pääse sinne. Mummukin sanoi että se on kuullut jotakin sellaista että sellaiset jotka ovat jo valmiina töissä siellä eivät pääse vakituisiksi, koska ne on hyviä sijaisia. Musta tuntu niin pahalta. Musta tuntui että koko reissu meni pilalle siitä viestistä. Mää olin silloin äitin kanssa siellä reissussa ja se sanoi että ei se varmaan kovin hyvä työpaikka ollutkaan että tulee vielä paljon parempiakin paikkoja. Se oli varmaan huomannut sen ahdistuksen. Mulla aina joskus oli sellaisia ahdistus kausia, jotka johtuivat töistä. Mää en tajunnu ettei mulle voitu suoraan siinä viestissä ilmoittaa, että en tullut valituksi vakituiseen paikaan, vaan se ilmoitettiin epämääräisesti. Vaikka tajusin mitä siinä viestissä mulle viestitettiin rivienkin välistä. Ne ois voinu vaan suoraan ilmoittaa siitä eikä laittaa tollasta viestiä. 

Elokuun loppu koitti. Mää olin hakenut lastenhoitajaksi yhteen perheeseen ja pääsin sinne työhaastatteluun. Kun olin lähdössä sinne niin Tiina juoksi mun perään ulos ja sanoi että niillä on tarjota mulle töitä vielä jouluun asti. Mää kävin siellä haastattelussa ja seuraavalla viikolla mulle ilmoitettiin etten tullut valituksi. Tiina kysyi sillä samalla viikolla että miten mulle kävi. Sanoin että en päässyt. Se sanoi sitten että kirjoitetaan sulle sopimus täällä jouluun asti ja katsotaan jatko sitten. Varmasti sulla on myös töitä joulun jälkeenkin. 

Me sitten kirjoitettiin mulle sopimus marraskuun loppuun asti. Mää vaihtelin yksikkö milloin mihinkin. Ne oli avannut neljännenkin paikan. Sen paikan nimi oli Tähtikulma. Siellä niillä oli pupujakin, mitä lapset saivat aina vuorotellen käydä ruokkimassa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana mua ei enään kiinnostanut oikeen tehdä töitä siellä. Jotenkin musta vaan tutui siltä että mulle ei ollut paikkaa siellä. Mua pompoteltiin paikasta toiseen. Tähteenkin oli tullut uusi työntekijä. Tää uusi työntekijä ei oikein tuntunut pitävät musta. Joskus kun yritin puhua sille jostakin niin kuin Miialle ja Birrelle niitä tää uus työntekijä Mirva ei oikeen kuunnellut mua. Mirva puhui musta paskaa Birrelle. Tiesin sen. Koska kerran kun Mirvan olisi pitänyt olla pitempään töissä niin se aattelie että se pääseen lähtemään ennen mua kotiin. Mää olin välivuorssa silloin ja se illassa. ( Meillä vuoro tosin loppui samaan aikaan. )  Mää sanoi että eiku sillä on ilta ja lähin kotiin. Niin seuraavana päivänä kun tulin töihin välivuoroon niin Birre sanoi että jos loppuu samaan aikaan niin välivuorolainen on silloin pitempään töissä. 

Viimeiset viikot kuluivat hitaasti. Hoidossa laulettiin jo joululauluja. Kysyin Tiinalta viikko ennen mun sopimuksen loppumista siitä että miten mulla jatkuu työt joulun jälkeen. Se sanoi että meillä ei oo tarjota sulle töitä. Ne oli palkannu yhden lapsen äidin sinne töihin mun tilalle, joten sen takia mulle ei ne työt jatkunu. Se sanoi että tarvittaessa töihin kutsuttava sopimus me voidaan kirjoittaa sulle, mutta muuta meillä ei oo tarjota. No sitä sopimusta ei kuitenkaan kirjoitettu.  Enkä olisi kyllläkään suostunut siihen. Mää olin jo ihan loppu.

Pyysin työtodistusta sieltä. Tiina kirjoitti sen valmiiksi, mutta mun piti mennä hakemaan se sieltä paikanpäältä. Mää en tajunnu miksei se voinut laittaa sitä postissa tulemaan. En ois saanu sitä jos en ois hakenu sitä sieltä. 

Mua harmitti ku työt loppu, mutta toisaalta multa vierähti kivi sydämmeltä kun ei tarvinnut enään mennä sinne. Se ei ollut mitenkään hyvä työpaikka.