Joulu on nyt vietetty. Kävin aattona mummullani ja äidillläni. Oli mukavaa viettää aikaa sisarusten kanssa ja nyt meillä olikin ihan hyvät välit. Tai ainakin tulin juttuun jokaisen kanssa. Vaikka olihan se vähän tahkeaa. Mutta alku kuitenkin. Joulupäivänä kävin isälläni, mutta jotenkin siellä minusta tuntui etten ole tervetullut. Istuin olohuoneessa yksin eikä kukaan jutellut minulle. Sain syödä siellä. Söin yhtä aikaa yhden siskoni kanssa. Mutta ei siitäkään ollut juttu seuraa. iskä räppäläsi puhelinta koko ajan ja tytöt olivat omissa huoneissaan. Istuin siellä pari tuntia ja katsoin telkkaria. Sitten iskä ja toinen mun siskoista lähti auto ajelulle ja ne vie mut samalla kotiin. Tapaninipäivänä kävin yhden kaverini luona. Hänellä oli syntymäpäivät. Vei hänelle pienen lahjan. Mutta e kuietnkaan ollut siellä kovin kauan, koska sine rupesi tulemaan heidän sukulaisiaan jote tusin oloni hieman ulkopuoliseksi. Tämä kaverii o ainut oikea kaveri mikä minulla tällä hetkellä on. Hän kertoi että hän on hakeut opiskelemaan ja pääsi sinne. Hän muuttaa pois täältä tammikuussa. Ja mä jää tänne yksin. Musta tuntuu että kaikilla on jotakin just nyt menossa ja mä vaan jumitan paikoillani. Yksin. Mulla ei oikein enään ole ketään. Mut ehkä tää on vaan tällänen vaihe. Toivottavasti. Mä aion olla vahva ja päästä tästä yli joskus. Mut se voi olla vaikeeta varsinkin kun on yksi. Jos mä vaan tutustuisin vaikka yhteen ihmiseen, josta tulis osa mun elämää jollakin tavalla niin musta jo tuntuis paljon paremmalta. Jos mä saisin siitä vaikka lekki kaveri. Koska olen nimittäi aikonut ruveta laihduttamaan. Olen aloittanut lekkkeilyn ja ylipäätänsä liikkumisen nyt syksyllä. Ja nyt ajattelin ensi viikosta alkaen aloittaa ruoka remontin. Sää nähdä onnistunko. Mut aion ainakin yrittää. Sehän ois paljo helpompaa jos ois joku kaveri tukemassa mua, mutta ku ei oo niin ei oo. Äiti kans aikoo aloitaa liikkumisen ja mä oon kannustannu sitä. Ehkä se vois kanustaa muakin, mutta se ei sitä taitoa niin vain omaa. 

Mä kävin eilen illalla lenkillä ja yhdessä liikenne ympyrässä yhestä punaisesta autosta joku poika huusi auton ikkunasta:"terve!" Ja mä katoin sinne päin mut en tunnistanu poikaa ihan sata varmasti, mutta mulla on pieni epäilys, koska se näytti aikalailla yheltä ihmiseltä. Mutta en mene varmaksi sanomaan.. Eka mua vähän pelotti, mut sitten mä käänsin sen ajatukse positiiviseksi. Ja ajattelin ehkäpä se huomas miten hyvän näkönen mä oon.  Mut mitäpä tuota ruveta sen enempää miettimään.