Mulla tuli mieleen viime yönä yksi juttu mikä mulle kävi silloin kun oli ala- asteella. Se oli sitä aikaa, kun minua kiusattiin koulussa. Tämä tapahtui sinä päivänä kun päätin että kerron maanantaina opettajallani. Oli perjantai päivä vuonna 2008 huhtikuussa. Oli ihan tavallinen koulupäivä. Viimeisellä tunnilla oli liikuntaa. Kun koulu loppui. En vaihtanut liikunta tunnin jälkeen liikunta vaatteita pois kuten normaalista, vaan lähdin kävelemään äkkiä pyörälleni. Kiusaajat huomasivat sen ja he tulivat perässäni. He haukkuivat minua siinä pyörien tykönä huoraksi ja puhuivat pahaa perheestäni. Erityisesti isästäni. Lähdin ajamaan pyörällä pyörätietä ja he tulivat perässäni. Yksi niistä ajoi pyörällään kiinni minun pyörän taka renkaaseen ja kaksi muuta ajoivat vieressäni ja haukkuivat minua huoraksi. He sanoivat vaikka mitä siinä pienen matkan aikana mitä he tulivat perässäni. En tiennyt mitä kaikki tarkoittivat. Olin kuin en olisikaan huomannut heitä ja yritin vain pysyä pyörälläni pystyssä. Se oli nimittäin vaikeaa yrittää tasapainoilla kun oli kiinni renkaassa. Lopulta he lähtivät ohitseni. Jatkoin matkaani kotiin päin ja minua pelotti ja itketti. Mutta sain pidettyä kyyneleeni sisälläni. Tiellä meni muutamia autoja ohitse. Katselin niitä samalla kun pyöräilin. Huomasin, että kiusaajaani pysähtyivät tien risteykseen mistä minä käännyn. he seisoivat keskellä risteystä. Kaksi niistä kiusaajista asui samalla tiellä kuin minä. Kun tulin risteyksen kohdalla, yksi heistä huusi: huora tulee! Olin kuin en olisi kuullutkaan sitä. Jouduin koukkaamaan ojan laidasta kun en mahtunut menemään tietä pitkin ja silloin se, joka oli tavallaan aloittanut kiusaamiseni huusi: perääni et uskalla edes tiellä ajaa. Ojaan tuollainen huora kuuluu! Yritin pidättää kaikin mahdollisin keinoin kyyneleitäni. Pääsin punaisen talon ohitse ja silloin rupesin itkemään. Yritin kuitenkin pidättää kyyneleitäni, koska tiesin että mummu oli tulossa hakemaan meitä uimaan, mutta ei se onnistunut. Itkin koko matkan kotiin.

Laitoin pyöräni kotona pyörien pito paikkaan. Huomaisin ettei mummu ollut vielä tullut. Menin sisälle. Riisuin vaatteeni äkkiä pois päältäni ja menin vessaan. itkin vähän aikaa ja ryhdistäydyin. Pesin kasvoni pariin kertaan. Kuulin kun mummu tuli sisälle ja sanoi onko se ------- jo kotona? Vastasin mummulle että olen vessassa. Pyyhin kasvojani pyyhkeeseen ja katsoin peilistä että näytän siltä kuin en olisikaan itkenyt ollenkaan. Vähän silmäni punoittivat ja nenäni vuosi, mutta keksin että voin käyttää allergiaa tekosyynä. Tulin vessasta ulos ja menin istumaan mummun kanssa olohuoneeseen ja otin läksy kirjani esiin. Rupesin tekemään läksyjä. Mummu kysyi oliko minulla nuha. Vastasin että ei kun tämä on sitä allergiaa. Mummu uskoi sen. Siskoni tulivat kotiin ja hekin tekivät läksyt. Pakkasimme uimakassit valmiiksi ja lähdimme uimaan. Sinä aikana kun olimme uimassa en muistanut tapahtunutta oikeastaan olleenkaan. Mummulla oli erikoinen tapa saada kaikki ikävät asiat unohtamaan, vaikka hän ei niistä tiennytkään. Mummun kanssa tuli höpöteltyä siellä. Mutta kun olimme palaamassa kotiin illalla, kaikki ikävä tuli mieleeni. Kotona olin niin kuin normaalistikin. Odotin että pääsen nukkumaan. Välillä kun olin omassa huoneessani yksin, mietin sitä kaikkea mitä koulussa oli tapahtunut. Mietin miten kertoisin siitä opettajalleni.

Niin sanonut kaverinikaan eivät olleet puolustaneet minua koko kiusaamis-aikana oikeastaan ollenkaan. Yhden kerran kun minua sanottiin ensimmäisen kerran huoraksi, yksi meidän mun kaveri oli siinä vieressä ja sanoi sille kiusaajalleni että ketään ei saa koskaan sanoa huoraksi. No sitten yksi niistä kiusaajista sanoi mulle että puli puli ja tää kaveri sanoi mulle että sano takaisin. 

Käsityön tunnelilla koulussa opettaja huomasi että minua kiusataan ja sanoin monesti hänen olleessaan vieressään esim. sellaisessa tilanteessa missä minua tökittiin sukkapuikolla että ---- lopeta, mutta hän ei lopettanut ja opettaja seisoi siinä lähellä, mutta ei tehnyt mitään tilanteelle. Liikunta tunnilla minua kiusattiin muutaman kerran ja kerran se opettaja näki ja puuttui tilanteeseen. Sen jälkeen liikunta tunneille minua ei kiusattu, mutta ennen niitä tunteja ja niiden tuntien jälkeen kiusaamista oli. Englannin tunnillakin minua kiusattiin, mutta se opettaja puuttui siihen. Hän otti vain kaksi niistä puhutteluun. Kun hän sanoi ---- ja --------- jääkää tunnin jälkeen tänne. Katsoin opettajaa ja hän hymyily minulle. Mutta kun lähdin tunnilta pois yksi niistä kiusaajista potkaisi  minua lujaa sääreen. Seuraavalla päivänä liikunta tunnilla olimme Visalan salissa. Salissa oli pukuhuoneet erillisessä tilassa jonne piti mennä sellaista käytävää pitkin. Lähdin juomaan vettä kesken tunnin ja ne kaksi kiusaajaa, jotka englannin opettaja oli jättänyt puhutteluun, alkoivat jutella minulle. He pyysivät minulta anteeksi. Annoin niille anteeksi sillä hetkellä, vaikka se tuntui todella vaikealta. Seuraavan kerran kun meille oli englantia ne kaksi kiusaajaa tulivat luokseni ja toinen hiestä kysyi:jos pitää olla pari niin ootko mun pari? Vastasin että voin olla.

Kun sitten koitti se maanantai. olin jo perjantaina päättänyt että kerron opettajalleni kiusaamisestani. Seisoin rimpuilu telineen luona. Lähellä paikkaa mihin opettajat jättävät pyöränsä. Tiesin että opettajan kulkee pyörällä töihin. Näin että opettaja tulee koulun pihaan. Lähdin kävelemään kohti sitä pyörätelinettä. Sanoin opettajalleni että minulla olisi asiaa. Hän kysyi että haluanko kertoa tässä pihalla vai mennäänkö sisälle. Sanoin että jos menisimme sisälle. Opettaja riisui ulko- vaatteet pois päältään. Olimme terveydenhoitajan huoneessa keittiön vieressä. Aloitin kertomaan että tämän koskee viime viikon perjantaita tai itse asiassa koko vuotta. MInua on kiusattu. Viime viikon perjantaina menin kotiin ja nämä ihmiset seurasivat minua ja ajoivat kiinni pyörän renkaassani ja haukkuivat minua ja sitten he ovat puhuneet jotain minun isästäni. Siinä vaiheessa muutama kyynel vierähti poskelleni. Hän sanoi että otamme asian käsittelyyn heti ensimmäisellä tunnilla. Opettaja tuli luokkaan aloitti että te muut saatte aloittaa kirjoittamaan ainetta ja nämä kiusaajani ja minä menemme opettajan huoneeseen. Me puhuimme asian siellä selväksi ja he pyysivät anteeksi ja minäkin jouduin pyytämään anteeksi. Sitten kirjoitimme laput kotiin jossa jokainen meistä sai kertoa omin sanoin mitä on tapahtunut ha ne laput pitäisi allekirjoituttaa ja palauttaa seuraavana päivänä.  Annoin lapun äidille ja se näytti sitä iskälle. Yritin kotona kertoa ------- on kiusattu ja rupesin puolustamaan sitä niin minuakin alettiin kiusaamaan. En uskaltanut myöntää että minua he olivat kiusanneet eikä sitä -------, vaikka niin yritin väittää. Kiusaaminen loppui vähäksi aikaa, mutta se muutti muotoaan ja alkoi uudestaan. Ajattelin että en kerro siitä enää opettajalleni uudestaan koska menen ylä-asteelle syksyllä ja koulua on jäljellä enää muutama viikko. 

Kerran meillä oli koulussa sellainen tehtävä että piti kirjoittaa luokka kaveristaan jotain. se oli sellainen pari tehtävä. Pari arvottiin. Pelkäsin että joudun jonkun kiusaajan parikseni. Aina kun jonkun kiusaajani nimi nostettiin niin meidän luokan pojat sanoivat että sen pari on -------. Mutta en onneksi ollut kenenkään kiusaajaani pari. Minun nimi nostettiin viimeisenä ja olin kolmen ryhmässä. Siinä yksi mukamas kaverini kysyi yhdeltä kiusaajaltani miten kuvailisit -------. Hän vastasi aina että pelottava. Sitten yksi poika joka istui hänen takanaan sanoi ------- ei saa pelottavan näköistä millään.

Sitten kun meillä oli viimeiset päivät koulua niin meillä oli Eevan äidinkieltä. Se on tosi mukava opettaja. Se opetti mua ykkösellä ja kakkosella. Meille annettiin tehtäväksi ryhmissä kirjoittaa puheet jossa kerrottaisiin meidän kouluajasta. Me vaihdettiin paikkaa ja menin istumaan yhden lestadiolainen pojan paikalle. Sen pulpetilla oli historian kirja. Se poika tuli siihen ja sanoi minulle että älä koske siihen. Tiiän et sä koskit siihen. Älä koske siihen. Sitten tää opettaja sanoi sille pojalla ----- lopeta. Sitten se lähti siitä pois. Meidän ryhmä  meni tekemään sitä tehtävää jalkapallo kentän reunalle. Meidän ryhmässä oli kaksi poikaa ja yksi tyttö mun lisäksi. Se tyttö ja toinen niistä pojista oli tavallaan niitä mun kavereita, mutta tää yks ei ollut. Hän sanoi minulle että keksi nyt jotakin mitä tähän laitetaan. Sitten sanoin sille olemme kokoontuneet muistelemaan menneitä. Niin alkoi meidän puheemme minun sanoillani. Se poika sanoi minulle myös että sää et oo keksinyt tähän mitään, mutta sanoi sille että tuo meidän puhe alkaa minun sanoillani. Sitten meidän kaikkien ryhmien puheet luettiin ja niistä kasattiin koko luokan yhteinen puhe. Ja se puhe alkoi minun sanoillani. Tää poika joka kuittaili siinä puhetta tekiessä minulle jotakin niin musta tuntui että tää poika olisi saattanut olla ihastunut minuun. Olin nimittäin huomannut kun hän välillä katsoi minua pitkään. 

Nää kaikki muistot tulivat viime yönä mieleeni kun en saanut unta. Kello oli jo pitkästi yli yksi ja valvoin. Mietin koko ajan että kohta pitäisi nousta ylös, mutta sitten jotenkin sain unen päästä kiinni ja nukahdin. Onhan niitä muistoja vaikka kuinka paljon. Mutta suurin osa niistä jotka on mielessäni ovat negatiivisia. Mutta on minulla niitä hyviäkin muistoja.