Kerroin täällä aikaisemmin kaveristani jolle laitoin viestiä ja johon hän ei vastannut. Hän lopulta vastasikin viestiin muutaman viikon myöhässä. Ja todella myöhään illalla, vaikka minun mielestäni se oli jo yötä. Hän kirjoitti : 

"Hei anteeksi, jäänyt vastaamatta! Ilmeisesti liian kiireinen elämä. Sori jos nyt herätän tällä viestillä,mutta normi aamuvuorohan mulla on, eli neljään mennessä varmaan kotona... Mikä sulla on aika taulu?"

Kun lopulta hän vastasi viestiin olin jo käynyt siellä päin. Oli kiva kun hän lopulta vastasi, mutta en oikein tiedä. JOtenkin vain tuntuu että tämä meidän kaveruus tulee loppumaan lopullisesti. Yhteyden pito on tällä hetkellä vain minun aloitteestani tulevaa. Ehkä minun pitää vain hyväksi että ei meidän ystävyyttä enään ole. Vaikealta se tuntuu. Mieitn että mistähän se johtuu. Vaikuttiko hänen muuttonsa toiselle paikkakunnalle niin paljon ettei hän enään halua pitää minun kansani yhteyttä. vai teinkö/sanoinko jotain mistä hän suuttui. Syytä en saa koskaan tietää. 

Olen ajatellut että en itse laita hänelle oma-aloitteisesti viestiä tai soita ollenkaan tämän vuoden puolella. Haluan nähdä kuuluuko hänestä mitään. Sittenpä saan tietää, että onko meidän ystävyys edelleen kunnossa.

Joskun ajattlein että kysyn suoraan, missä mennään, mutta en tiedä. Mun ajatuksen tämän asian kanssa ovat aivan solmussa. En ymmärrä miksi en saa ystävyyssuhteita pidettyä kunnossa. Jotakin vikaa siis minussa täytyy olla. Eihän ystävyys ole vain sellaista että toinen osapuoli pitää yhteyttä ja toinen vastaa silloinkun siltä tuntuu. Kaikki meidän tapaamisest ovat tulleet aloitteestani ja yleensä olen käynyt hänen luonaan. Kaverin vanhemmat asuvat tällä päin ja tiedän hänen käyävän täällä, mutta minun luonani hän ei käy. Olen nimittäin nähnyt hänet täällä eikä hän ole puhunut siitä mitään minulle kun olen kysybyt että onko hän tulossa käymään täälläpäin. Sekin kertoo jo aika paljon asioista. vai mitä.

Silloin kun hän muutti pois ja yhteyden pito väheni ajattelin että hänellä on siellä uudella paikkaunalla niin paljon uutta, että siksi yhteyden pito väheni, mutta ei se tainnut niin olla. 

Oon Tommillekkin puhunut asiasta, mutta se ei oo oikein reagoinut mun jutusteluun mitenkään. Sanonut vain että ehkä teidän ystävyys vaik katkeaa. Oisin kaivannut tukea siltä, mutta ei se oikeen osaa mua tukea. Ei se voi tietää miltä tämä minusta tuntuu kun hänellä ei ole kokemusta ystävyyssuhteen katkeamisesti tällä tavalla. 

Mulla ois niin paljon kysyttävää, mutta kukaan muukuin tämä kaverin ei osaa vastata mun kysymyksiin. 

Tämän aisan käsittelyprosessi tulee olemaan pitkä enkä oikein tiedä mistä lähtisin liikkeelle. Netistä olen kaikkenlaista lukenut, mutta ehkä terapia voisi olla hyväksi tai jonkinlainen keskusteluapu. 

Oisko täällä mulle vertasitukea? 

Tälläisiä ajatuksi tästä mulla tällä kertaa. Tulen varmasti usein purkamaan tätä asiaa tänne. Minun pitää tutkiskellä itseäni ja mietiä tätä ystävyyttä ja kaikkea sitä mitä sen aikana on tapahtunut ja purkaa kaikki tuntemukseni jotta san asian joskus käsiteltyä.