No niin. Sunnuntai päivä menossa ja maanantai tulossa. Mitäs sitä viime viikosta mulla jäi mieleen. No suurimpana varmaankin sen opinnäytetyön toteutus. Mä näin tässä yksi öy unta siitä arvioinnista joka on ensiviikon keskiviikkona. Se oli kyllä ihan kummallinen uni. Tää kyseinen opettaja ei oikeen tykkää musta. Sen mä oon päätelly sen käytöksestä joensimmäisenä vuotena. En mäkään siitä niin välitä. Se ei oo ikinä sanonu mulle erikseen mitään positiivistä palautetta, mutta siinä mun unessa kaikki oli ihan toisin. Aamulla mun oli mukava nousta ylös ja miettiä sitä unta. Mutta se siitä opinnäytetyöstä.

Eilen kävin kaupoissa siskoni ja äitini kanssa. Ostin juhlapaidan. Tarkoituksenani on pitää sitä paitaa valmistuaisissani jos nyt sitten keväällä valmistun. Mutta tiedän että valmistun jos se ei ole minusta kiinni. Olen päättänyt sen. Sain ajaa autollakin pitkästä aikaa ja mun mielestä se sujui hyvin. Vaikkakin ihan pieni moka siinä saattoi käydäkkin. Olin menossa liikennevaloista keltaisella värillä, mutta juuri sillä hetkellä kun olin kääntymässä valo vaihtui punaiseksi. Mutta menin kuitenkin. En voinut voinut valojen vaihtumiselle mitään. Se kuitenkin on tapahtunut eikä sitä voi enään miksikään muuttaa. Eikä kenellekkään käynyt mitään. Jatkossa pitää muisttaa ettei keltaisella valolla kannata mennä, vaikka ajattelisikin että kyllä mä kerkeän. : )

Eilen illalla yritin soittaa siskolleni. Hän asuu muualla ja on huostaanotettuna. Soitin sen perhekodin numeroon ja sieltä vastattiin he olivat sillä hetkellä tulossa laskettelemasta jostakin ja pyysivät soittamaan myöhemmin. Soitin myöhemmin ja he olivat silloin tulleet takaisin perhekodille, mutta mun sisko oli kuulemma mennyt jo nukkumaan. En kyllä uskonut sitä, mutta puhelimessa en tehnyt siitä mitään numeroa vaan päätin soittaa tänään uudestaan. Niimpä soitin sinne iltapäivällä. Kun sieltä vastattiin niin mulle kerrottiin että mun siskon puhelut kuunnellaan. Oli tullut sellainen rajoitus. Se siellä puhelimessa ollut mies sanoi laittavansa puhelimen kaiuttimelle niin saan puhua siskoni kanssa. Kyselin siskoltani kuulumisia ja yritin jutella niitä näitä. Hän ei oikein ollut puheliaalla tuulella, eikä oikeni kunnollla vastannut kysymyksiini. Hän lopetti puhelun todella nopeasti sanomatta edes heippoja.

Tuo puhelu tuntui minusta todella oudolta. Oli vaikea puhua toisen kanssa kun tiesin että joku´ulkopuolinen kuuntelee sitä puhelua. En oikeni osannut välillä puhua mitään. Kuulin sen toisen ihmisen välillä sanovan jotakin, mutta en selvästi. Tunsin kuinka siskollani oli vaivaantunut olo ja niin oli minullakin. Sen elämä ei ole mitenkään helppoa niiden rajoitusten kanssa.  Mun piti oikein itse yrittää pysyä vahvana sen puhelun aikana. Mut se oli vaikeaa ja sen puhelun päätyttä mä rupesin miettimään kaikkea sitä mitä me ollaan sen siskon kanssa tehty yhdessä ja miten me ollaan joistakin leluista joskus tapeltu. Kaikki se tuntuu niin pienltä tähän nykytilanteeseen verrattuna. Kaikki se mukava elämä mikä sillä on ollut täällä on nyt pilalla. Mä toivon että se pääsis pois sieltä, mutta syvällä sisälläni tiedän ettei niin tule käymään. Aina kuitenkin voi toivoa.

Ensi  viikolla on pitkät koulupäivät. Nyt viikonloppuna on tullut kerättyä voimia tulevaa viikkoja ja tulevan viikon koitoksia varten.

Oiken mukavaa  sunnuntai iltaa ja alkavaa viikkoa! : )