Päätin nyt tulla purkautumaan useiden päivien tapahtumista. Nämä asiat ovat välillä ottaneet oikein kunnolla päähän ja saaneet minut tuntemaan oloni epämukavaksi ja epävarmaksi.

Tällä viikolla töissä minun piti mennä maanantaina influenssarokotukselle. Olin ilmoittanut siitä menosta esimiehelleni hyvissä ajoin kolme viikkoa aiemmin. No työvuorolistat tuli eikä menoani ollut huomioitu maanantaille ollenkaan. No ajattelin silloin sunnuntaina kun työvuorolistan sain että keskiviikkona pystyisin menemään kun sille päivälle oli vain yksi ainut kotisiivouspaikka. No maanantai aamupäivänä kun keskustelin työparini kanssa ette en tule tänään missään vaiheessa kerkeämään käymään rokotuksella niin sanoin että keskiviikko on ainut päivä jolloin voin iellä käydä. No kohta sitten jo eläkkeelle jäänyt siivoustyönjohtaja laittoi työparilleni viestiä että keskiviikkona menette sinne ja sinne.Hän muutti jo tehtyä työvuorlistaa kysymättä työntekijöiltä. Näin mielestäni ei voi toimia jos lista on tehty valmiiksi eikä viidenpäivän varoaika toteudu. Muutenkin työvorolistat saadaan vasta sunnuntaina viikoksi kerrallaan. Niin ei voi elämää suunnitella yhtään. 

No toimistolla käydessämme asiaa selvittämässä puhuin etten tänään ole voinut mennä rokotuselle joten olen menossa sinne keskiviikkona. Eläkkeelle jäänyt siivoustyönjotaja sanoi sinä menet työkohteeseesi niin kuin sinulle sanotaan. 

Minusta tuntui todella pahalta kun minulle niin sanottiin.  OIsko mun pitänyt tänään lähteä keske kotisiivouksen rokotukselle ja tulla sieltä takaisn hakemaan työparini vai miten se olisi pitänyt tehdä :Olin kuitenkin jo hyvissä ajoin ilmoittanut menostani eikä sitä oltu otettu huomioon työvuorolistassa. Mitä ihmettä olisin voinut tehdä. OIs varmaan oikeasti pitänyt lähteä kotisiivouksesta keskenkaiken pois ja mennä sinne rokotukselle. Jotenkin vain tuntuu että ei tuo työpaikka aina mitenkään mukava ole. Omaa elämää ei voi käytännössä suunnitella mitenkään kun töypäpivän kestoa ei tiedä etukäteen. Työt voi olla joko tunnista kahteentoista tuntiin päivässä. Olen nollasopimuksella joten se varmaan kuuluu asiaa ettei elämää voi suunnitella eikä mitään menoja sopia kun koko ajan tulee olla työnantajan käyettävissä ja tavoitettavissa. 

Työpaikkalla on sähköpostiryhmä sekä watsap ryhmä joita pitää koko ajan tarkkailla. Jo kotiin pästyä ryhmään tai sähköpostiin saattaa tulla viestiä että tuleppa tänään illalla vielä sinne ja sinne. Ja se on mentävä. Olen miettinyt, että onko tämä nyt ihan laillista. Liitostahan sen saisi tietää kun vain kysyisin. Mutta jotenkin vain tuntuu ettei sitä nyt koko ajan tarvitse olla tyänantajan ja työkavereiden käyteettävissä. Täytyyhään ihmisellä olla vapaa aikaakin. 

Nyt kun olen ollut töissä pitemmän aikaa olen huomannut pahan puhmisen kulttuurin. Työparini haukkuu milloin ketäkin. Varmaan minuakin silloin kun hän ei ole minun kanssani. Siivoustyönjohtajan joka nyt on jo jäänyt eläkkeelle on toimistolla usein ja aina kun hän kohtaa työparini on pahan puhuminen ainut asia mikä heitä sillä hetkellä kiinnostaa. Milloin kenestäkin. Minun on välillä vaikea olla siellä kuuntelemssa, kun yritän itse olla puhumatta pahaa, vaikka mieli tekisikin. Kotona sitten puhun työkavereistani ja asikkaistani niin paljon että oloni helpottaa, mutta työpaikalla ja työkavereille toisista pahaa puhumista yritän kaikin keinoin välttää. 

Tämä pääasiallinen työparini on toisinaan ihan mukava. Mutta sitten kun hänelle sattuu huono päivä niin sen kyllä huomaa. Hän huomauttaa joka asiata mitä teen, kaikki on väärin. En edes imuroida osaa kun niikseen sattuu. Niinä päivinä saa olla varpailaan. Saa varoa jokaista sanomistaan ja tekemistään. Siinä se ei sanojaan säästele. Mua tympäsee ja ärsyttää ja väillä pistää ihan vihaksikin kun joudun kuskaamaan häntä omalla autollani ja hän huomattaa joka asiasta, jopa autolla ajostani. Eihän sillä nyt varaa ois siitä mulle kuittailla. Hommais itse auton ja ajokortin. Joskus mun on tehnyt mieli jättää se jonnekkin välille kun se on mulle sanonut ilkeästi. 

Toisinaan mulla on ollut sellaisia päiviä että olen kotiin päästyäni ajatellut etta nyt irstisanoudun. Kun olen vielä koeajalla työsuhteeni päättyy välittömästi. Välillä ajatus siitä tuntuu niin hyvältä. Ne jäis pulaan. Tiedän niiden kärsivän työntekijä pulasta, eikä sitä helpota ainakaan se että työntekijöistä puhutaan  pahaa ja työkaveit kylvävät pahaa ilmaa puhumalla pahaa ja olemalla töykeitä.