Enpä keksinyt sitten yhtään parempaa otsikkoa. No mutta tuo saapi nyt luvan kelvata.

Olin viikonloppuna menossa käymään Tommilla. menin sinne perjantai iltana junalla. Hymyilin oikein leveästi kun näin sen. Se tuli mua asemalle vastaan. Kello oli jo niin paljon että me syötiin siellä illalla iltapala ja mentiin nukkumaan. Lauantai vastaisena yönä mulla tuli huono olo. Mun piti mennä oksentamaan ja oksennustautihan se sitten iski. Mua hjävetti. Egkä mua hävetti se kun en oo aikaisemmin ollut sen nähden sairaana. Se hoito mua. Se toi mulle juotavaa ja teki soppaa. Ja silitteli mua. Lauantai meni siinä . Sunnuntaina aamupäivän keräilin voimiani ja iltapäivästä lähdin junalla kotiin. Olö oli vielä heikko, mutta kun olin jo matkalipun ostanut niin ajattelin käyttää sen. Toivoin vain etten oksentaisi kotimatkalla. Onneksi niin ei käynyt. Toivottavasti tommi ei nyt sää sitä oksennustautia kun menin sen sille nyt tartuttamaan. Jos olisin tienny tettä tulen sairaaksi nniin en olisi mennyt käymään siellä. Mutta eipä sitä tiennyt. Ja oilihan se joskus ollut tulossa vastaan että nähdään toisemme sairaina.

Olen ollut nyt aika paljon töissä simonpuistossa. Se on se vuoropäiväkoti. Oon alkanut pikku hiljaa vähän pääsemään kärrylle siitä rytmistä ja niiden tavoista. Vaikkakin mulla on vielä tosi paljon opeteltavaa. En tiedä läheskään edes varmaan puoliakaan niiden tavoista tai käytännönö jutuista. Alkuun en tykännyt yhdestä hoitajasta siellä yhtään, mutta nyt olen alkanut pitämään siitä. Se onkin osoittautunut mukavaksi. se on neuvonut mua paljon ja ollut muutenkin ihan ok. Sen kanssa en oo tosin ollut montaa vuoroa. Mutta siellä on niitä inhottaviakin hoitajia. Yksi joka on pienten puolella on tosi kärkäs sanomaan. Se on sanonu mulle pari kertaa ja mulle on tullut siitä paha mieli. Mutta aina varmasati löytyy sellaisia työkavereita jotka ovat kovia sanomaan. Sitten on myös yksi toinenkin hoitaja, joka on isompien puolella. Sekin on sanut mulle pahasti ja kerran vielä erään asiakkaan eli lapsen vanheman kuullen. Silloin se korotti mulle ääntään ja sanoi että älä jätä sitä yksin.  Silloin yksi lapsi oli aulassa. Toinen hoitaja oli jättänyt sen siihen ja mää menin ja koitin huokutella sitä mun mukaan. Mutta se lapsi ei ois halunnu tulla mun mukaan. Tää hoitaja on aikaisemmin aina hakenu itkevät lapset pois mun kanssa samasta huoneesta eikä oo yleensä  ees antanu mun ottaa itkeviä lapsia mun mukaan. Mää säihkähdin kun se korotti mulle sitä ääntään ja punastuinkin silloin. Mulle tuli myös paha mieli. Miks sen piti sanoa ilkeällä äänen sävylle ois sen voinu jotenkin kiltemminkin sanoa. Ja vieläpä asiakkaan kuullen. Lasten kanssa siellä huoneesssa steppasin itteäni etten ala vaan itkemään. Se tuntui niin pahalle. Kotona sitten itkin sitä asiaa vaikka kuinka kauan. Oon niin herkkä että otan kaiken itteeni. Vaikka sano se iahn asiasta, mutta liian ilkeästi. Sitten se on muutenkin sanont ettei saa kauan istua lasten kanssa paikoillaan. Silloin pelasin yhtä peliä lasten kanssa. Jotenkin jännä juttu kun se on vaan aina istunut samanssa huonmeessa samojen lasten kanssa tekemättä mitään ja mulle se sanoo tolla lailla. Silloin knu näin sen ensimmäisen kerran niin se vaikutti tosi mukavalta ja ajattelin että siitä tulee hyvä työkaveri, mutta näyttää siltä et se on täysin päinvastoin. Tuollaisia ihmisiä tulee aina vastaan ja niiden kanssa pitää vaan yrittää tulla toimeen. 

Mulla oin tälläkin viikolla monta päivää töitä siellä, mutta jotenkin ei vaan yhtään innostais mennä sinne ton viime viikkoisen jälkeen, mutta on pakko mennä kun oon jo luvannut mennä sinne. Enkä mä voi jonkun pikku asian takia jäädä kotiinkaan. Mun pitää aikuistua ja kohdata krtiikki niinkuin aikuisen.