Olen tainnut jo jossakin juttussa kertoa tai ainakin olen kirjoitanut jonnekkin jota en ehkä ole vielä julkkaisut että tällä hetkellä työskentelen henkilökohtaisena avustajana päiväkodissa eräälle down pojalle. Olen tykännyt siitä hommasta paljonkin, vaikka hänen äitinsä onkin välillä todella kova sanomaan. Pojan hoitaminen on ollut helppoa ja antoisaa. Hän on ollut aika tähän asti aika rauhallinen. Nyt viime viikon aikana hänestä on tullut vilkkaampi puoli esille sekä myös vahva oma tahto. Hän siis luottaa minuun nyt täysin. 

Nyt kun olen ollut väsynyt se on toisinaan tuntunut raskaalta, mutta kuitenkin se on helpompaa kuin huolehti isommasta lapsi ryhmästä. Down pojan nimi on vaikkapa Matti. Matti on kaksi vuotias.Hän ei puhu, mutta käyttää joitakin viittomia. Hänellä on alkanut puheterepia. Terapeutti on käynyt heidän kotonaan useita kertoja. Viime viikolla hän kävi päiväkodilla. Hän tuli ruokailu tilanteeseen katsomaan suun motoriikkaa. Sen lapsen äiti kertoi minulle. Muuten en olisi tästä suun motoriikan havainnoinnista tiennyt mitään. Puheterapeutti ei nimittäin kertonut minulle siitä mitään. 

Meidän kohtaaminen ei muutenkaan mennyt kovin nappiin. Hän tuli juuri kun olimme lasten kanssa tulleet sisälle. Hän tuli käytävästä ja astui osastolle. Kysyin että ootko sä Riitta. Hän sanoi että säkö oot Matin avustaja. Vastasin että joo olen. 

Kerroin että olemme menossa syömään ja kysyin tuleeko hän siihen. Hän vastasi että tulee ja kertoi samalla ottavansa kuvia ja videoita ruokailu tilanteesta. 

Matti meni itse syöttötuoliin istumaan ja terapeutti meni hänen luokseen istumaan vastapäätä. Vein ruuan Matille jonka jälkeen vein lisää ruokaa yhdelle lapselle ja toiselle leipää. Sen jälkeen menin lämmittämään itselleni ruokaa. Terapeutti istui koko ajan Mattia vastapäätä ja kuvaili ruokalilua. 

Kun olin lämmittänyt oman ruokani menin samaan pöytään istumaan Matin kanssa, mutta syrjemmälle jotta terapeutti saa rauhassa kuvata. Juttelin terapeutin kanssa samalla myös Matin leivän syönnistä ja siitä pyytääkö hän lisää ruokaa. Samaan aikaan Matti söi leipää niin että hänen suunsa on täynnä. En puuttunut siihen mitenkään vaan odotin että terapeutti puuttuu ja ohjaa Mattia asian suhteen, kuten oletin teprapeutin tekevän olihan hän pitämässä terapiaa sillä hetkellä. Terapeutti sanoi minulle että Matin suu on täynnä leipää. Kysyin häneltä että miten hän nyt tekisi ja samalla sanoin että itse keskeytän tilanteen. Terapeutti kehotti antatmaan maitoa. Annoin Matille maitoa ja jatkoin syömistä kuten Mattikin teki. Matti lopetti ruokailun ja itse söin vielä. Terapeutti kysyi että nytkön Matti vain odottaa. Sanoin että Matti odottaa sen aikaa kun olen itse syönyt. Söin itse ruuan ja vein omat asitiani pois, jonka jälkeen menin auttamaan Mattia. Puheterapeutti kirjoitti Matin reissuvihkoon että kävi seuraamassa Matin ruokailua ja nukkumaan menolle siirtymistä.

Kun olin vaihtamassa Matille vaippaa juttelin terapeutin kanssa siitä että Matti voisi siirtyä juomaan tavallisesta mukista, syömään karkeampaa ruokaa ja että alottaisin kuvavihon käyttämisen eli piirtäisin päivän tapahtumista kuvia ja Matti saisi kotona vanhempien kanssa viittoa kuvien tapahtumia sekä oikean ja vasemman käden käytöstä. Puhuin että vanhemmat ovat toivoneet että ohjataan aina oikean käen käyttöön. Puheterapeutti oli sitä mieltä ettei siihen saa puuttua. Sen jälkeen terapeutti lähti ja sanoi ottavansa viestillä yhteyttä seuraavaa aikaa varten.

No viikko vaihtui ja terapeutti kävi Matin kotona. Terapeutti oli puhunut Matin äidille jotain tukehtumisvaarasta johon en olisi puuttunut jos ei Riitta olisi siitä minulle sanonut. Terapeutti Riitta oli myös puhunut että olin jättänyt Matin vain yksin istumaan pöytään enkä ollut valvonut häntä ollenkaan. Matin äiti sitten tuli seuraavana aamuna vihaisena ja puhui asiasta lastentarhanopettajalle.  Hän sanoi että " Johanna oli antaa Matin tukehtua. Riitta kertoi että Matin suu oli niin täynnä leipää ettei edes maitoa pystynyt juomaan eikä Johanna puuttunut siihen ennen kuin Ritta siitä Johannaa huomautti. PItää aina kattoa etti Matti laita liikaa ruokaa suuhun! " Minulle hän ei asiasta puhunut mitään. Sanoi vain että Johanna lue tuo reissuvihko ennen kuin alat syöttämään. 

Luin vihon ja minulle tuli kamalan paha olo. Vihkoon oli kirjoitettu puten terveiset. Eli Oma hoitaja Johanna Valvoo koko ruokailun ajan Mattia. Ruoka annetaan karkeana eikä vauvamaisena soseena. Matti saa käyttää oikeaa ja vasenta kättä eikä siihen puututa. Leipä syötetään Matille Matin kädestä kiinni pitäen. Siinä oli kohtia alleviivattunakin.  Asiasta syntyi kauhea soppa. En tiennyt että terapeutti ei ohjaa ja puutu tilanteisiin mitä ruokailu hetkessä tapahtuu. Hän ei sanonut minulle siitä ollenkaan. 

Syytin itseäni tapahtuneesta. Ajattelin että kaikki on mun vika. Mulle yksi sijainen sanoi että sä tiedät että me tiedetään että sä teet arvokasta työtä. Se ei tuntunut siinä vaiheessa miltään. Mulla oli niin paha ollla. Tuntui etten saa tunteitani pidettyä kasssa. Itkinkin sitä asiaa pariin kertaan työpäivän aikana. Lastentarha opettaja laittoi viestiä asiasta puheterapeutille. Puheterapeutti kielsi sanoneensa Matin oleen tuhkehtumaisillaan ja sanoi että oli minulle eteisessä puhunut olevansan vain seinäruusuna. Hän myös laittoi viestiin että avustaja poistui huoneesta mitän hän ihmetti vanhemmille. Tapahtuma kuulemma näkyy videolla. En muista että olisin poistunut huoneesta.  Myös hän viestissä keroi että olisi muka ensimmäisellä puhelin soitollaan kertonut että on vain havainnoimmassa ruokailua ettei puutu siihen millään tavalla. Hän ei ole soittanut päiväkotiin aika sovittii viestin välityksellä. 

Pelkäsin koko päivän ajan sitä kun minun pitää luovuttaa Matti hänen äidilleen. Pelkäsin mitä sieltä tulee. Mutta onneksi ei mitään pahaa hän kuitenkaan sanonut. Seuraavana aamuna Matin äiti ei sanonut mimulle huomenta,( ei kyllä kovin usein muutenkaan tervehti. Ainostaan silloin kun hän on hyvällä tuulella)  mutta kuitenkin vastasi kun puhuin tonttu lakista. Tilanteessa oli silloin jo toinen hoitaja kuulemssa vieressä. Iltapäivällä hän pahoitteli kaikkea sekkaanusta että Riitta oli soittanut ja puhunut monista väärikäsityksistä. Pahoittelin myös toimintaa päiväkodinpuolelta. 

Mä oon nyt pari viimestä päivää ajatellut että en jatka Matin avustajana työsopimuksen päättymisen jälkeen vaikka vähän aikaa sitten kun esimies jo puhui että ei aio vaihtaa Matin avustajaa ensi vuonna että työni jatkuisivat olin iloinen siitä että saan jatkoa. Mutta nyt olen miettinyt että en jaksa tollosta. Hoitajalle sanotaan vaikka mitä mutta hoitaja ei saa sanoa mitään takaisn. Hoitajan vain täytyy kuunnella haukut. Ajattelin että kerron tästä Tommille, mutta ehkä parempi etten kerro. Koen häpeää tapahtuneen vuoksi. Häpeän sitä että en tajunut siinä vaiheessa kun terapeutti ei heti puuttunut tilanteeseen. Koen että olen epäonnistunut, epäpätevä, huono avustaja ja hoitaja. Koen että en osaa mitään. Koen olevani huono ihminen. 

Tää työ vaan ottaa enemmän kuin antaa. Tällä hetkellä vain toivon sen loppuvan.