Mä tässä ihmettilin sitä  mitä mä rupesin ajattelemaan. Iskälllä on kolme kissanpentua. Niistä kaksi on jo varattu, mutta yhtä ei ja se olikin mun lemppar kissa. Mä rupesin miettiin et jos mä ottasisin sen. Mähän pelkään kissoja ja silti sain tollasen ajatuksen päähäni.Enhän mä osais hoitaa kissaa millään. No toki osaisin laittaa ruokaa kippoon ja ehkä vaihtaa kissanhiekan, mutta en leikata sen kynsiä tai mitään muuta. Mä en osais kouluttaa sitä tai ylipäätänsä muutakaan. Mä en tiiä kissojen hoidosta yhtään mitään.

Nyt on toi kissa unelma jäänyt pois. Mä kävin kaverin kanssa aamulla tallilla auttamassa sitä hevosten hoidossa. Tai mä en oikeastaan tehnyt mitään vaan seisoskelin siellä. Mulla tuli hinku päästä ratsastamaan.

Mua on ärsyttäny tällä viikolla töissä se meteli. Kun siellä ei ole yhtään hiljasita hetkeä. Koko ajan kuuluu kamalaa meteliä ympärillä. Monesti korvissa soi kun pääsen kotia työpäivän jälkeen. Mua ressaa nyt koko työpaikka. Vaikka on aivan ihanaa kun sinne menee jä ne lapset tulee ovelle vastaan tai sit ne huutaa mun nimeä. Huomaa että ne pitää musta, vaikka ne osaakin kiukutella. Tänäänkin mun pivän kohokohta siellä oli se ku mä menin sinne ja pari lasta tuli mua ovelle vastaan. Ja toinen oli ku mä vaihdoin yhdelle lapselle vaippaa vessassa, niin se kyseli multa kaikenlaista.  Sitte ku sillä on sellanen ihana tapa puhua niin se saa heti hyvälle tuulelle. Se ei osaa oikeestaan puhua ku joitakin sanoja, mut se on kuitenkin niin ihanan kuulosta.  Musta on mukava ku ne lapset luottaa muhun ja mä oon niille tärkeä. Tai ainakin musta tuntuu tärkeältä ja se siinä tärkeintä onkin et musta tuntuu siltä.  Työkavereista mun tekis mieli taas valittaa ja niin mä nyt tässä aioinkin. Mä olin tänään yksin neljäntoista lapsen kanssa pihalla. Onneksi mulla oli opiskelija siinä mukana, mutta sillä ei oo vastuuta niistä lapsista.  Mua otti niin päähän.Mä olin yhessä välissä ihan raivona. Mä vaan aattelin taas et se on paluu arkeen. Mä teen kaiken työn siinä välissä, missä pomo ja työkaveri juoruaa. Kyllähän ne sit tekee ku tietää et kohta haetaan lapsia. Välillä tekis mieli lähtä vaan käveleen sieltä. Huomenna on tulossa saman tyylinen päivä. Tuntuu siltä. Yks työntekijä on tulossa toisessa yksiköstä sinne ja mä tiiän et ne puhuu minkä sielu sietää ja mä teen siinä välissä kaikki hommat. Onhan ne tosi  mukavia, mut toi vaan ärsyttää. Mä kulutan vielä joku päivä itteni puhki, jos mä jatkan samaa rataa. Tänään mä en tosin menny laittaan sänkyjä kuten mä normaalista aina meen. Mä en kerta kaikkiaan halunnu. 

Mä kävin tänään lääkärissä polvi kivun takia. Se määräs mulle vahvempaa särkylääkettä ja laittoi lähetteen mangeetti kuviin.  Mä en muista et oonko aikasemmin kirjoittanut tänne siitä, mut nyt mä kerron siitä jotakin. Yhessä välissä se vaiva oli poissa, mutta nyt se tuntuu kipuna kävellessäkin, mutta ei enään pistä niin kuin alussa. Mut ei siinä polvessa se ainakaan tuntenut mitään. Yliliikkuvat nivelet mulla ainakin on. Mä vaan mietin et paljokohan se mangeettikuvaus maksaa. Mullakun ei oo varaa mihinkään ylimääräiseen. Välillä mulle on tullu ihan ihan ihme oireita. Jotain sellasia ihme kipuja jotka vaan on ilmestyny. Ne katoo jossakin vaiheessa, mut neon mulle todellisia. Ehkä se stressi aiheuttaa nitä, Mähän otan nykyään joka ilta melatoniini tabletin et saan nukuttua paremmin niinä öinä kun mä oon menossa töihinaan mä toiboin. . Mä jopa toivon et toi lääkäri oiskirjoittanut ton polven takia mulle saikkua, mut ihan turhaan mä toivoin. En mä sitä saikkua saa en millään, vaikka sitä kuinka haluiaisin.