perjantai, 11. tammikuu 2019

Depressiohoitaja ja Sarkooma

Nyt taas pitkästä aikaa tulee tänne kirjoitettua. Mulla on ollut kaikenlaista nyt menossa. 

Tässä taas tekstiä pidemmltä ajalta.

LOKAKUU 2018

Mää aloitin depressiohoitajalla käymisen viime viikolla. Tarkalleen ottaen menini sinne työterveyshoitajan kautta. Työerveyshuollossa kävin juttelemassa mun unevaikeuksista. Mää saan yöllä kauhukohtauksia. Tommi mua oikeastaan ohjas menemään työterveyteen. No mää sain sieltä sitten unilääkkeitä ja lähetteen depressiohoitajalle.

Työterveyshoitaja kirjoitti minlle ensimmäisellä käynnillä kaksi päivää sairauslomaa ja sovittiin uusi aika viikon päähän. Hän kirjoitti minulle silloinkin kaksi päivää sairauslomaa. Esimieheni ei pitänyt tästä vaan kyseli aika tylysti sairauslomani syystä kun todistukseeni oli kirjoitettu nukkumisongelmat.

Kolmen viikon päästä mää sain ajan sille hoitajalle. Mää kävin siellä juttelemassa. Itkin meilkein koko ajan. Mutta koin että siitä oli minulle hyötyä. Olen käynyt nyt siellä jo kahdeksan kertaa ja olo alkoi tunbtumaan ennen joulua jo paljon paremmalta. Mutta sitten uuden vuoden vaihteessa alkoivat jälleen kerran uni vaikeudet. Illalla ja päivällä väsyttää, mutta nukkumaan mennessä ei vain uni tule tai tulee nukuttua todella huonosti.

 

TAMMIKUU 2019

Tällä viikolla olen melkein joka yö ajatellut että jos nyt aukaisen silmäni niin herään tai sitten olen pyörinyt monta kertaa yön aikana sängyssä niin että olen itse tiennyt siitä. Olen ajatellut etten ole nukkunut juuri ollenkaan. Mutta kaippa olen jonkun verran nukkunut muuten en jaksaisi päivällä tehdä yhtään mitään.

Maanantaina olin selvästi nukkunut todella huonosti kun oli töissäkin kiukkuinen. Samoin olin koko alku viikonkin.  Mutta tiistaina oli se depressiohoitajalla käynti ja se ehkä vähän helpotti. Tuntui että se ottaa asian tosissaan ja aikoo auttaa minua lääkkeettömin keinoin.

Ennen joulua hän laittoi minut psykologin jonoon jota kautta voisin päästä kelan kustantamaan kuntoutus terapiaan. Ajattelin aluksi että se on hyväksi, mutta heti sen jälkeen kun pääsin kotiin niin ajatus tuntui huonolta. Minua kadutti. Mutta kun aikaa kului eteenpäin ajatus psykologilla käymisestä alkoikin tuntua ihan hyvältä jutulta.  Pitää vain toivoa että saan sellaisen todistuksne lääkäriltä että voin saada kelan kuntoutus terapiaa. Sepä nähdään tässä kevään aikana.

Olen jutellut depressiohoitajalle tämän hetkisestä elämän tilanteesta joka on aika vaikea ja siinä on paljon muutoksia. Sekä olen myös jonkin verran puhunut koulukiusaamis taustastani sekä perhetaustatani. Mutta ne asiat ovat olleet nyt taka- alalla kun elämässäni on tällä hetkellä paljon muutakin mietittävää.

Tommilla on todettu syöpä, syniviaali sarkooma polvessa. Hoidot tapahtuvat helsingissä. Sille annetaan ensiksi sädehoitoa ja sitten leikataan. Tommi saattaa menettää toisen jalkansa jos kasvainta ei saada pienennettyä sädehoidon avulla.

Syöpä diagnoosi tuntui musta ihan kamalalta. Sitä osasi pelätä kun oli netistä lukenut juttuja, mutta sen painoi jonnekkin taakse ja atteli että se on jokin rasvapaitti.

Sädehoidot ovat nyt menossa. Ensimmäinen viikko erossa tuntui ikävältä. Kun oli jo tottunut ajtukseen että Tommi asuu mun luona.  Nyt tämä kolmas viikko erossa on mennyt jo hyvin.  Tämä viikko on kulunut ylltävän nopeasti. Enään ei ole sädehoitoja kuin kaksi viikkoa jäljellä.

Viikonloppuisin me ollaan onneksi tavasttu.

Sädehoitojakson jälkeen jalka kuvataan ja lääkärit katsovat miten siitä sitten edetään.

Toivon että kasvain on pienentynyt ja Tommin jalka saadaan pelastettua.

Tämä syöpä on nyt ollut mun elämässä päällimmäisenä asiana mielessä. Mun mummullakin on syöpä joka on nyt leikauttu osittain pois. Mummu sai diagnoosin lokakuussa ja Tommi marraskuussa. Mun elämä on oikeastaan pyörinyt syövän ympärillä.

Tällä hetkellä olen määräaikaisessa työsuhteessa lastenhoitajana toukokuun loppuun asti. Töissä on mennyt vaihtelevasti. Mun elämän tilannekkin on vaikuttanut kaikkeen paljon. Varsinkin omaan työskentelyyni. 

Depressiohoitajalla olen voinut jutella mieltä painavista asioista ja kysyä kaikkea mikä minua mietityttään. Olen tyytyväinen että menin sinne ja saan itselleni apua ja tukea tässä vaikeassa tilanteessa.  Toivon myös että pääsen aloittamaan ihan oikean terapian jolloin voin käsitellä kaikkia elämäni vaikeita asioita. Olisi pitänyt hakea itselleni apua aikaisemmin. Parempi yöhään kuin ei koskaan.

Sekavan tekstin kautta toivotan teille kaikille hyvää alkanutta vuotta!

 

 

keskiviikko, 8. elokuu 2018

ongelmia ja katumusta

Mulla on nyt taas jälleen kerran uusi työpaikka. Työskentelen kauoungin päiväkodissa.  Alun perin mulle tehtiin sopimus kesäkuun loppuun asti ja sitten sanottiin että ois tarvetta heinäkuullekkin. Mulla ei olisi lomaa ollenkaan. Heinäkuuksi olen myös luvannut mennä sinne mun asiakkaalle avustamaan häntä. Ihan työsuhteeseen. 

Soitin sitten sille pomolle ja sanoin että mulla on kolmeksi viikoksi jo muuta työtä ja kerroin että voin sen ensimmäisen viikon olla töissä heinääkuussa. SIllä asiakkaalla mää olisin ehkä viikon verran ja tekisin viikonloppuja. Niitä mää oon nyt tehnytkin toukokuussa ihan urakalla. Ihan vain säästääkseni rahaa elokuuta varten. Aluksi mulla oli tarkoitus ilmotttoutua työttömäksi, mutta sitten yksi työntekijä oli puhunut pomon kanssa ja kertonut siitä että hän ei aio olla töissä heinäkuussa. Hän aikoi olla työttömänä. Että saisi pitää lomaa. Niin sitten tämä pomo oli sanonut että hän ilmoittaa työkkäriin että kaikille meille olisi töitä tarjolla heinäkuussa. Joten en voi ilmottautua työkkäriinkään asiakkaaksi etten joudu karenssiin.  Niin mää varmaan jätän ilmottamatta sinne. 

Voi että mua ärsyttää tuo.

No sitten toinenkin asia siinä ärsyttää on se että musta tuntuu että se on ottanut mut oikein silmätikuksi. Se käski mun jäädä ylitöihin. Se oli sanonut anniinalle puhelimesa että johanna jää se peruu labran. Mulla ois ollu aika labraa heti töitten jälkeen. No mää en kuitenkaan perunut sitä vaan kävin kesken päivän. 

No sitten me soitetttiin sille tänään kun huomiselle tarvittaisiin sijaista. se sanoi että saatte jos saatte.Hän ei siihen välttämättä ketään tähän hätään saa. Samassa puhelussa se sanoi että me ollaan johannan kanssa sovittu että johanna voi kiertää toisissa yksiköissä ja määräsi mut toiseen yksikköön töihin yhdeksi päiväksi. Me EI olla sovittu sen kanssa mitään sellasita. Mää en oo ainakaan. 

Mua niin ärsyttää toi sen homma. Se kyykyttää meitä työntekijöitä ihan tahallaan. 

No meillehän luvattiin töitä myös elokuusta toukokuuhun ensi vuodelle, mutta en uskko sitä ennen kuin nimi on sopimuksessa. Musta tuntuu että se saattaa vielä hyvinkin peruuntua. Mulle on käynyt kerran aikaisemminkin niin että jotain on luvattu mutta peruttu kuitenkin. 

Heinä-elokuu

Mulle kuintenkin luvattiin ja kirjoitettiin se sopimus ja allekirjoitin sen ensi vuoden toukokuun loppuun saakka. Nyt oon vähän miettinyt sitä että kannattikohan allekirjoittaa. Meillä on yks työntekijä riina, joka ottaa mua oikeen kunnolla aivoon. Se on ruvennu korottaan mulle ääntään. Tänäänkin sen ensimmäiset sanat olivat mistä mää voisin sen tietää kun en oo ollu täällä. Mää kysyin että tietääkö se missä meidän naulakon hylly on. Musta se ois voinu vastata vähän nätimminkin. Muutenkin ne päivät kun se on siellä niin ne on kauheen tympeitä nykyään. Kun se oli pari päivää toisessa yksikössä niin musta tuntui paljon vapaamalta olla töissä.  Yksi ihminen vaikuttaa niin paljon työilmapiiriin. Vaikka onhan vikaa varmasti mussakin. Mutta jotenkin se miten se kohtelee mua on vaan niin väärin. 

Mua on alkanut kaduttaa että allekirjoitin sen sopimuksen. Tästä vuodesta voi tulla tosi stressaava ja vaikea.

maanantai, 8. tammikuu 2018

Kuulumisia

Mulla on taas tää päivittäminen vähän jäänyt, vaikka kesällä päätin otaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa päivittämään säännöllisesti.

Tällä hetkellä mua stressaa autoilu. Ostin syyskuussa auton töihin kulkua varten ja nyt siitä on vain päänvaivaa. Auton ovet ja jäässä ja sinne ei pääse sisälle. Tänään pääsin vänkärin puolelta. Huomenna ovet on kuintenkin taas jäässä ja saan miettiä että miten pääsen sisälle. Jos en pääse sisälle niin siitä ei auta muutakuin tilata taksi ja mennä sillä kun julksia kulkee niin huonosti. Muutenkin pelkään autoilua. Mua pelottaa ajaa sillä aamulla ja illlalla kotiin. Pelkään sitä kun nyt on liukasta. Perjantaina ja tänään itkin muutaman kyyneleen matkalla töihin ja töistä kotiin justiin tuon autoiluin takia. Mää niin inhoan sitä. 

Tää oli tälläine pitkä jutu. Mun oli pakko julkaista tää tälläisenään että jos se helpottaisi mun pelkoa jollakin tavalla. Kertokaahan miten te estätte sen että auton ovet ei jäädy kiinni. Oon laittanu silikoonia tiivisteisiin ja lukkosulaa lukkoon, mutta eipä oo auttanut asiaa ollenkaan.

maanantai, 9. lokakuu 2017

Syntymäpäivät mökillä

Tommi kysyi:  - Miksi ?

Vastasin: -  En tunne sieltä ketään.

- Sitten  sinä tutustut.

 - Mutta en tunne sieltä ketään.

 - Pelottaako sua mennä sinne?

- Pelottaa.

- Ei tarvitse pelätä.

Tomnmin kaverilla oli kolmekymmnetä vuotis syntymäpäivät Kalajoella. Minua jännitti ihan kamalasti mennä sinne. Olin puhunut siitä Tommillekkin. Puhuin siitä sille yhtenä iltana että jos en tulisikaan sinne. Menin sinne kuitenkin. 

Tommin kaverin sisko tuli hakemaan meitä sen miesystävän kanssa. Me noustiin autonkyytiin ja lähdettiin kohti Kalajokea. Minun ja Tommin lisäksi kyytiin nousi myös Niko. Se oli Tommin ja sen kaverin Tepon kaveri. Teppo siis täytti kolmekymmentä. Sillä Nikolla oli ollut syyhy aika vasta, mua pelotti että jos tarttuu sieltä ja siitä ku se tuli samlla kyytillä sinne. Toivottavasti se ei tarttunut.

Koko matkan ajan mua jännitti ihan kamalasti. Perille päästyä, nousin autosta ylös. Siinä mökin pihalla oli väkeä terassilla istumassa. Ne oli mua selvästi vanhempia. Teppo tuli meitä vastaa kuistin portaita alas. Tommi onnitteli sitä ensin. Niko sitten ja minä perässä. Mua jännitti ihan kamalasti. Ne muut ketkä istuivat siellä terassilla olivat Tepon sisaruksia ja niitten puolisoita. Mulle tarjottiin heti tuoli mihin istua. Istuin alas. Kohta tarjottiin boolia ja kakkua. Tommi haki mulle boolia kuppiin. Se oli aika vahvaa. En tosin itse sitä maistanut, mutta niin Tommi sanoi. Join sitä pari kuppia. Siellä oli tarjolla mansikka kakkua. Se oli tosi hyvää. Olisin voinut syödä vaikka koko kakun tai ottaa isompia palasia. Mutta en kehdannut. 

Siellä juotiin ja juteltiin. aluksi istuin hiljaa paikallani. En puhunut mitään. Vastasin jos multa kysyttiin jotakin, mutta en muuten puhunut mitään. Pojat ja muutaman sen Tepon siskoista osallistui peleihin. Siellä oli betangia, tikan heittoa ja mölkkkyä. Mää en osallistunut niihin. Jotenkni vain ei tehnyt mieli osallistua. Ja muutenkin mää oon huono hävijäjä niin mua ois hävettäny turhautua siellä jos olisin hävinnyt kokonaan.  Istuin siellä kuistilla sen Tepon tyttökaverin ja kahden miehen kanssa. Ne miehet oli sen Tepon sisarusten puolisoita ja mua paljon vanhempia. Yli kaksikymmentä vuotta. Olin muuten nuorin koko porukasta. Kuuntelin kun ne puhu. Sitten alkoholi oli kerennyt vaikuttaa ja uskaltauduin Puhumaan sen Tepon tyttökaverin Johannan Kanssa. Ei me puhuttu paljoa, muutama sana vain. Se oli niin kännissä että se tajus varmaan jotaikin asioita väärin enkä jaksanut enään selittää sille uudestaan ja uudestaan. 

Pojat meni saunaan niin jäin terasiille istumaan sen siskojen ja tyttöystävän kanssa. Puhuin jonkun verran sen siskon kanssa tommista. Ne uteli missä ollaan tavattu ja miten kolhatiko heti vai pikku hiljaa. Puhuttiin myös vähän lastenhoidosta. Sen toinen sisko oli perhepäivähoitaja ja se hoiti kotona lapsia.  Sitten pojat utli saunasta ja paistettiin makkaraa. Siinä vaiheessa jo rupes väki olemaan kännissä. Kaikki  paitsi ne vanhemmat  yli kolmekymmentä vuotiaat, lukuun ottamatta kahta miestä jotka olivat jo neljänkymmenen tienoilla. Ilta loppui siihen kun Tepon tyttökaveri Johanna meni yläkertaan. Me luultiin että se meni nukkumaan, ku se oli niin päissään. Me kuitenkin juteltiin siinä vähän aikaa siinä alakerrassa. Tai mää kuuntelin kun muut jutteli joistakin sellaisista ihmisistä joita en tuntenut ollenkaan enkä edes tiennyt niitä. Jonkun ajan päästä se Johanna huusi sitä Teppoa sinne ylös ja se alkoi itkemään. Kohta se teppo tuli sanomaan että meidän pitäs lähtä kotiin päin. Me lähdettiin sitten kotiin päin. Me olitiin Tommin kans kotona kolmen aikaan.  Mulla oli vähän huono olo. Se booli oli tehnyt tehtävänsä, mutta ei kuitenkaan tarvinnut oksentaa, vaikka oksettikin. Me syötiin iltapalaa ja ruvettiin nukkumaan. 

 

lauantai, 30. syyskuu 2017

Herkillä

Mä pääsin töihin viidentoista kilometrin päästä mun kotoa. Se on vaan kolmen kuukauden pesti, mutta on se jotakin. Ja sitä varten piti ostaa auto. 

Sununutaina kyselin äitin puolen sukulaisa auttamaan auton etsinnässä. Ensin kysyin Esaa, mutta se sanoi että se ei lähe toisen puolesta Sen äänen sävykin oli jotenkin sellainen kylmä ja ilkeä. Se käski mun koittaa keksiä jotakin. Mulla tuli paha mieli siitä, mutta sen puhelun ajan yritin olla mahdollisimman samanlainen kuin olisin normaalistikkin ollut. Mää oon jotenkin ollut hirveen herkillä nyt viimepäivät. 

Äiti käski sitten kysyä Heikkiä, mun enoa. Mää sitten soitin sille ja kysyin sitä. Se suostui. Äitin mielestä ei ollut hyvä asia jos oisin iskää kysyny. Iskä ei kuulemma osaa ostaa autoja. Mää uskoin äitiä. Se sai mut jotenkin tekemään niin kuin se halus. Nyt mua kaduttaa kun en kysyny iskää kattomaan sitä autoa mun kanssa. Heikin kanssa käytiin parissa liikkeessä ja yhessä koe ajettiin ja ostettiin sitten se auto, Ensimmäinen mitä sen kanssa katottiin. Se oli yli mun budjetin. Se lainas mulle sitten rahaa. Tai se aiko laittaa mun tilille ne. Se oli kauheen hätänen kattomaan niitä autoja.  Mua rupes kaduttaan heti kun olin allekirjottanut sen sopimuksen. Mua niin kaduttaa se. Kotiin tullesa en saanut kolmos vaihdetta päälle. Joten ajoin kakkosvaihteella neljää kymppiä. En tajua miten se ei menny päälle.  Mua kai jännitti se ajaminen sillä. Se on kuitenkin mun auto. Ja kallis sellainen olikin. Mää maksan sitä velkaa sille Heikille pari vuotta. Sen aikana se pitää saada maksettua sille.  No mää sitten itkin kotona sitä kun olin ostanu auton. Mää itkin sitten koko illan. Niin kuin eilenkin.

Eilen Tommi oli jättäny mulle karkkeja piiloon nalle puhin taakse. Ne mää söin eilen kun mulla oli se paha mieli sen puhelun jälkeen. Nyt mää kaipaisin jotakin tunne syömistä. Tommin kanssa viestiteltiin vähän aikaa ja vähän aikaa se helpotti, mutta sitten sen viestittelyn jälkeen mulla tuli taas paha mieli. Mää oon vaan niin herkillä.  Joka asiaa itkettää. En tiiä miks. Vähän aikaa päivästä on parempi mieli ja sitten taas kaikki muuttuu itkemiseen. MIkähän mullakin on. Isot muutokset varmaan pelottaa. 

Mua kyllä pelottaa mennä töihin sinne kun kaikki on taas ihan erilaista. Työkaverit on erilaisia ja lapset. Onkohan ne kaiheen ilkeitä mulle ensimmäisinä päivinä. Ne ainakin testaa mua pari viikkoa. Siitä oon ihan varma. 

Yks niistä mun kouluaikaisista kiusaajista oli töissä siellä automyymälässä. Anette. Se näki mut siellä. Mää niin inhoan sitä. Se on niin sellanen häijy ihminen. Se hymyilikin sillä lailla ivallisesti siinä kun Heikki kysyi siltä automyyjää. Onneksi se ei ollut siellä enään sitten kun tultiin takaisin sieltä koeajolta.  Voi että mä vihaan sitä ihmistä. Toivottavasti mun ei tarvi asioida enään sen kanssa .

Huomenna oon menossa kokovartalo hierontaan rentoutumaan. Jospa mun oli sitten helpottuisi. Rauhoittuisin ja rentoutuisin. Mulla onkin niskat ja jalat aika jumissa. Se tulee siis tarpeeseen. 

  • Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää

    Ujo ihminen on kuin sulkeutunut arkun kansi