maanantai, 9. lokakuu 2017

Syntymäpäivät mökillä

Tommi kysyi:  - Miksi ?

Vastasin: -  En tunne sieltä ketään.

- Sitten  sinä tutustut.

 - Mutta en tunne sieltä ketään.

 - Pelottaako sua mennä sinne?

- Pelottaa.

- Ei tarvitse pelätä.

Tomnmin kaverilla oli kolmekymmnetä vuotis syntymäpäivät Kalajoella. Minua jännitti ihan kamalasti mennä sinne. Olin puhunut siitä Tommillekkin. Puhuin siitä sille yhtenä iltana että jos en tulisikaan sinne. Menin sinne kuitenkin. 

Tommin kaverin sisko tuli hakemaan meitä sen miesystävän kanssa. Me noustiin autonkyytiin ja lähdettiin kohti Kalajokea. Minun ja Tommin lisäksi kyytiin nousi myös Niko. Se oli Tommin ja sen kaverin Tepon kaveri. Teppo siis täytti kolmekymmentä. Sillä Nikolla oli ollut syyhy aika vasta, mua pelotti että jos tarttuu sieltä ja siitä ku se tuli samlla kyytillä sinne. Toivottavasti se ei tarttunut.

Koko matkan ajan mua jännitti ihan kamalasti. Perille päästyä, nousin autosta ylös. Siinä mökin pihalla oli väkeä terassilla istumassa. Ne oli mua selvästi vanhempia. Teppo tuli meitä vastaa kuistin portaita alas. Tommi onnitteli sitä ensin. Niko sitten ja minä perässä. Mua jännitti ihan kamalasti. Ne muut ketkä istuivat siellä terassilla olivat Tepon sisaruksia ja niitten puolisoita. Mulle tarjottiin heti tuoli mihin istua. Istuin alas. Kohta tarjottiin boolia ja kakkua. Tommi haki mulle boolia kuppiin. Se oli aika vahvaa. En tosin itse sitä maistanut, mutta niin Tommi sanoi. Join sitä pari kuppia. Siellä oli tarjolla mansikka kakkua. Se oli tosi hyvää. Olisin voinut syödä vaikka koko kakun tai ottaa isompia palasia. Mutta en kehdannut. 

Siellä juotiin ja juteltiin. aluksi istuin hiljaa paikallani. En puhunut mitään. Vastasin jos multa kysyttiin jotakin, mutta en muuten puhunut mitään. Pojat ja muutaman sen Tepon siskoista osallistui peleihin. Siellä oli betangia, tikan heittoa ja mölkkkyä. Mää en osallistunut niihin. Jotenkni vain ei tehnyt mieli osallistua. Ja muutenkin mää oon huono hävijäjä niin mua ois hävettäny turhautua siellä jos olisin hävinnyt kokonaan.  Istuin siellä kuistilla sen Tepon tyttökaverin ja kahden miehen kanssa. Ne miehet oli sen Tepon sisarusten puolisoita ja mua paljon vanhempia. Yli kaksikymmentä vuotta. Olin muuten nuorin koko porukasta. Kuuntelin kun ne puhu. Sitten alkoholi oli kerennyt vaikuttaa ja uskaltauduin Puhumaan sen Tepon tyttökaverin Johannan Kanssa. Ei me puhuttu paljoa, muutama sana vain. Se oli niin kännissä että se tajus varmaan jotaikin asioita väärin enkä jaksanut enään selittää sille uudestaan ja uudestaan. 

Pojat meni saunaan niin jäin terasiille istumaan sen siskojen ja tyttöystävän kanssa. Puhuin jonkun verran sen siskon kanssa tommista. Ne uteli missä ollaan tavattu ja miten kolhatiko heti vai pikku hiljaa. Puhuttiin myös vähän lastenhoidosta. Sen toinen sisko oli perhepäivähoitaja ja se hoiti kotona lapsia.  Sitten pojat utli saunasta ja paistettiin makkaraa. Siinä vaiheessa jo rupes väki olemaan kännissä. Kaikki  paitsi ne vanhemmat  yli kolmekymmentä vuotiaat, lukuun ottamatta kahta miestä jotka olivat jo neljänkymmenen tienoilla. Ilta loppui siihen kun Tepon tyttökaveri Johanna meni yläkertaan. Me luultiin että se meni nukkumaan, ku se oli niin päissään. Me kuitenkin juteltiin siinä vähän aikaa siinä alakerrassa. Tai mää kuuntelin kun muut jutteli joistakin sellaisista ihmisistä joita en tuntenut ollenkaan enkä edes tiennyt niitä. Jonkun ajan päästä se Johanna huusi sitä Teppoa sinne ylös ja se alkoi itkemään. Kohta se teppo tuli sanomaan että meidän pitäs lähtä kotiin päin. Me lähdettiin sitten kotiin päin. Me olitiin Tommin kans kotona kolmen aikaan.  Mulla oli vähän huono olo. Se booli oli tehnyt tehtävänsä, mutta ei kuitenkaan tarvinnut oksentaa, vaikka oksettikin. Me syötiin iltapalaa ja ruvettiin nukkumaan. 

 

lauantai, 30. syyskuu 2017

Herkillä

Mä pääsin töihin viidentoista kilometrin päästä mun kotoa. Se on vaan kolmen kuukauden pesti, mutta on se jotakin. Ja sitä varten piti ostaa auto. 

Sununutaina kyselin äitin puolen sukulaisa auttamaan auton etsinnässä. Ensin kysyin Esaa, mutta se sanoi että se ei lähe toisen puolesta Sen äänen sävykin oli jotenkin sellainen kylmä ja ilkeä. Se käski mun koittaa keksiä jotakin. Mulla tuli paha mieli siitä, mutta sen puhelun ajan yritin olla mahdollisimman samanlainen kuin olisin normaalistikkin ollut. Mää oon jotenkin ollut hirveen herkillä nyt viimepäivät. 

Äiti käski sitten kysyä Heikkiä, mun enoa. Mää sitten soitin sille ja kysyin sitä. Se suostui. Äitin mielestä ei ollut hyvä asia jos oisin iskää kysyny. Iskä ei kuulemma osaa ostaa autoja. Mää uskoin äitiä. Se sai mut jotenkin tekemään niin kuin se halus. Nyt mua kaduttaa kun en kysyny iskää kattomaan sitä autoa mun kanssa. Heikin kanssa käytiin parissa liikkeessä ja yhessä koe ajettiin ja ostettiin sitten se auto, Ensimmäinen mitä sen kanssa katottiin. Se oli yli mun budjetin. Se lainas mulle sitten rahaa. Tai se aiko laittaa mun tilille ne. Se oli kauheen hätänen kattomaan niitä autoja.  Mua rupes kaduttaan heti kun olin allekirjottanut sen sopimuksen. Mua niin kaduttaa se. Kotiin tullesa en saanut kolmos vaihdetta päälle. Joten ajoin kakkosvaihteella neljää kymppiä. En tajua miten se ei menny päälle.  Mua kai jännitti se ajaminen sillä. Se on kuitenkin mun auto. Ja kallis sellainen olikin. Mää maksan sitä velkaa sille Heikille pari vuotta. Sen aikana se pitää saada maksettua sille.  No mää sitten itkin kotona sitä kun olin ostanu auton. Mää itkin sitten koko illan. Niin kuin eilenkin.

Eilen Tommi oli jättäny mulle karkkeja piiloon nalle puhin taakse. Ne mää söin eilen kun mulla oli se paha mieli sen puhelun jälkeen. Nyt mää kaipaisin jotakin tunne syömistä. Tommin kanssa viestiteltiin vähän aikaa ja vähän aikaa se helpotti, mutta sitten sen viestittelyn jälkeen mulla tuli taas paha mieli. Mää oon vaan niin herkillä.  Joka asiaa itkettää. En tiiä miks. Vähän aikaa päivästä on parempi mieli ja sitten taas kaikki muuttuu itkemiseen. MIkähän mullakin on. Isot muutokset varmaan pelottaa. 

Mua kyllä pelottaa mennä töihin sinne kun kaikki on taas ihan erilaista. Työkaverit on erilaisia ja lapset. Onkohan ne kaiheen ilkeitä mulle ensimmäisinä päivinä. Ne ainakin testaa mua pari viikkoa. Siitä oon ihan varma. 

Yks niistä mun kouluaikaisista kiusaajista oli töissä siellä automyymälässä. Anette. Se näki mut siellä. Mää niin inhoan sitä. Se on niin sellanen häijy ihminen. Se hymyilikin sillä lailla ivallisesti siinä kun Heikki kysyi siltä automyyjää. Onneksi se ei ollut siellä enään sitten kun tultiin takaisin sieltä koeajolta.  Voi että mä vihaan sitä ihmistä. Toivottavasti mun ei tarvi asioida enään sen kanssa .

Huomenna oon menossa kokovartalo hierontaan rentoutumaan. Jospa mun oli sitten helpottuisi. Rauhoittuisin ja rentoutuisin. Mulla onkin niskat ja jalat aika jumissa. Se tulee siis tarpeeseen. 

sunnuntai, 24. syyskuu 2017

Anna osa huolistasi pois

Älä pelkää 

Älä pelkää

Sinä et pääse putoamaan

Rakastettu on oikea nimesi 

Ja tulee nimenäsi olemaan

Kiusaaminen ei tule koskaan loppumaan. Siitä tulee vaan pahempaa kuin mitä se oli minun aikanani. Minun aikaan eivoitu kiusata somessa tai watsapissa. Nykyisillä lapsilla on monta eri kanavaa kiusata. Se on kiusatulle lapselle todellakova paikka. Pikkuinen minä en olisi kestänyt sitä. Lapsuus on julmaa aikaa. Lapset ovat julmia toisiaan kohtaan.Kiusaamisen kanssa ei kannata jäädä yksin. Siitä on hyvä kertoa jollekkin. Omasta kokemuksestani voin sen sanoa. Se on todella vaikeaa mutta kannattaa. Se parantaa omaa oloa, vaikka se ei siltä heti tuntuisikaan. Toiset löytävät voimaa eri asioista. Ei kannata jäädä pelkäämään. Vaan kannattaa lähteä hakemaan tukea. Se aika olla kiusattuna on todella raskasta ja voimia vieviä. Joka päivä saa pelätä mitä tänään tapahtuu. MItä minulle sanotaan, joudunko olemaan yksin, lyödäänkö minua, pelottaa.

Toivottavasti kaikki kiusaamisen kohteeksi joutuneet ja tulevaisuudessa joutuvat muistavat että he ovat joillekkin todella tärkeitä. Tärkeimpiä kuin kukaan muu. Joku rakastaa sinua. Joku kaipaa sinua. Joku välittää sinusta. Joku kaipaa sinua. Jollekkin olet koko maailma.

Me käytiin tommin kanssa kaupassa.Yksi mun ala-aste aikainen kiusaaja ajoi autlla niin että me nähtiin se. Mä' sanoin tommille että se oli yks niistä joka kiusas mua ala-asteella. Tommi silitti vähän mun kättä. Musta tuntui hyvältä kun sain sanottua sen. Ehkä se tarkoittaa sitä että alan pikku hiljaa alkaa kunnolla käsittelmään sitä asiaa. Sen  näkeminen sai minussa tuntemaan inhoa ja pelkoa. Mua ihotti nähä se ja pelottikin vaikka näin sen vain auton ikkunoiden sisäpuolelta. Mutta siltikin. Mää oon nähny sen nyt tämän kesän aikana pari kertaa autossa. Kummallakin kerralla sillä on ollut eri auto käytössä. Se saa varmaan sen isän autoliikkeestä autoja ainaku se haluaa. Niin se on aina saanut kaiken mitä se on halunnut sen isältä. Se kustantaa varmaan kaiken sille. Se on päässyt töihin sen isän autoliikkeeseen asiakaspalvelijaksi. Tietenkin sen isän kautta. Muuten se ois varmaan työtön luuseri. Mutta sne itsetunto ei kestäis sitä. Se on niin pinnallinen itsekeskeinen kusipää ku olla ja voi.

Voi että miten ihanalta tuntui sanoa tuo äskeinen. Jotenkin se helpotti omaa olo kun sain haukkua sitä. Vaikka eihän se tiettenkään oikein ole, mutta jotenkin se vain helpotti omaa oloani. Kostaminen ei ole koskaan hyvä vaihtoehto mihinkään asiaan se saa vain lisää tuhoa aikaan. Vaikkakin kostaminen tuntuu siinä hetkessä oikealta. Oikeutetulta.  Kiusaamisen kokemusksesta on vaikea päästä irti. Se on seurannut mua tähän asti ja tulee seuraamaan mua koko mun loppu elämän ajan niin kuin kaikia muitakin joita on kiusattu.

 

Jätin ikkunan auki

tuoksusa mullan ja maan

vielä hetken järvellä vilkuu tähti ja valkea maa

kun on riisuttu kaikki

ihmeen hyvä minun on

eipä tarvitse mitään

mies tarpeeton

minä leijun ja vajoan unessani

näin kiven valkoisen

tuuulessa leijuvat verhot

ja sinun äänesi kuulen sen

 - Juha tapio rakastettu - 

 

keskiviikko, 20. syyskuu 2017

Eveliina

Mulla on haavat auki

Yksin kerta voi tappaa

Eveliina, sitä ihmistä pidin yhteen aikaan parhaana kaverinani ala-asteella. Mutta sitä se ei todellakaan ollut.  Olen monesti miettinyt tilanteita missä minua kiusattiin ala-asteella. Olen tullut siihen tulokseen että on monia tilanteita missä Eveliina yllyttää Emmaa kiusaamaan minua. 

Joka vuosi kouluissa järjestettiin koulujen väliset jalkapallo pelit. Ne pelattiin selllaisella koululla, minne oli aika paljon matkaa. Enkä olisi uskaltanut lähteä sinne asti yksin pyöräilemään.  Kysyin Eveliinalta että mentäisiinkö yhtä matkaa. Eveliina sanoi että se menee Emman kanssa ja käski kysyä siltä. En halunnut mennä Emman, Katariinan ja Aneten kanssa yhtä matkaa sinne. Eveliina sanoi Emmalle että Johannalla on sulle asiaa. Mää menin sitten sen pulpetin luokse ja kysyin että saanko tulla niitten kanssa yhtä matkaa. Emma lupasi. Sovittiin että nähään siinä hevos tallin pihalla. Musta tuntui että kaikki pojat katsoivat mua sillolin kun menin Emman luokse kysymään sitä asiaa.  Mua pelottikin kysyä. 

No seuraava päivä koitti. Aloin edellis iltana oksentamaan. Tulin sairaaksi. Tätä tautia olin sairastanut kolmosluokalta lähtien. Olin oksennus taudissa kerran kuukaudessa ja se kesti vain sen yhden päivän ajan. Kukaan muu meidän perheestä ei siihen sairastunut koskaan. Minä vaain. Tällä kertaa tiesin sen johtuvan siitä etten halunnut mennä Emman, Katariinan ja Aneten kanssa samaa matkaa sinne. Oishan siinä ollu Eveliina mukana, mutta se ei ois siinä auttanut mitään. Se ois kuitenkin vain yllyttänyt Emmaa kiusaamaan mua. 

Aamulla soitin Eveliinalla ja pyysin sitä soittamaan Anetelle että mää en tuukkaan siihen tallin pihalle siihen aikaan kun sovittiin. Kaippa se Eveliina sitten soitti sille. Mää oisin voinu itekkin soittaa sille, mutta en halunnut enkä uskaltanu. 

Mähatauti parantui sen päivän aikana ja seuraavana päivänä menin sitten normaalisti kouluun.  

Kuudella luokalla meillä oli luokan siivouspäivä. Tytöt pyyhkivät pulpettaja ja pojat kantoivat pulpettaja uudesta koulusta vanhalle puolelle. Aluksi Emma huitoi Anetan kanssa mua niillä luutuilla. Ne lopetti sen aina kun opettaja kävi katsomassa sitä että miten meillä siellä menee. Eveliinakin aloitti huitomaan mua sillä sen luutulla kun Emma ja Anette oli lopettanut. Mää sitten huidoin Eveliinaa takaisin ja juuri sillä samalla hetkellä opettaja tuli siihen luokan ovelle ja komensi mua lopettamaan sen. Mää lopetin sen sitten.  Eveliina yritti sen tapahtuman jälkeen yllyttää Emmaa jatkamaan mun kiusaamista. Emma ei kuitenkaan jostain syystä ajtkanut sitä enään. 

Ylä-asteella olin samalla kotitalouden tunnilla Emman kanssa. Eveliina oli viereissä luokassa. Välitunniilla puhuin Jaanan kanssa. Eveliinakin tuli käväseen siinä. Se tuli mukamas vahingossa lyömään mua. Se katseli siinä aluksi ympärilleen ja sitten tuli siihen. Heti kun se oli lyönyt mua se Naureskeli siinä ja meni kertomaan Emmalla että se löi mua. Emma nauroi siinä sen kanssa ilkeällä naurullaan. 

On paljon muitakin tilanteita mitä on tapahtunut. En tajua miten oon voinu pitää Eveliinaa mun kaverin silloin. Aikuisena olen tajunnut ettei mulla ollui oikeita kavereita koulussa. Ylä-asteella ja ammattikoulussa Jaana ainakin oli, mutta muista en niin tiiä.  Määhän olin aina se viimeinen valinta. Mua ei ois haluttu ottaa mukaan.  Mää pidin sellaista ihmistä mun kaverina joka halus satuttaa mua. Tai se halus että joku toinen satuttaa mua. Se ei itse uskaltanut, vaikka samallalailla se sattui.  Muhun sattui todella paljon. 

 

 

maanantai, 18. syyskuu 2017

Uusi työ kaduttaa

Sain taas uuden osa-aikaisen työpaikan avustajana näkövammaiselle naiselle.  Sitten kun olin allekirjoittanut sen sopimuksen niin mua rupes kaduttamaan. Mulla ei olisi yhtään ainuttakaan vapaa päivää viikossa. Toisella olen arkipäivisin ja toisella viikonloppuisin. Mää tuun polttamaan itteni niin loppuun. Tää uudempi sopimus on vieläpä vakituinen. Onhan siinä omat hyvät puolensa, mutta tuun polttamaan itteni loppuun aivan varmasti. 

Tää uus asiakas ei vaikuttuna niin mukavalta kuin tää mun toinen asiakas. Mää yritin jutella, mutta juttua ei niin paljoa tullut kuin sen toisen kanssa. Ne on vieläpä sisaruksia. Ne on kuin yö ja päivä.  Ensimmäinen päivä ei ainakaan ollut mitenkään mukava. Heti kun laitoin sen työpaikan oven kiinni niin mua alko itkettämään. Sain onneksi pidettyä kyyneleet sisälläni. Kävin kaupassa ja kauppasta matkalla kotiin mulla oli jo ihan toden teolla vaikea pitää itseni kurissa. Onnistuin kuitenkin. Pirautin kyyneleitä vasta sitten kun olin astunut sisälle omaan kotiini. Mua niin kaduttaa se kun allekirjoitin sen sopimuksen. Mää oon niin tyhmä. En tajua miks mää suostuin siihen. Ainahan mää voin irtisanoutua ja olla karenssissa sitten. Tai voin koittaa saada sairaslomaa uupumukseen jos mulle sellanen tulee. Toivottavasti saisin joskus ihan oikein sellaien kunnollisen kokoaikaisen ja vakituisen työpaikan niin ei tarvitsisi tehä tuota enään. Mun pitää vaan koittaa kestää ja jaksaa. 

Mää en kerkiä nähä Tommiakaan, kun mun kaikki aika menee töissä. Meidän parisuhde tulee kärsimään siitä. Eiköhän me saada se kuitenkin jotenkin toimimaan. kaukosuhde on vaikea ja tää vaikeuttaa sitä entisestään, mutta meidän pitää vaan puhua toisillemme paljon ja antaa aikaa silloin kun sitä on. Ja ottaa yhteistä aikaa. Meidän kaikki suunnitelmat nyt kärsii ja niitä joudutaan siirtämään.

Perjantaina ois tarkoitus mennä Tommin ja Tiinan kanssa katsomaan Laura Voutilaista. Puhuin Tommille että kysyn Tiinaa. Kysyin Tiinaa mukaan tiistaina. Se vastas näin: Joo, pistetäänpä harkintaa! Oon nyt Raahessa, mutta ollaampa kuulolla.: )

Siitä viestistä osasin jotenkin päätellä ettei se oikein halua lähtä mun ja Tommin kans.  Aikaisemminkin kun oon kysyny sitä mun ja Tommin kans paistaan makkaraa ja luistelemaan niin se ei oo tullu. Se on aina keksiny jotakin muuta menoa aina silloin. 

Nyt se laittoin tänään sellaisen viestin jossa luki jotenkin näin: Koitetaanpa treffata silloni perjantaina paikan päällä. Olin yhdelle merille luvannut lähtä sen kanssa. Kerroin että olit kysellyt mukaan keikalla. Mutta palataan asiaan silloin perjantaina ja koitetaan treffata. :)

Se viesti oli vähän epämääräinen, mutta siitä sai sellaisen kuvan että se ei välttämättä haluais lähtä meidän kanssa sinne. Mutta jospa me kuitenkin nähtäis siellä. 

Lauantaina mulla ois vielä töitä. Näillänäkymin saan sunnuntain vapaaksi. Toivottavasti saankin niin kerkeän tommin kanssa olla vähän aikaa. 

  • Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää

    Ujo ihminen on kuin sulkeutunut arkun kansi