maanantai, 18. syyskuu 2017

Uusi työ kaduttaa

Sain taas uuden osa-aikaisen työpaikan avustajana näkövammaiselle naiselle.  Sitten kun olin allekirjoittanut sen sopimuksen niin mua rupes kaduttamaan. Mulla ei olisi yhtään ainuttakaan vapaa päivää viikossa. Toisella olen arkipäivisin ja toisella viikonloppuisin. Mää tuun polttamaan itteni niin loppuun. Tää uudempi sopimus on vieläpä vakituinen. Onhan siinä omat hyvät puolensa, mutta tuun polttamaan itteni loppuun aivan varmasti. 

Tää uus asiakas ei vaikuttuna niin mukavalta kuin tää mun toinen asiakas. Mää yritin jutella, mutta juttua ei niin paljoa tullut kuin sen toisen kanssa. Ne on vieläpä sisaruksia. Ne on kuin yö ja päivä.  Ensimmäinen päivä ei ainakaan ollut mitenkään mukava. Heti kun laitoin sen työpaikan oven kiinni niin mua alko itkettämään. Sain onneksi pidettyä kyyneleet sisälläni. Kävin kaupassa ja kauppasta matkalla kotiin mulla oli jo ihan toden teolla vaikea pitää itseni kurissa. Onnistuin kuitenkin. Pirautin kyyneleitä vasta sitten kun olin astunut sisälle omaan kotiini. Mua niin kaduttaa se kun allekirjoitin sen sopimuksen. Mää oon niin tyhmä. En tajua miks mää suostuin siihen. Ainahan mää voin irtisanoutua ja olla karenssissa sitten. Tai voin koittaa saada sairaslomaa uupumukseen jos mulle sellanen tulee. Toivottavasti saisin joskus ihan oikein sellaien kunnollisen kokoaikaisen ja vakituisen työpaikan niin ei tarvitsisi tehä tuota enään. Mun pitää vaan koittaa kestää ja jaksaa. 

Mää en kerkiä nähä Tommiakaan, kun mun kaikki aika menee töissä. Meidän parisuhde tulee kärsimään siitä. Eiköhän me saada se kuitenkin jotenkin toimimaan. kaukosuhde on vaikea ja tää vaikeuttaa sitä entisestään, mutta meidän pitää vaan puhua toisillemme paljon ja antaa aikaa silloin kun sitä on. Ja ottaa yhteistä aikaa. Meidän kaikki suunnitelmat nyt kärsii ja niitä joudutaan siirtämään.

Perjantaina ois tarkoitus mennä Tommin ja Tiinan kanssa katsomaan Laura Voutilaista. Puhuin Tommille että kysyn Tiinaa. Kysyin Tiinaa mukaan tiistaina. Se vastas näin: Joo, pistetäänpä harkintaa! Oon nyt Raahessa, mutta ollaampa kuulolla.: )

Siitä viestistä osasin jotenkin päätellä ettei se oikein halua lähtä mun ja Tommin kans.  Aikaisemminkin kun oon kysyny sitä mun ja Tommin kans paistaan makkaraa ja luistelemaan niin se ei oo tullu. Se on aina keksiny jotakin muuta menoa aina silloin. 

Nyt se laittoin tänään sellaisen viestin jossa luki jotenkin näin: Koitetaanpa treffata silloni perjantaina paikan päällä. Olin yhdelle merille luvannut lähtä sen kanssa. Kerroin että olit kysellyt mukaan keikalla. Mutta palataan asiaan silloin perjantaina ja koitetaan treffata. :)

Se viesti oli vähän epämääräinen, mutta siitä sai sellaisen kuvan että se ei välttämättä haluais lähtä meidän kanssa sinne. Mutta jospa me kuitenkin nähtäis siellä. 

Lauantaina mulla ois vielä töitä. Näillänäkymin saan sunnuntain vapaaksi. Toivottavasti saankin niin kerkeän tommin kanssa olla vähän aikaa. 

keskiviikko, 13. syyskuu 2017

Kyyneleitä

Kauheeta ajatella että oon ees kirjoittanut tälläisen jutun julkaistavaksi. Tää on niin henkilökohtainen.  Satuttava. 

Tommi oli mulla käymässä taas viikonlopun. Se tuli perjantaina ja lähti maanantai aamuna. ( silloin maanantaina se meni töihin. Eli tämä tapahtui kesällä.)

Lauantaina meillä oli ne Tommin kaverin synttärit siellä mökillä. Alku viikolla kävi yksi juttu. Sellainen juttu mikä sai mut pelkäämään yhtä asiaa. Sitä asiaa pelkäsin vielä viikkoja vielä sen jälkeenkin. Pelko siitä tulee aina silloin tällöin vieläkin mun mieleen.

Nimittäin hyväilyä. Alkuviikosta tiistaina Tommi oli mulla käymässä ja oli yötäkin. Me hyvälitiin toisiamme olohuoneen sohvalla leikkisästi. Me mentiin siitä sitten kamarin puolelle. Meillä oli alusvaatteet päällä. Me hyväiltiin siitä päältä. Tommin ote voimistui ja musta alkoi tuntua pahalta se. Mä sanoin sille sitten että ei noin lujaa. Se pyysi anteeksi ja kysyi saako jatkaa. Mä annoin sen jatkaa. Se jäi mun mieleen. Pelkäsin että se tekee uudestaankin niin lujaa. Mua pelotti. Mua pelotti että se ei lopeta sitä. Pelko oli turhaa. Tommi on herkkä ja se ei oo pakottanu mua kertaakaan. Eikä satuttanutkaan. Paitsi nyt tiistaina. 

 

Mää puhuin sille sitten perjantai iltana siitä. Kyselin siitä jotain että innostuiko se silloin siinä tilanteessa niin paljon. Se sanoi että innostui. Me itkettiin molemmat siinä sitten. Se kysyi multa että mitä mää pelkäsin. En osannut vastata silloin siinä tilanteessa mitään. Se kysyi että loukkasiko se mua seksuaalisesti. Siihen mää vastasin että et kai. 

Siitä oli kamalan vaikea puhua.  Molemmilla oli paha mieli. Tommi sanoi että olin koko viikon ollut vähän surullinen ja se kysyi että johtuiko se siitä. Sanoin että johtui. Se pyysi multa anteeksii muutamaan kertaan. Me siinä sitten halattiin ja lohdutettiin toisiamme. Tuli sellainen ettei tiennyt mitä oikein pitäisi sanoa. Me ei puhuttu sen jälkeen oikeastaan mitään. Me syötiin iltapala ja mentiin nukkumaan. Tommi piti mua kädestä kiinni. 

Muutama viikko tuon tapahtuman jälkeen me hyväiltiin taas. Me ei oltu hyväilty toisiamme muutamaan viikkoon. Tällä kertaa huosujen alta käsin. Mua pelotti. Mua pelotti että se laitaa sormensa sinne reikään. En uskaltanut  siinä tilanteessa sanoa siitä. Se ei laittanut sitä sormea sinne. En antanut sen kauan hyväillä kun siirsin sen käden pois sieltä.  Mua pelotti että se taas satuttaa mua. Vaikka se teki sen hellästi. Jälkeen päin se kyseli että miltä musta tuntui ja silitteli mua. 

Mun pitäs varmaan puhua sille siitä että mua pelottaa. Mun pitäs vaan puhua siitä sille. Puhua ja puhua. Kertoa miltä musta tuntuu. Vaikka selkä siihen päin jos en muuten. Vaikka ihan pilkkopimeässä niin ettei se nää mun kasvoja. Mua vaan pelottaa kertoakkin sille että mua pelottaa. Mutta mun on pakko sanoa siitä sille. Parisuhteessa pitää pysytyä puhumaan tuollaisesta. 

sunnuntai, 10. syyskuu 2017

Ensimmäinen oikea työpaikka part 3

Kesän jälkeen mentiin uusiin tiloihin. Mää olin siellä Tähtisessä. Siellä oli Laura ja Tiinakin.  Se sijaitsi asutus alueella noin kolme kilometriä keskustasta. Se oli pari talon toinen puoli. Sellainen kolmio. Piha oli aidattu ja pihalla oli leikki kaluja.       ( Pieni liukumäki, hiekkalaatikko ja leikkimökki) 

Ensimmäiset päivät olivat mukavia. Siellä oli silloin opiskelija kolme viikkoa. Tiina oli  vielä lomalla. Välillä jouduin vaihtamaan kesken päivän yksikköä. Se vähän ärsytti, mutta ei se niin kovasti haitannut. Otin sen liikunnan kautta. Mulla tuli välimatkaa siihen Tähteen neljäkilometriä sieltä Tähtisestä. Tähtisade oli siinä kilometrin päässä Tähtisestä. 

Tiina tuli töihin ja arki alkoi. Mää en saanut pitää aamupiirejä silloin kun Tiina oli töissä. Laura halusi aina pitää ne silloin. Silloinkun Tiina ei ollut töissä niin mää sain vain silloin pitää ne aamupiirit.  Joskus kuitenkin sain pitää myös silloin kuin Tiinakin oli töissä, mutta ne kerrat olivat harvinaisia.  

Syksyllä koitti vasu keskustelut. En saanut pitää yhtään keskustelua yksin. Aluksi halusin mennä Lauran mukaan keskusteluihin, mutta Laura ei halunnu mua sen mukaan. Se sanoi että sen on helpompi pitää ne yksin. Mää menin sitten Tiinan mukaan. Luulin että olisin vain yhdessä mukana kuuntelemassa, mutta sitten kävikin niin että olin parissa Tiinan mukana, enkä saanut pitää itse yhtään. Kerran Tiina sanoi Lauralle kun oli puhetta vasukeskusteluista että on varmaan parempi että Johanna on kuuntelemassa kaikissa vasuissa nyt syksyllä että hän ei tee yhtään yksin. Ajatus tuntui mukavalta aluksi, mutta olisin halunnut kokeilla myös pitää vasu keskustelun silloin syksyllä. Silloin mulla tuli sellainen olo ettei Tiina luottanut mun ammattitaitoon. Enhän mää nyt niin taitava ollut kuin se ja Laura, mutta olisin oppinut siinä kun olisin saanut tehdä. 

Koko syksyn ajan mää olin aina laittamassa sänkyjä ja vaihtamassa vaippoja. Tiina huiteli aina nukkumaan meno ajasta välipalaan asti jossakin. Oikeaan ruoka aikaan se ja Laura oli aina sisällä. Tiina kuulemma teki paperitöitä ja Laura teki ruokaa. Toinen niistä teki ihan oikeastikkin ruokaa, mutta toinen olisi voinut olla mun kanssa ulkona katsomassa lasten perään. En koskaan sanonut siitä ääneen kenellekkään. Pelkäsin että menettäisin työpaikkani jos puhuisin siitä. 

Syksyllä meillä oli myös lähihoitajaopiskelija Heli harjoittelussa viisi viikkoa. Se räppäsi paljon puhelintaa ja oli  mua kymmenen vuotta vanhempi. Se oli tosi mukava. Kerran mää ja Laura oltiin töissä ja oli se opiskelijakin. Me mentiin aika myöhään ulos. Laura oli ollut monta päivää pahalla tuulella. Mää jäin pukemaan sen opiskelijan kanssa loppuja lapsia. Laura olisi varmaan jäänyt sisälle, mutta kun mulla oli yksi lapsi pukemisen alla ja niin oli sillä opiskelijallakin niin sanoi Lauralla että se voi jo mennä ulos että tuun kohta perässä. Laura näytti happamalta. Se sanoikin mulle jotakin, mutta en tarkalleen muista mitä. No se meni sitten ulos. Se opiskelija kysyi multa sitten että jäänkö mää tekemään sitä ruokaa jos se menee ulos. Mää vastasin sille että joo. Laura tuli siihen sisälle ja sanoi että se tulee tekemään ruokaa mää olin jo tekemässä sitä. Mää sanoi sitten sille että jos mää teen sen nyt ja laitan sängyt. Se opiskelija oli siinä silloin vielä pukemassa vaatteita. Laura vaan sanoi aha ja näytti niin tympääntyneeltä ku vaan voi olla. Se oli ollut mulle monta päivää tyly ja ilkeä. Mää en tajua miksi. Se vaan oli. 

No päiväuni aikaan se sitten pahoitteli sitä sen käytöstä. Se sanoi että sillä on stressiä. Mää sanoin että ei se mitään. Vaikka mulla oli oikeasti paha mieli siitä tapahtuneesta. Mutta työpaikalla ei voi ruveta tappelemaan. Enkä olisi kehdannut sanoa sille mitään vastaankaan. Ja se opiskelijakin oli siinä. Mää ajattelin olla järkevä siinä tilanteessa ja antaa asian olla. 

Syksyllä kun kerran menin kahvipyötää Tiinan ja Lauran kanssa en kokenut oloani tervetulleeksi. Laura hiljeni ja niin Tiinakin. En ollut aikaisemmin mennyt niitten kanssa kahvipyötään. Olin lasten kanssa kahvitunnillakin kun en juonut kahvia. Yleensä ne juorusi jotakin siinä tauolla.  Lauran ilmekkin muuttui siinä kun menin siihen istumaan. Se ilmapiirikin muuttui hyytävän kylmäksi. Aistin sen. En ollut toivottu kahvipyödän ääreen. Istuin siinä kuitenkin jonkun aikaa. Lähdin sitten lasten pariin leikkimään, kun en ollut kaivattu. Heti kun olin lähtenyt pöydästä he alkoivat juttelemaan keskenään jostakin. Yritin sivukorvalla kuunnella, mutta olin sen verran kaukana etten kuullut mistä he puhuivat. 

Syksyn aikana huomasin ettei minulle kerrottu kaikkia asioita. Monesti oli sellaisia tilanteita etten tiennyt mitään siitä mistä vanhemmat puhuivat tai viikkoohjelmaa oli muutettu enkä tiennyt siitä mitään. Mää vaan kelpasin vaippojen vaihtoon ja sänkyjen laittoon ja ulkoilun ajaksi vahtimaan lapsia. Muuten musta tuntui roskalta, joka oli tiellä.

Kerran kuulin Lauran sanovan Tiinalle roskista. Olin unohtanut vielä edelllisenä päivänä roskat ulkoa. Laura sanoi vain Tiinalla että joka paikka oli täynnä roskia kun se tuli töihin. Tiina sitten huusi mulle vessasta että olinko unohtanut viedä roskat roskiin. Sanoin että vein mää täältä sisältä kaikki roskat. Se sitten sanoi että et ulkoa. Mää vaan vastasin aijaa se tais unohtua. 

Yhden kerran juuri siihen aikaan kun Laura oli tyly mulle ne meni Tiinan kanssa laittamaan yhdessä sänkyjä. Normaalisti ne ei tehnyt sitä. Ne yleensä jutteli siihen aikaan keittiössä. Tuli hiljaisuus. En kuullut heidän puhetta. Yritin kuunnella, mutta mitään ei kuulunut ei edes sänkyjen laiton ääntä. Mulla tuli sellainen paha tunne että ne puhuu musta nyt paskaa. Ne ei koskaan vaihtanu vaippoja tai laittanu sänkyjä. Joten se paha tunne vain tuli ja se hilajaisuus siellä huoneessa. Se oli sen paskan puhumisen merkki. 

keväällä mä jouduin vaihtamaan yksikköä. Tiina sanoi että jokaisessa paikassa missä on kolme hoitajaa pitää yhden hoitajan olla lähihoitaja. Tähtisateessa kukaan ei ollut lähihoitaja.  Tähtikseen palkattiin määräaikainen hoitaja ja mä vaihdoin Tähteen. Luulen että syynä oli henkilökohtaiset syyt. Laura ei pitänyt musta, eikä varmaan Tiinakaan. Sellainen tunne mulla oli.

Mua jännitti vaihtaa sitä yksikköä, mutta se osottautuikin paremmaksi paikaksi. Mut otettiin paremmin huomioon. Kahvipöydässkin mulla oli tervetullut olo. Mää juttelinkin niille työkavereille paljon kaikeista. Siellä oli Tiinan äiti Birre ja Miia mun työpareina. Musta oli mukava mennä töihin. Mun ei tarvinnut vaihtaa yksi vaippoja eikä aina laittaa sänkyjä. Mut otettiin tasavertaisena työntekijänä. Siellä kaikki teki tasapuolisesti kaikkea. Mää olin kesän siellä sitten. 

Kesällä niillä tuli viisi vakituista paikkaa auki. Mulle oli luvattu silloin kun allekirjoitin kesän ajaksi työsopimuksen että syksyllä mut vakinnaistettaisiin. Mää olin ihan innoissani siitä. Mää laitoin hakemuksen ja luulin että mut valitaan. Mää pääsin sinne haastatteluun. Mää olin ihan innoissani. Mullekkun oli luvattu että mut vakinnaistetaan. Suullisesti sovitun asian pitäisi olla yhtä pitävä kuin kirjallisestikkin sovittu. Luotin niihin. Kävin haastettalussa.  Mulle aiottiin ilmoittaa asiasta parin viikon kuluessa.

Mua kehuttiin siinä haastattelussa että mulla oli hyviä vastauksia ja mun käsi laukkuakin kehuttiin. Mulle sanottiin että joka tapauksessa mulla jatkuu työt sinne asti mihin mulla oli sopimus kirjoitettuna. En tajunnut siinä tilanteessa että se tarkoitti sitä että en tule valituksi. Mua ei yleensä kehuttu siellä. Kerran oli kehuttu silloin ensimmäisellä viikolla Tiina sanoi että lapset tykkäävät musta. Muuta kehuja en oo kuullu. 

Olin kesälomalla Helsingissä kun sai Tiinalta viestin puhelimeen. Ajattelin että siinä kerrotaan että mut on valittu vakituiseen pestiin.  Viestissä luki: 

Heippa Johanna! Töiden jatkuminen elokuun jälkeen on vielä epävarmaa. Ajateltiin että sun paikka olis Tähdessä jos saadaan ottaa sinne kolmelle hoitajalle lapset. Ilmoitellaan heti kun tiedetään. T. Piia ja Tiina

Mulla tuli siitä pahamieli. Miten mää en ollut tajunnut, että en pääse sinne. Mummukin sanoi että se on kuullut jotakin sellaista että sellaiset jotka ovat jo valmiina töissä siellä eivät pääse vakituisiksi, koska ne on hyviä sijaisia. Musta tuntu niin pahalta. Musta tuntui että koko reissu meni pilalle siitä viestistä. Mää olin silloin äitin kanssa siellä reissussa ja se sanoi että ei se varmaan kovin hyvä työpaikka ollutkaan että tulee vielä paljon parempiakin paikkoja. Se oli varmaan huomannut sen ahdistuksen. Mulla aina joskus oli sellaisia ahdistus kausia, jotka johtuivat töistä. Mää en tajunnu ettei mulle voitu suoraan siinä viestissä ilmoittaa, että en tullut valituksi vakituiseen paikaan, vaan se ilmoitettiin epämääräisesti. Vaikka tajusin mitä siinä viestissä mulle viestitettiin rivienkin välistä. Ne ois voinu vaan suoraan ilmoittaa siitä eikä laittaa tollasta viestiä. 

Elokuun loppu koitti. Mää olin hakenut lastenhoitajaksi yhteen perheeseen ja pääsin sinne työhaastatteluun. Kun olin lähdössä sinne niin Tiina juoksi mun perään ulos ja sanoi että niillä on tarjota mulle töitä vielä jouluun asti. Mää kävin siellä haastattelussa ja seuraavalla viikolla mulle ilmoitettiin etten tullut valituksi. Tiina kysyi sillä samalla viikolla että miten mulle kävi. Sanoin että en päässyt. Se sanoi sitten että kirjoitetaan sulle sopimus täällä jouluun asti ja katsotaan jatko sitten. Varmasti sulla on myös töitä joulun jälkeenkin. 

Me sitten kirjoitettiin mulle sopimus marraskuun loppuun asti. Mää vaihtelin yksikkö milloin mihinkin. Ne oli avannut neljännenkin paikan. Sen paikan nimi oli Tähtikulma. Siellä niillä oli pupujakin, mitä lapset saivat aina vuorotellen käydä ruokkimassa. Viimeisen kolmen kuukauden aikana mua ei enään kiinnostanut oikeen tehdä töitä siellä. Jotenkin musta vaan tutui siltä että mulle ei ollut paikkaa siellä. Mua pompoteltiin paikasta toiseen. Tähteenkin oli tullut uusi työntekijä. Tää uusi työntekijä ei oikein tuntunut pitävät musta. Joskus kun yritin puhua sille jostakin niin kuin Miialle ja Birrelle niitä tää uus työntekijä Mirva ei oikeen kuunnellut mua. Mirva puhui musta paskaa Birrelle. Tiesin sen. Koska kerran kun Mirvan olisi pitänyt olla pitempään töissä niin se aattelie että se pääseen lähtemään ennen mua kotiin. Mää olin välivuorssa silloin ja se illassa. ( Meillä vuoro tosin loppui samaan aikaan. )  Mää sanoi että eiku sillä on ilta ja lähin kotiin. Niin seuraavana päivänä kun tulin töihin välivuoroon niin Birre sanoi että jos loppuu samaan aikaan niin välivuorolainen on silloin pitempään töissä. 

Viimeiset viikot kuluivat hitaasti. Hoidossa laulettiin jo joululauluja. Kysyin Tiinalta viikko ennen mun sopimuksen loppumista siitä että miten mulla jatkuu työt joulun jälkeen. Se sanoi että meillä ei oo tarjota sulle töitä. Ne oli palkannu yhden lapsen äidin sinne töihin mun tilalle, joten sen takia mulle ei ne työt jatkunu. Se sanoi että tarvittaessa töihin kutsuttava sopimus me voidaan kirjoittaa sulle, mutta muuta meillä ei oo tarjota. No sitä sopimusta ei kuitenkaan kirjoitettu.  Enkä olisi kyllläkään suostunut siihen. Mää olin jo ihan loppu.

Pyysin työtodistusta sieltä. Tiina kirjoitti sen valmiiksi, mutta mun piti mennä hakemaan se sieltä paikanpäältä. Mää en tajunnu miksei se voinut laittaa sitä postissa tulemaan. En ois saanu sitä jos en ois hakenu sitä sieltä. 

Mua harmitti ku työt loppu, mutta toisaalta multa vierähti kivi sydämmeltä kun ei tarvinnut enään mennä sinne. Se ei ollut mitenkään hyvä työpaikka. 

keskiviikko, 6. syyskuu 2017

Ensimmäinen oikea työpaikka part 2

Olin ollut töissä melkein kuukauden kun hiihtoloman aika tuli. Minulla ei ollut lomaa. Lapsi oli paljon poissa loman takia. Minä ja Laura oltiin töissä Tähtisessä. Tiinankin piti olla siellä, mutta se oli taas päivät jossakin. Yhtenä päivänä hoidossa oli lapsi vain viisi. Joten minä olin Tähtisessä sen päivän yksin. Marika kävi siellä siivoamassa. Oli niin vähän lapsia ettei sille ollut oikein työtä. Siltä oli kysytty että haluaako se olla palkattomalla vapaalla sen päivän. Se ei halunnut joten se laiteteiin siivoamaan. Laura oli Tähtisateessä sen päivän ja Tähi oli suljettuna. 

Olin koko päivän yksin siellä lasten kanssa.Pidin siitä. Sain vapaat kädet tehdä asiat niinkuin itse halusin. Tietysti noudatin päivärytmiä, mutta oltiin aikaisemmin ulkona kuin normaalista ja lepo hetken jälkeen laitoni eräällä lapselle äänikasetin pyörimään ja itse lepäilin sovalla siinä sen vieressä. Mua rupes siinä väsyttämään aika paljon, joten sen takia laitoin sen ääni kasetin. Se oli mukava työpäivä. Musta tuntui että muhun luotettiin kun mulle annattiin niin paljon vastuuta, että sain olla yksin. 

Pian olin huomannut että olin aina vaihtamassa vaippoja ja nukuttamssa isossa nukkarissa lapsia. Mua tympäs se. Yhden kerran oli sen harjoittelijan arviointi keskustelu niin Tiina ja Laura keskustelivat keittiössä siitä ja minä jouduin  vahtimaan lapsia olohuoneen puolella. Tiina kysyi että laitanko eräällä lapselle välipalaa kun sitä tullaan kohta hakemaan kotiin.  Silloin olin etsimäsä tussin korkkia. Sanoin että voin kohta laittaa. Etsin sitä korkkia lasten kanssa ja muuntaman minuutin päästä Tiina tuli taas sanomaan siitä välipalasta vähän kiukkusemmalla äänen sävyllä. Mää jätin sen tussin korkin sinne jonnekkin hukkaan ja menin laittamaan sitä välipalaa sille lapselle. Mua kiukututti ihan kamalasti. Mua ärsyttti se kun jouduin aina vaihtamaan vaipat ja laittamaan sängyt, nukuttamaan lapset ja olemaan nitten kanssa ulkona. Usein Tiina ja Laura olivat sisällä tekemässä jotain ulkoilutilanteen aikana. 

No se lapsi söi välipalansa ja sen isä tuli hakemaan sitä. Tiina tuli sitten keittiöstä esittäytymään ja sanoi että nyt on erikois tilanne, että heillä on oppilaan arviointi. Normaalisti kaikki hoitajat ovat lasten kanssa. No ei se ihan niinkään ollut. Olin ainut oikea työntekijä joka oli lasten kanssa. Se harjoittelija oli myös, mutta niin olin itsekkin harjoittelu aikanani lasten kanssa. Odotin että Tiina ja Laurakin olisivat olleet lasten kanssa.

Kun se lapsi oli syönyt sen välipalan ja lähtenyt kotiin menin itse käymään vessassa. Se oli sellainen helpotuksen hetki kun sain olla hetken siellä. Mulla rupes kyyneleet valumaan.  Mua ärsytti se että jouduin tekemään kaiken. Olin siellä vessassa varmaan kymmenen minuuttia. Mutta oloni helpottui. arviointi keskustelukin oli jo käyty. Tiina sanoi sitten keittiössä Lauralla että jos laitettaisiin muillekkin lapsille välipala. He sitten laittoivat sen. Mullakin rupes mieli taas nousemaan. Se oli vain sellainen hetkellinen romahdus, joka tuli varmaan kovan stressin auttamana. Mulla oli aivan varmasti silloin stressiäkin, kun kaikki muuttui. Työ tuo mukanaan ison muutoksen elämääni.

Välillä pidin enemmän työn teosta ja väillä vähemmän. Lasten hoitaminen oli rankkaa. Määhän olin silloin vasta yhdeksäntoista vuotias. 

Yhden kerran toukokuussa. Oli toukokuun viimeinen hoitopäivä ja kesäloma järjestelyt alkoivat kesäkuusta. Silloin yksi hoitopaikka suljettiin. Suljettava yksikkö oli Tähtinen. Tähtisessä oli kuulemma hometta ja sille etsittiin usia tiloja. Kesän aikana ne omistaja aikoivat muuttaa sen yksikön uusiin tiloihin.  Silloin viimeinä toukokuun hoitopäivänä. Tähtisen vieressä oleva talo paloi ja lapset lähtivät sieltä evakkoon.

 Olin itse monossa töihin yhdeksäksi. Olin lähtö puuhissa viittä vaille yhdeksän kun Tiina soitti ja kysyi että olenko jo ehtinyt lähteä. Sanoin että en ole. Tiina sanoi että siinä vieressä oli palanut talo ja he olivat joutuneet lähtemään evakkoon Tähtisateeseen. Sanoin että mää myöhästyn kun tuun kävellen sinne. Tiina sanoi ettei se haittaa. Ne oli ollu siellä jo tunnin ajan ja mulle soitettiin vasta sitten kun mun piti olla jo siellä. Mulla oli niin lyhyt työmatka että matkaan mulla ei mennyt kuin muutama minuutti. Mää myöhästyin sitten puoli tuntia. Mutta se ei ollut mun vika kun mulle ilmoitettiin vasta viime tipassa siitä muutoksesta. Ja Tähtisateeseen mulla oli matkaa kolmekilometriä.

Keväällä oli paljon sellaisa hetkiä että itkin kotona iltasin. 

Esim. kerran sain palautetta Tiinalta siitä kun yksi lapsi itki aina aamuisin kun olin vastassa sitä. Mää en aina mennyt siihen ovella vastaan jos mulla oli joku juttu jonkun kanssa kesken, mutta kuitenkin aina sanoin huomenta ja tervehdin sitä lasta. Tiina sanoi että mun pitäs keskeyttää se mitä teen ja ottaa se lapsi vastaan ja laittaa ruokapöytää istumaan. Mää sitten tein niin. Mutta itki se siltikin. Olin Lauralla puhunut siitä lapsesta aikaisemmin ja kerroin että olin saanut Tiinalta palutetta siitä. 

Toisen kerran sain palautetta siitä että yksi lapsi oli kotona sanonut että pesen pyllyä liian lujaa. Tiina sanoi siitäkin minulle. En pitänyt siitä palautteeesa, mutta sanoi että huljuttelin sitä sitten vain vedellä niin kuin Tiina käski tehdä. Kotona itkin sen asian takia vaikka kuinka kauan.  Musta tuntui etten osaa pyllykäkään pestä oikein. 

Monesti odotin viikonlppuja, jotta saisin olla poissa töistä. Joskus iltaisin Tiina laittoi viestiä ja kysyi jonkun lapsen kakkaamisesta. Kerran huomaisn sen viestin vasta lauantaina ja vastasin vasta sitten. Sen jälkeen Tiina ei enään iltaisin häirinnyt mua työasioilla. Sen elämässä ei sillä hetkellä tainnyt olla muuta kuin se työ. Vaikka se ei työpäivisin siellä työpaikka ollutkaan muutakuin silloin kun lapsia tuotiin hoitoon ja haettiin hoidosta.

Sitten koitti se kesä. Musta oli mukava siirtyä Tähtisateeseen töihin. Kesä aika oli muutekin erilainen. 

maanantai, 4. syyskuu 2017

Ensimmäinen oikea työpaikka

Valmistuimiseni jälkeen olin työttmänä melkein yhdeksän kuukautta. Helmikuussa 2015 aloitin työt yksityisessä ryhmiksessä. 

Olin citymarketissa kaupassa kun puhelimeni soi. Soittajan oli outo, vain numero villkui näytöllä. Menin naisten vaatepuolella ja vastasin puhelimeen omalla etunimelläni. Soittaja oli Tiina. Hän kysyi että tiedänkö kuka hän on. Vastasin että tiedän. Hän kertoi että he ovat avaamassa kolmannetta ryhmistä, Tähtistä. He etsivät siihen palkkatuellista työntekijää. Tiina kysyi että saako minusta palkatukea. Sanoin että en tiedä ja sanoin myös että voin kysyä kun he ensi viikolla soittavat työkkäristä minulle. Tiina kysyi sitten että kiinnostaako mua tää työ. Mää vastasin että kiinnostaa. Sanoin sitten että soitan työkkäriin ja kysyn sitä että saako minusta palkkatukea. 

Olin ihan innoissani puhelusta. Olin hakenut moneen paikkaan sysyllä töihin ja ooditin että minut olisi valittu. Joulun aikaan minulla oli mieli maassa ja monena iltana itkinkin sitä kun koin olevani todella yksinäinen. Joulun tienoilla en hakunut töitä ollenkaan. Ajattelin silloin etten kuitenkaan tulisi valituksi.

Kello oli jo aika paljon kun pääsin kotiin. Ajattelin että sieltä ei enään tänään vastata. Mutta sieltä vastattiin. kerroin virkailijalle asiani. Kerroin että eräänstä ryhmiksestä oli soitettu ja he etsivät palkkatuellista työntekijää.  Virkailija sanoi hetken päästä että minusta saa puoli vuotta palkkatukea. Soitin Tiinalle ja kerroin mitä työvoimatoimistosta oli sanottu. Tiina sanoi että he pohtivat asiaa Piian kanssa. Piia oli toinen niistä omistajista. Piiaan olin jo tutustunut aikaisemmin, kun olin ollut harjoittelussa siellä opiskeluaikanani.  He aikoivat ilmoittaa ensi viikolla päätöksestä. 

Seuraavalla viikolla Tiina soitti minulle uudestaan. Hän sanoi että työt alkaisivat ensiviikolla ja voisin tulla loppu viikosta vaikka torstaina tutustumaan sinne. Samalla allekirjoitettaisiin työsopimus.  Torstaina menin ryhmiksen pihalle ja sisälle. Tiina ei ollut vielä tullut sinne. Siellä oli Jonttu ja lapsia. Jonttu sanoi että Tiina on vähän myöhässä ja tulee pian. Istuin lasten kanssa samaan pöytään ja kyselin heiltä keitä he ovat. Kerroin myös kuka minä olen. Tiina tuli puoli tuntia myöhässä sovitusta ajasta. Ensimmäinen asia mitä Tiina kysyi oli että voisinko mennä töihin heidän toiseen yksiksöönsä Tähteen. Sanoin että voin mennä. Samalla kysyin sitä työsopimusta. Tiina sanoi että kirjoitetaan se huomenna. 

No mää menin sitten sinne Tähteen töihin. Iltapäivällä Tiina soitti sinne ja kysyi mua puhelimeen. Sillä olis tarvetta perjantainakin töyntekijälle. Mää lupasin sitten mennä perjantainakin töihin. Perjantainakin menin Tähteen töihin.  Iltapäivällä Tiina tuli ja työsopimus allekirjoitettiin. Maanantaina aloittaisin Tähtisessä klo 9.30.

Maanantaina menin töihin sovittuun aikaan. Lapset olivat siellä aamupiirissä. Tiina piti sitä piiriä. Eräiden lasten äiti oli siinä kans. Sen lapset ujostelivat hoitoon tuloa. He olivat ollleet kuukauden poissa hoidosta märkäruven takia. Yksi lapsi istui pyödän ääressä piirtämässä. Menin houkuttelemaan sitä aamupiiriin mukaan. Lapsi ei uskonut minua. Tiina puuttui siihen ja sanoi sille lapselle että olisi aika tulla muiden kanssa aamupiiriin. Minusta se oli hyvä asia. Tuntui siltä että mua autettaisiin vaikeissa tilanteissa. Niinkuin työyhteisöissä tehdään. Laura oli kolmas työntekijä siellä. Se oli keittiössä tekemässä ruokaa.  

Aamupiiri pidettiin ja lähdettiin lasten kanssa ulos. Piha ei ollut mitenkään siistin näköinen. Ei ollut aitausta ja pihalla oli vain iso lumesta tehty mäki. Lapset menivät sitten siihen mäelle leikkimään.  Sitten oli ruokailu ja nukkumaan meno. Vaippojen vaihdossa mulla tuli heti ongelmia. Siellä oli yksi sellainen lapsi  mikä ei yhtään tykännyt. Se pisti kaikkensa vastaan. Se huusi ja raivosi siellä vessan laittialla kun yritin vaihtaa sille vaippaa. Olin yksin vaihtamssa kaikille lapsille vaippoja ja käyttämässä toisia pissalla. Tiina ja Laura keskustelivat keittiössä. Mua tympäs se, mutta ajattelin että heillä oli jokin tärkeä asia siellä, mistä he puhuivat. Ja ensimmäisenä päivänä pitää olla toimelias, jotta antaa hyvän kuvan. Toimelias yritin olla muinakin päivinä. Tein parhaani. 

Huomasin kuinka raskasta työnteko oli kun oli ollut kotona monta kuukautta. Huomasin myös miten hankalaa lapsia oli käsitellä. Minullakun ei ollut kokemusta muutakuin koulun kautta harjoitteluista. Ajattelin että ajan myötä se kävisi helpommaksi ja osaisin käsitellä lapsia. 

Koitti ensimmäinen aamuvuoro. Ensinmäinen lapsi tuli varttia vaille seitsemän hoitoon. Olin ku kuuden aikaan siell äodottamssa ja tekemässä aamupuuroa. Mua jännitti. Mua jännitti se miten se lapsi jää hoitoon. Se jäi hyvin. Meillä oli siellä myös työharjoittelija, Henna, joka tuli kahdeksan aikaan sinne. Henna opiskeli lastenohjaaksi ja oli työharjoittelussa meillä kuusi viikkoa. Tiinan piti tulla kymmenen yli kahdeksan. Lauran taas puoli kymmeneltä. 

Yhdellä hoitajalla sai olla kuusi lasta. Tiina oli myöhässä. Se oli myöhässä kaksikymmentä minuuttia.  Lapsia oli jo kaksitoista. Olin harjoittelijan kanssa kahdestaan siellä. Harjoittleija ei ollut vastuussa lapsista. Vain minä olin vastuu henkilö. Eräitä lapsi tuotiin hoitoon ja se kyseli että montako lasta siellä on tällä  hetkellä. Sanoi että kaksitostta. Hän kysyi milloin toinen työntekijä tulee töihin. Sanoin että Tiinan olisi pitänyt tulla viisi minuuttia sitten. Valehtelin sille äidille siitä kellon ajasta. Sanoin että Tiina vie omat lapsensa hoitoon ja jos siellä on tullut jotain mikä viivyttää stiä. Tosi asiassa Tiina oli aina myöhässä. Se lähti monesti päiväuni aikaan asioille. Ja oli siellä monta tuntial ja tuli sitten takaisin välipala ajan jälkeen ennen kuin lapsia tultiin hakemaan hoidosta kotiin. 

Viikot vierivät ja pääsin työnmakuun. Minusta tuntui jo että aloin oppia työntekoa. Pidin siitä työstä. Enkä enään kokenut itseäni yksinäiseksi kotona, kun näin joka päivä työkavereita. 

 

  • Aina ihmisen hymyillessä ja etenkin nauraessa hän tuo elämään jotakin tärkeää

    Ujo ihminen on kuin sulkeutunut arkun kansi