Jäin kesäkuun alussa osa-aikatyöttömäksi. Minulle tarjottiin kylläkin kokoaika työtä kesäksikin, mutta olin jo kerennyt allekirjoitaa työsopimuksen näkövammaisen kanssa. Kokoaikatyö olisi ollut lastenhoitajan työtä. Nyt kesäkuun alussa ilmoitin työkkäriin että olen osa-aika työtön. Minulle tehtiin suunnitelma. Minun piti ladata työkkapaikkavahti ja hakea aktiivisesti töitä erikavavia käyttäen. 

Olin jo hakenutkin pariin paikkaan töihin. Toinen olisi vakituinen paikka hoiva-avustajana ja toinen osa-aikainen avustajan pesti heinäkuuksi. Yhtenä aamupäivänä katsoin kotonani televisiota. Puhelimeni soi. Soittajan oli päiväkodinjohtaja. Vastasin puhelimeen ja hän tarjosi minulle avustajan paikkaa lastenhoitajan vakanssilla. Suostuin. Minun avustettava lapsi on tämän hetkisen tiedon mukaan pieni down lapsi. Kerroin johtajalle puhelimessa, että minulla ei ole paljonkaan kokemusta down lapsista. Hän ei siihen sanonut mitään. Sovimme että menisin maanantaina allekirjoittamaan työsopimuksen seuraavaksi kaudeksi. 

Tieto töiden jatkumisesta helpotti, vaikka olin vannonut etten mene enään töihin päiväkotiin lastenhoitajaksi. Mutta nyt sitten olenkin elokuussa menossa samaan paikkaan töihin avustajaksi lastenhoitajan vakanssilla. Eli olen kuitenkin vastuuhoitaja vaikka olenkin avustaja. Ilmeisesti tällä tavalla kierretään jotain laki pykälää, josta en oikein tiedä mitään.

Toisaalta on todella kiva kun työt jatkuvat, mutta silti pelkään tulevaa kautta. Pelkään uupuvani ja epäonnistuvani. Pelkään sitä, että jos en pärjääkkään tämän down lapsen kanssa. Heille on voimakas tempperamentti. Minulla ei ole kokemusta heistä kuin vähän ja isomman lapsen kohdalta. Tälläkin lapsella oli avustaja ja tämän lapsen kanssa ei tarvinnut olla kuin iltapäivisin ja aamuisin. Muuten avustaja oli hänen kanssaan. 

Onneksi nyt saan olla kesän kotona ja voin hyvillä mielin sanoa näkövammaiselle paljon vähemmän päiviä jolloin pääsisin pyöräilemään hänen kanssaan. Hän nimittäin on kysynyt aina päivät jolloin pääsisin hänen kanssaan. Toki hänelläkin on ietyt päivät jolloin hänellä on omia menoja. Tähän mennessä olen sanonut että voin tulla joka päivän, mutta nyt ajattelen että kävisin vain muutaman kerran viikossa. Ensimmäisten viikkojen aikana minulla on nimimttäin olleet jalat todella kipeänä.  (Aloitin pyöräilemään hänen kanssaan jo toukokuussa) 

Ajatelin että nyt kesän aikana luen jonkin verran down lapsista, jotta osaan sitten jollakin tavalla toimia hänen kanssaan. On tärkeä tietää  kehitysvammasta jotakin enemmän ennen kuin rupean toiminaan hänen kansaan. Mä saan siitä todella arvokasta kokemusta ja saan kehittää samalla omaa ammattitaitoani erityistukea tarvitsevien lasten kanssa toimisessa.  

Vaikka minusta on tuntunut ettei minuun luotetta töissä, olen kuitenkin varmaan ollut jollakin tavalla hyvä työntekijä kun minulle noin vain kotisohvalle tarjotaan töitä. Minun täytyy vain luottaa itseeni ja olla myötätuntoinen itseäni kohtaan.  Eikä mimun tarvitse vaatia itseltäni liikoja. Sen kun vielä saisin iskostettua päähäni niin kaikki olisi hyvin. 

Maanantainan kävin allekirjoittamassa työsopimuksen seuraavaksi kaudeksi. Vielä ei ollut varma menenkö avustajaksi adhd vai down lapselle. Esimies puhui että saan tiedon siitä syksyllä kun palaan takaisin töihin. Jos saisin itse päättää menisin down lapselle avustajaksi.

Kun palasin kotiin, niin kotimatkalla mulle tuli kauhen kurja olo. Mulla kiehui. En osannut sillä hetkellä kertoa mikä minua vaivasi. Olin kauhean vihainen . Raivosin Tommille. Paiskelin ovia ja ja hakkasin seinää. Lopulta menin sitten olohuoneeseen rauhoittumaan ja sain itselleni selvitettyä mikä minua niin kauheasti vihastutti. Syy oli se että kaduin sopimuksen allekirjoittamista. Kaduin sitä todella paljon. Nyt en voisi enään perua sitä. Minulle tuli ihan samanlainen epätoivoinen olo kuin viime vuonna kun työt alkoivat syksyllä. Olo etten tule pärjäämään. Olo etten ole tarpeeksi hyvä ja riittävä. Tommi kuitenkin sitten lohdutti minua kun lopulta menin ja kerroin hänelle mikä minua painoi. Hän sanoi että me selvitään siitä. Se puhui myös siitä että voisi myös selvittää voisiko sopimusta jollakin tavalla perua. Mutta viime vuonna samaa asiaa selvitin eikä sitä voinut. Nyt minun pitää vain koittaa jaksaa seuraava vuosi. Samalla voin miettiä mitä tulevaisuudeltani haluan. 

Toivon että seuraavaan kauden aikana oppisin olemaan itselleni armollinen. Haluaisin myös oppia olemaan stressaamatta niin paljon kuin edellisenä vuotena. Toivon myös että vuodesta tulee helpompi, vaikka tuleva vuosi pelottaa minua todella paljon. Pelkään jälleen romahtamistani. Vaikka jos romahdan niin romahdan. Sille ei voi mitään. Pitää hyvissä ajoin jäädä sairauslomalle jos siltä tuntuu ja hakea apua. 

Ensi viikolla on muuten tulossa vähän erilainen viikonloppu. Me ollaan Tommin kanssa menossa mökille ja vieläpä samalle paikkakunnalle missä me asutaan. Tuntuu vähän hömöltä, mutta nyt kun on tämä korona aika niin me aiotaan vältää sellaisia paikkoja missä sen koronan voi helposti saaada niin päätettiin ettei mennä minnekkään kauas. Odotukset ovat korkealla. Tosin me ollaan siellä vain yksi yö että ei me mitään ihmeiä siellä tehdä. Meidän ilta luultavasti mökillä menee niin että saunotaan, syödään ja nukutaan.