Ajattelin aloitaa pitämään blogia, joka kertoo  minun elämästäni ja kaikista niistä asioista joita olen kokenut elämäni aikana.

Aloitan kertomaan lapsuudestani, koska tässä taanoin jouduin sellaiseen tilanteeseen, joka toi mieleeni omat kokemukseni kouluajoista.

 Olin harjoittelussa eräässä peruskoulussa, ala- asteella. Huomasin kuinka yhtä lasta syrjittiin ja jätettiin ulkoupuolelle. Koulupäivän jälkeen kuulin kuinka häntä haukuttiin. Minun piti puuttu tilanteeseen. Pyysin apua eräältä opiettajalta. Hän sanoi minulle: " He nyt vain pelleilvät. ovat tehneet sitä aikaisemminkin."

Opettaja oli nuori ja minusta hän tuntui välinpitämättömältä. Kuitenkin otin ohjat käsiini ja puutuin siihen tilanteeseen. Puhuin ensin kiusatun lapsen kanssa asiaa sivuten. Hän ei kertonut mitään kiusaamisesta keskustelun aikana, mutta seuraavana päivänä minulle oli jätetty pieni lappunen pulpetille jossa hän kertoi kaikesta mitä oli tapahtunut.Otin asisan puheeksi opettajan huoneessa ja kuraattori otta asian hoitoonsa.  Asia eteni sitä kautta ja kiusaamiseen puututtiin. Se näytti loppuvan, mutta en tiedä loppuiko se kokonaan koska harjoitteluni loppui.

Olin itse koulukiusattuna melkein koko peruskoulu ajan. Kiusaamiseni alkoi ensimmäisellä luokalla. kerroin siitä vanhemmilleni. Silloin minua haukuttiin. Vanhempani ottaivat yhteyttä heidän vanhempiinsa ja kävimme heillä selvittämässä asiaa. Vanhempeni ilmoittivat asisata koululle.  Kiusaaminen loppui vähäksi aikaa, mutta alkoi taas uudestaan. Kerroin seuraavan kerran asiata toisen luokan lopulla omille vanhemmilleni ja asiaan puututtiin koulussa.

Kolmannella luokalla minua ei kiusattu ollenkaan ainakaan niin että olisin sen itse tajunnut.

Neljännelle ja Viidenellä luokalla minua haukuttiin aina silloin tällöin. En kertonut asisata kenellekkään

. Kuudennella luokalla kiusaaminen oli kaikista pahinta. Aluksi minua haukuttiin ja syrjittiin, Sitten alkoi tönimine, pukkuminen, kammittaminen ja varastelu. Kiusaaminen tapahtui koulussa välitunneilla ja koulumatkoilla, koska asuin kiusaajieni kanssa samalla tiellä. Silloin minua haukuttiin huoraksi. En silloin vielä tinnyet mitä se tarkoitti. Minulla ei olllut luokallani kuin muutama kaveri, mutta hekin katsoivat kiusaamista sivusta. Muistan yhden kerran kun eräs kaveri puolusti minua. Mutta eipä se kerta auttanut. Kestin sitä kiusaamista melkein kokonaisen vuoden. Keväällä kuukautta ennen koulujen loppumista päätin kertoa asiasta opettajalleni ja hän puuttui siihen todella napakasti. Kirjeet lähetettiin kotiin ja puhuimme minä,kiusaajani ja opettajani asiata  Puhuin myös kotona asiastaa. Kiusaaminen loppui. se loppu pariksi viikoksi, mutta alkoi taas uudelleen. Sillin päätin olla kertomatta, koska toivoni että ylä- asteella minunun ei tarvitsisi kärsiä koulukiusaamisesta. 

Kun kerroin opetttajalleni kiusaamisesta minua pelotti. Odotin opettajaa aamulla siellä mihänä hän jättää pyöränsä. Kerroin että minulle on asiaa ja hän kysyi haluaisinko kertoa asiani tässä ulkona vai mennä sisälle puhumaan. Pyysin mennä silsälle. yritin pidättää itkua, mutta se ei onnistunut kun kerroin kuinka minua oli kiusattu koko vuoden ajan.

Eräs opettaja joka piti minulle liikuntaa sanoi  minulle eräänä aamuna kun seisoin yksin rimpuilu telineellä : " Noin nätti ja hymyilevä tyttö pärjää elämässä hyvin ja saa ylä- asteella uusia kavereita."'  Muistan vieläkin kuinka hyvälät se tuntui.

Ylä- asteelle olin eri luokalla kiusaajieni kanssa. ja sain oikeita kunnon kavereita omalta luokaltani. Mutta oli yksi mutta, olin liikunta tunneilla kiusaajieni kanssa. Kaverini puolustivat minua. Eikä minun tarvinnut olla siellä yksin. Kiusaaminen tapahtui sillloin ennen ja jälkeen liikunta tuntien. En uskaltanut enkä meinannat, enkä oikeastaan halunnut kertoa kiusaamisesta kenellekkään aikuiselle. Mutta kaverini kannustivat minua puhumaan siitä ja menimme yhdessä kertomaan siitä. Tai oikeastaa he puhuivat kuraattorilli ja minä istuin hiljaa ja kuuntelin. Toki vastasin jos minulta jotain kysyttiin. Kiusaamiseen puuttuttiin heti seuraavalla liikunta tunnilla, mutta se ei loppunut se muutti vain muotoaan. Sama jatkui ysi luokkaan asti. Mutta tiesin että minullla on kunnon kavereita joille voin puhua kiusaamisesta ja tiesin että he tukevat minua siinä asiassa.

Omista kokemuksistani olla kiusattuna on minusta vaikea puhua. Mutta olen yrittänyt puhua siitä joillekkin sellaisille joihin olen pystynyt luottamaan. Nyt kun olen aikuisuuden kynnyksellä, tunnen sen kuinka koulukiusattuna oleminen on vahvisnut minua ihmisenä. Tiedän että mene helposti nurin. 

Mutta on negatiivisiäkin ajatuksia jäänyt sillä,kiusaaminen sai minut epävarmaksi ja edelleenkin olen epävarma monissa eri tilanteissa. Varsinkin uudet tilanteet jännittävät kovasti enkä tutustu ihmisiin kovin helposti.  Itsetuntoni on aika heikko. Tarvitsen paljon positiivistä palautetta. Pelkään torjutuksi tulemista. Olen huono tekemään päätöksi. En uskalla otaa riskejä. Mutta uskallan puhua vaikeita asioista tutuille ja turvallisille ihmisille.

Minusta olisi todella muvaka kuulla teidän muidenkin kokemuksia olla kiusattuna sekä olla kiusaajana. Toisten kokemukset ovat avartavia arvokkaita.

Jos sinua kiusataan tai sinua on kiusattu, muita että SINÄ OLET ARVOKAS.

Kuva: mannerheimin lastensuojelulitto. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/koulukiusaaminen/