Tätä seuraava tekstiä olen kirjoittanut kolmen viikon ajan. Toivottavasti se ei ole liian sekavaa luettavaksi.

Minulla alkoi kesäloma toukokuun lopulla. Olin ihan innoissani sillä edellinen viikko töissä oli ollut todella stressaava. 

Ajattelin, että lomani aikana teen kaikenlaisia asioita pois kevätsiivouslistalta. SIinä ei kovin montaa juttua ollutkaan. En osannut ensimmäisistä viikoista oikein nauttia. Olin todella stressaantunut. Kävin joka ilta ylikierroksilla. En saanut nukuttua ja heräsin todella aikaisin aamulla. Heräämisen jälkeen rupesin heti tekemään kotitöitä tai jotain muuta hommaa. En osannut istua alas ja nauttia. Minulla oli todella monta päivää että koin uupumuksen oireita. Olin väsynyt, kärttyinen, itku herkkä, pää oli usein kipe, koiitin saada mahdollisimman paljon aikaan päivän aikana. Tämä loman aloittamisen aikaan saava muutos sai minut kokemaan uupumuksen oireita. 

Kun lopulta tunnistin uupumuksen oireet, rupesin tekemään rentoutusharjoituksia, jotta saisin ylivireystilaani laskeutumaan. Aloitin liikkumaan ulkona, jumppasin mutta en jumpannut kuitenkaan niin suorituskeskeiseti kuin olin alku loman aikana tehnyt. Katsoin televisiota aamulla, nautin kun kuulin lintujen laulua ikkunasta. Istuin parvekkeella, olin koneella ja luin jopa vähäsen. 

Elämässä ei tarvitse olla kovinkaan iso muutos kun ihminen alkaa kokemaan stressin oireita. Kun hoksasin että koen jälleen uupumuksen oiretia aloin heti automaattisesti syyttämään siitä itseäni, vaikka niinhän ei saisi tehdä. Itseään siitä ei saisi syyttää. Kun olin pikku hiljaa saanut otetta uupumuksen alusta aloin ajatella asioista hieman positiivisemmin. Osasin nauttia. En enään suorittanut niin pakkomielteisesti.

Yksi makkaran paisto retki avasti paljon silmiäni. Siellä oli todella rauhoittava tunnelta. Koin että rentoutduin. Vaikka ihmisiä oli paljon siellä tekemässä muuta niin sain kuitenkin rauhallisuuden tuntee itseeni. Koin että minun on nyt hyvä olla tässä ja nyt. En miettinyt tulevia asioita taikka menneitä. Olen todella hyvä vatvomaan menneitä asioita ja vatvomisen alettua en osaa okein sitä lopettaa. Sama ongelma on varmaan muillekkin tuttu. 

Lomani aikana en voi lähteä minnekkään reissuun tämän koronan takia. Tommikin sai lyhyen pätkän töitä, joten hän on töissä päivät. Olen itsekkin katsellut töitä, mutta mitään sopivaa ei ole löytynyt. Olen hakenut siivous ja kaupanalan töitä. Toivottavasti minun ei tarvise kauan olla työttömänä. Kesän ajan voisin olla, mutta syksyllä minulla on varmasti jo hinku jonnekkin jos ei jo loppu kesästä ole.

Mun loman viimeisiä päiviä viedään. Tommi on ollut viikot töissä. Mäki oon käynyt sen näkövammaisen kanssa jonkun kerran pyöräilemässä. Tänään hain hoiva-avustajan töitä. Ajattelin että se olisi vähän erilaista kuin hoitajan homma. Ehkä henkisesti kevyempää kun ei ole vastuuta asiakkaista. Mutta onkohan se yksinäisempää kun ei ole työparia jonka kanssa jutella. Hoitajat kuitenkin tekevät paljolti eri hommia kuin hoiva-avustaja. Niin siihen työnkuvaan oli laitettu. No  saapa nähdä kuinka käy. Kaikki muu siinä työpaikassa tuntui tosi hyvältä paitsi työajat. Ne olivat aika kehnot. Mutta toivon että saisin paikan. 

Nyt mä oon pitkästä aikaa viikonlopun yksin kotona. Tommi meni käymään kotipuolessa ja on siellä. Se näkee sen kavereita. Toisin sanoa käy juomassa niitten kanssa. Aluksi ajattelin että jos menen mukaan, mutta sitten kuitenkin tulin toisiin aatoksiin. Kun Tommi lähti mulle tuli kamalan yksinäinen olo. MIetin missä voisin kyädä. Mutta eihän mulla ole kavereita kenen luona voisin käydä. Mun elämä on supistunut ihan kauheasti tai se on ollut jo pitkän aikaa supistunut. Kyllä mä yksi päivä viestitelin Niinan kanssa. Se asuu toisella paikkakunnalla. VIestittely lähtee aina mun aloitteesta. Se tuntuu toisinaan kurjalta. Mutta oon jotenkin jo tottunut siihen. Kun muutan elämääni niin toivoisin löytääni jotakin kautta kavereita itselleni. 

Monena päivänä kun minun olisi pitänyt jumpata niin en ois  millään jaksanu. Joinakin kertoina tein oikein kevyen jumpan joka näkyi telkkarista. Sekin on parempi kuin ei ollenkaan. Elämän muutoksessa pysyminen on toisinaan hankalaa. Teksi mieli mennä siihen tuttuun ja turvalliseen vanhaan elämään, vaikka sekään ei kovin loistokasta ollut. Nimittäin olin silloin todella väsynyt. 

Loma- ajastani olen jopa osannut hieman nauttia, vaikka alkuun se tuntuikin vaikealta. Nyt loppu lomasta on ollut paljon enemmän sellaisia nautinnollisia lomapäivä.