Mulla piti olla kehityskeskustelu helmikuun lopussa, mutta se siirtyi kun esimies sairastui. Hyvä niin. Kuulin juttuja toisen opettajan kehityskeskustelusta. Siinä puhuttiin minusta ja minun työskentelystä. Sitä samaa kuin silloin ennen joulua, mutta eri tavalla. Kun kuulin taas saman tyylisiä juttuja, mulle tuli sellainen olo että olen ihan paska työntekijä. Mulle tuli mieleen se joulukuinen keskustelu. Siitä palaute keskustelusta mulle jäi vain mieleen että en osaa yhtään mitään ja sama olo mulle jäi kun kuulin tuon.  Mulle tuli paha olo. Henkisesti. Kotona mää itkin. Kun Tommi tuli kotiin valehtelin sille että mistä itken. En uskaltanut kertoa, että mun työskentelyä haukuttiin. 

" Jos lastenhoitaja olisi tasavertainen vastuunjakaja esim. loppuviikon, mutta hänen on vaikea tätä ottaa. Olemme tiimissa puhuneet siitä, miten vastuuta on jaettava ja myös itse otettava selvää esim. ensiviikon suunnitelmista (hoitaja ei osallistu suunnitteluun). Hoitajan siirtymisestä ryhmänavustajan tehtäviin on puhuttu ennen joulua, mutta asia ei edennyt."

Mää en ymmärrrä. Olen koittanut parhaani ja puhunut enemmän opettajille, mutta se ei näköjään riitä. En ymmärrä mikä mussa on vikana. Enkö mä ole luottettava kun sen toisen opettajan puheesta sai sellaisen kuvan. Miks mun kanssa on vaikea kommunikoida ja jakaa vastuuta? Tiedän että olen luonteeltani tosikko, mutta ei kai se nyt voi vaikuttaa siihen. En mä voi mun luonnettta muuttaa vaan sen takia että musta tykättäisiin työkaverina. Vai pitäiskö mun? MItä mun pitäs tehdä toisin?

Mä jo pelkään tulevaa kehityskeskustelua sen pomon kanssa. En tiedä tarkalleen milloin se on, mutta se pelottaa jo edestäpäin. Mitenhän se ottaa nää asiat mun kanssa puheeksi. Mä pelkään että mun työtaitoja vaan haukutaan. Aivan varmasti se puhuu mun kanssa näistä asioista ja luulen että se ehdottaa mulle sitä ryhmänavustajaksi siirtymisetä. Mutta mä en halua sitä. Mä oon kiintyny niihin lapsiin. 

Toisinaan oikein huonoina päivinä kun olen ollut väsynyt olen miettinyt ja toivonut sitä että työt lopppuu. Mutta sitten kun on ollut hyvä päivä olen ajatellut sitä että hakisin vakituistapaikkaa keväällä. Mutta en tiedä. En varmaan saisi sitä vaikka kuinka hakisin.

Välillä musta tuntuu että olen ihan hukassa. En tiedä mihin suuntaan pitäs mennä ja miten olla. Ehkä se alan vaihto on kaikista parhain ratkaisu. Enhäm mä muiden mielestä osaa tehdä mun työtäni. Vaikka omasta mielestäni osaan tehdä sitä ihan hyvin. Osaan kohdata lapset ja antaa heille tarvitsemaansa aikaa. Olen töissä lapsia varten. 

" Tiimissä yhteistyö sujuu paikoitellen erinomaisesti, meillä on toisen open ja avustajan kanssa hyvä sekä rento yhteishenki. Lastenhoitajan kanssa luottamus ei ole päässyt rakentumaan, yhteistyö ja keskinäinen kommunikointi ovat melko vaikeaa ja vastuunjako myös. "

" Lastenhoitajalle on vaikea antaa tehtäviä hoitaakseen."

Kehityskeskustelu oli mulla sitten hiihtolomaviikolla. Pelkäsin sitä.Mä pelkäsin että se pomo ottaa puheeksi sen mitä joulujn alla tapahtui ja sen mitä luin siitä opettajan keskustelusta. Pelkäsin turhaan. Pomo oli hirveän mukava sn keskustelun ajan. Toin omia hyviä ja huonoja puoliani esiin. En kysynyt jatkosta mitään. Kesätyöstä se pomo kysyi, että olenko käytettävissä. Vastasin että olen. En kyllä itsenäisesti ala kyselemään syksyn tulevista töistä, mutta jos niitä tarjotaan otan vastaan. Mielestäni olen kehityskeskustelu meni hyvin. En kylläkään ehkä ollut niin avoin kuin olisin voinut olla, mutta toin esille joitakin asioita työstä. Kehittymiskohteiksi minulle laitettiin ryhmänhallinta ja -ohjaustaidot. Niihinkin se esimies sanoi että ne kehittyävät sitten ajan kanssa kun saan kokemusta ja otan ohjaustilanteita vastaan.

Mun pitää vaan luottaa itteeni tän loppukevään ajan. Mä tuun kyllä pärjäämään. Ihan urhaan pelkäsin joitakin asioita. Ei kaikkien musta tarvitse pitää eikä minunkaan tarvitse pitää kaikista, mutta toimeen täytyy tulla. 

Tämän tekstin kirjoittamisesta on kulunut paljon aikaa. Kirjoitin sen maaliskuussa valmiiksi, mutta en ole uskaltanut julkaista. Olen lukenut tekstiä moneen kertaan uudestaan ja uudestaan. Olen miettinyt, että voiko tätä edes julkaista. Olen laittanut ( "  " ) merkkeihin niitä asioita mitä opettaja minusta puhui kehityskeskustelussa. Olen ajatellut onko oikein kirjoittaa noita asioita tänne. Sitä olen miettinyt joka kerta kun olen lukenut valmista postautsta ja miettinyt sen julkaisua. 

Päätin kuitenkin julkasita jutun. Toivottavasti kyseinen henkilö ei lue blogiani ja tunnista itseään tästä. Tarkoitus ei nimittäin ole loukata häntä. Tarkoitus on vain purkaa omia tuntemuksiani.

Hyvää kesän  alkua teille lukijoilleni!