Kävin pitkästä aikaa iskällä. Kävin pesemässä yhden maton siellä ja huomenna ois tarkoitus mennä pesemään toista mattoa. On jo aikakin saada matot pestyä kun kesä on kohta ohi. Ilma on aivan ihana. Aika lämmin vain, mutta eiköhän siihenkin totu kun se kestää tarpeeksi kauan.  Aurinkoa ainakin saa otettua. Iskällä makoillin trampoliiinillä ja otin aurinkoa ja hain kellarista itselleni patjan jotta voin makoilla parvekkeella ja ottaa siellä aurinkoa. Ajattelin että voisin käydä huomenna uimassakin. Kesä on niin lyhyt aika että siitä pitää nauttia kun kerrankin on lämmintä.

Iskä kävi tänään illasta ja toi mun siskon mulle kun äiti ei ollut tullut hakemaan sitä. Iskä käski viiä Hennan kotia. Soitin sitten äitillä ja kerroin että Henna tuli mulle ja kysyin et voisko äiti tulla meitä vastaan jos lähden tuomaan Hennaa sinne. No se sitten tuli meitä vastaan. Mua niin ärsyttää ku lasten kanssa pitää pelailla ku vanhemmilla on riitaa.  Siitä kärsii isommat ja pienemmät. Miksei aikuiset osaa ratkasita asioita ilman mitään isoja riitoja. Se ois lapsille paljon helpompaa. Lasten ei tarvits kärsiä vanhempiensa riidoista. Vaikka mä oonki aikuinen niin joudun siltä olemaan välikappaleena niitten riidoissa. Enhän mä voinut jättää Hennaa yksin. Se on vielä niin pieni ettei se osaa tehdä mitään ite. Mut kuitenkin jo niin iso että se tajuaa mitä tapahtuu. ( Muutin siskoni nimen)

Erään lukijan jättämä kommentti sai minut hakemaan erästä työpaikkaa. Eräs perhe hakee lastenhoitajaa/kodinhoitajaa kotiinsa. Osa-aikatyö sekin olisi, mutta oman alan työtä kumminkin. Olisihan se erilaista työskennellä jonkun toisen kotona ihan itsenäisesti. Vähän kyllä pelotti ajatus siitä että siellä olisi vuoden ikäinen se nuorin lapsi. Miten osaisin hoitaa sitä jos saisin paikan. Mutta en nyt odota liikoja, kun en mihinkään aikaisemminkaan päässyt. 

Eilen kävin mummun kanssa mustikassa. Me ei oikein löydetty sellaista paikkaa, mistä olisi löytynyt kovin paljoa. Oli kyllä liian kuumakin mustikka reissulle, mutta olipahan jotakin tekemistä. 

Nyt oon saanu pestyä kaikki mun matot tai no kaks mattoa on pesemättä mutta niitä en oo käyttäny ku vasta täällä uudessa kämpässä niin ne ei nyt kovin likaisia voi olla. Pölyisiä vain kun ne on varastossa ollu monta vuotta, mutta oon tuulettanu ne.

Ensi viikolla alkaisi ne mun työt. Ne kolme viimeistä viikkoa mitä mulla on jäljellä tossa paikassa, missä oon nyt ollu töissä sen yks ja puoli vuotta ja siinä paikassa mistä hain sitä vaikituista paikkaa. Vähän haikealta tuntuu ajatella etten enään nää työkavereita ja niitä lapsia enään. Siihen on niin jotottunut että joka päivä on edesd joku kenen kanssa jutella oli se lapsi tai aikuinen ja tulihan niiden lasten vamhempienkin kanssa jotain juteltua muutakin kuin miten on lapsen päivä mennyt. Tai muutaman vanhemman kanssa jos joku heistä sattui hakemaan niitä kotiin, mutta harvemmin ehistä kukaan tuli. Mutta sitten kun tuli niin mista oli ihan mukava jutella niitten kans jostakin muustakin. Tosin aina vain muutama lause puhuttiin jostakin muusta mutta kumminkin.Miten se ovikaan tuntua yhtä aikaa niin haikealta ja niin mukavalta kun työt loppuu. Sitä kaipaaa sitä omaa aikaa rentoutumiseen kun on ollut niin pitkiä päiviä, mutta sitä jaa kaipaamaan sitten sieltä töistä niitä ihmisiä, Itse ei tule kuitenkaan pidettyä heidhin yhteyttä sen jälkeen kun työt loppuvat. En ole heihin nytkään pitänyt vapaa-ajalla mitään yhteyytä. Tokihan sitä voisi mutta miten. Kysyä lenkille vai. Antaakaapa mulle jotakin vinkkiä! Oon niin huono näissä ihmissuhdeasioissa.

Mun kaveri kysyi mua päiväksi töihin yhteen kahvilaan. Siellä on sellanen lasten tapahtuma niin mä ohjaisin siellä lapsia. Ei siitä palkkaa saa oikeastaan mitään. Mutta ompahan jotakin tekemistä. Olin siellä tapahtumassa kolmisen tuntia. Ohjasin keilaus pistettä. Siellä kävi lapsia aika paljon ja muutama tuttukin. Oli ihan mukava päivä. Sai nauttia aurinkoisesta ulko ilmasta. Sain myös viestin sieltä perheestä mistä hain työpaikkaa. He haluaisisvat haastatella mua. Sovittiin että menen maanantaina haastatteluun. Vähän meinaa jo jännittää. Mutta se perhe asuu sivukylällä niin sinne on matkaa multa melkein seittemän kilometriä. Mitenhän mä jaksan sinne sitten polkea ja jos saan paikan niin miten sitten jaksan niin pitkästi mennä joka päivä sinne. No kaikki selviää sitten aikanaa.

Tässä oli mun viimeinen kesäloma viikko. Huomisen eli sunnuntain aion käyttää rentoutumiseen. Ehkä käväsät lenkillä ja äitillä. Ja ehkä myös vähän siivotakkin kotona. Jos viitsin.