Olen miettinyt nyt viime aikoina miten uupumukseni ja viime vuotinen sairastelu vaikutti parisuhteeseemme. Tommi on ollut ihanan ymmärtäväinen ja pitkäpinnainen. Mutta olen huomannut että häntä on vaivannut kaikki tämä.

Ihan alkuun hieman taustaa suhteestamme.

Tapasimme vuonna 2016 kotipaikkakuntanu baarissa. Meidän parisuhteemme oli aluksi kaukosuhde parisen vuotta ennen kuin Tommi muutti luokseni asumaan. Tommi asui alkuun noin 300 kilometrin päässä. Aluksi näimme viikonloppuisin. Tommi yleensä tuli käymään luonani.. Alkuhuuman aika oli todella kutkuttavaa. Sitähän se on vähän kaikilla.

Sitten alkoi arki. Uupumukseni alkoi oireilla. Olin jatkuvasti kiukkuinen hänelle. Olin myös todella väsynyt. Tommi teki tuolloin viimeistä työharjoitteluaan. Tommin harjoittelu sitten loppui, kun Tommi sairastui syöpään. Samaan aikaan oma oloni paheni. Olin ihan väsynyt ja pahalla tuulella koko ajan. Jäin myös sairauslomalle muutamaksi viikoksi edellis vuonna. Tommin leikkaus haava ei meinannut millään parantua. Syksyllä se sitten lopulta parani. Ja meillä alkoi ihan oikea arki ensimmäistä kertaa meidän parisuhteen aikana.

Arki tuntui aluksi todella mukavalta. Mutta sitten alkoi oma oloni mennä jälleen huonommaksi. Arki tuntui raskaalta. Minulla ei ollut oikein voimia. Tommin epäsäännöllinen työaika harjjoittelupaikassa oli minulle vaikeaa. Joinakin päivinä minun piti huolehti kodista eli tehdä ruokaa ja tiskata. Ihan arkisista asioista, mutta ne olivat minulle silloin todella raskaita. Tommi valmistui ja jäi työttömäksi. Onneksi se ei kestänyt kauan. Oloni alkoi kohentua ja Tommi sai töitä muutamaksi kuukaudeksi. Normaali arki jatkui.

Meidän normaali arki ei kauan kestänyt kun meidän suhteen ulkopuolelle tuli asia joka vaikuttaa koko maailmaan, nimittäin korona virus.saapui Suomeen. Tommi jäi työttömäksi ja minä kuljin vielä muutaman kuukauden töissä kunnes työttömyys iski minullekkin. Olin jälleen usein kiukkuinen Tommille oli asia miten mitätön tahansa. 

Me teimme parisuhteen voimavaraympyröitä ja keskustelimme niistä. Samanlaisen harjoituksen teimme viime vuonnakin kun oli todella vaikeata. Keskustelun käyminen oli minusta vaikeaa, mutta antoisa. Sain tietää mitä asioita Tommi oikeasti mietti. Kun hänestä on joskus vaikea saaad selkoa. Kuten varmaan myös minustakin. 

Olin ajatellut keskustelun olevan todella vaikea.Mutta se olikin paljon helpompi kuin odotin. Mutta oli se kuitenkin vähän hankala keskustelu. Itkinkin siinä. Keskustelun aikana kävikin ilmi ettei meillä nyt niin vaikeita asioita ole läsnä  kuin edellis vuonna. Me vain kinastelemme pienistä asioita ja useasti. Meillä on ihan erilainen tapa riidellä ja siitä myös puhuimme paljon. Minun tapani riidellä on syyttää ja puolustautua. Tommi taas alistuu riidan aikana ja menee mököttämään. Tommi yleensä ensin tulee ja sovittelemaan. Minä en yleensä riidan selvittämiseen aloitetta tee. Siitä me puhuimme paljon. Siitä miten me osaisimme riidellä rakentavemmin, sillä asiat riitelevät eivätkä ihmiset. 

Puhuimme myös paljon kotitöiden jakamisesta. Myönnän olen todella laista tekemään kotitöitä, mutta kuitenkin vaadin, että koti on tietyssä kunnossa. Sen suhteen Tommi toivoi että osallistuisin enemmän kotitöihin.  Se oli minulle ok.

Sovimme, että käymme keskustelua uudelleen aina tarvittaessa. Kehumme ja kannusatamme toisiamme. Ollemme läsnä ja toista varten. Teemme asioita yhdessä. 

Keskustelimme myös tulevaisuuden haaveista. Osa haaveistamme on täysin erilaisia. Esim. Tommi haluaa asua maalla ja minä keskustassa. On myös muita haveita tulevaisuuden suhteen mitkä meillä ovat täysin vastaikkaiset. Niistä me olemme puhuneet jo aikalailla parisuhteemme alussa sekä viiime vuonnakin. Tommi sanoi ettei se haittaa vaikka meillä ei ole samanlaisia tulevaisuuden haaveita. Toivon tosiaan ettei se haittaa häntä. En nimittäin haluaisi olla esteenä Tommin unelmien tiellä.  

Molemmat meistä joutuu tekemään tulevaisuuden suhteen kompromissejä, jos me haluamme että pysymme yhdessä.

Olen paljon miettinyt viime aikoina vain omaa hyvinvointiani ja unohtanut parisuhteemme. Toki oma hyvinvointi on ensiarvoisen tärkeää, mutta ei saisi unohtaa omaa puolisoaan. Parisuhteessa on vedettävä yhtä köyttä. Olla tasapuolinen kumpani, näyttää toiselle että tämä on tärkeä ja arvostaa häntä.

Tekeekö kukaan teistä lukijoitani parisuhteenvoimavara ympyröitä? Tai käyttääkö joku teistä jotain muuta alustaa keskustelun tukena.? Miten te pidätte huolta omasta parishteestanne?