Töissä on mennyt hyvin ja toivoisin, että saisin jatkaa siellä. En ole hakanut kesätöitäkään mistään ihan vain siinä toicossa että saan jatkaa. Mutta jotenkin minusta tuntuu etten saa. Minusta vain tuntuu etten ole riittävän hyvä hoitaja. Kysenalaistan itse oman ammattitaitoni ennen kuin kukaan muu on siitä minulle mitään sanonut. Minun pitäisi vain luottaa itseeni enemmän. Eilinen päivä meni kokonaan haaveillessa. Haaveilin tulevaisuudestani. Siitä kuinka minulla olisi mies ja me voisimme vain istua kotonamme. Mutta enhän minä  mitään miestäkään löydä kun en käy missään. Mutta kuka sanoo että se mies täytyy löytää jostakin baarista. Voihan sen löytää jostakin muualtakin. Mutta kun en liiku muuallakaan niin mistä sen sitten löydän. Toki käyn lenkillä ja kaupoissa, mutta en missään muualla. Ehkä minun pitäisi tehdä asialle jotain tai jään koko loppu elämäkseni yksin. 

Olen myös pitänyt yhtä kokkikerhoa tammikuusta lähtien. Sinne olisi pitänyt toimittaa salmonella todistus, mutta en ole saanut aikaiseksi käytyä tekemässä sitä. Jotenkin minusta tuntuu turhalta edes enään käydä tekemässä sitä kun kerhoa on enään kuusi kertaa jäljellä. Mutta onhan se kuusi viikkoakin aika pitkä aika. Mutta kun siellä ollaan vaan kerran viikossa sen tunnin ajan joten tuntuu niin turhalta tehdä se. Vaikka minun ei siitä tarvitsisi maksaakkaan mitään, mutta kuitenkin jo pelkän purnukan vieminen tuntuu niin työläältä asialta.

Tää on nyt tällenen maasentava kirjoitus, mutta tänään vain jotenkin tuntuu tältä. Päivä on vaan kulunut mitääb tekemättä. Vaikka olinhan minä töissä ja siellä kerhossa, mutta töissäkään en ollut tänään kuin neljä tuntia. Se tietenkin näkyy palkassa ja huomennakin olisi tiedossa lyhyempi päivä, koska eräs lapsi tulee myöhemmin hoitoon niin ei tarvitse mennä aikaiseen aamuun. Ehkä seuraava kirjoitukseni olisi hieman positiivisempi.